Muistinhan mainita aiemmassa postauksessani että unenlahjani ovat kasvaneet potenssiin tuhat tällä viikolla? Lähinnä aamujen osalta? Arvatkaapa kuka päätti eilen illalla että nukkuu tänään pitkään pitkään? Ja arvatkaapa kuka katseli kelloa viiden aikaan ja pakotti itsensä uudelleen nukkumaan, herätäkseen kuudelta? Niinpä. Varmemmaksi vakuudeksi lopullisesta ison pyörän liiraamisesta näin vieläpä unta jossa olin homo, siis kyllä, homo enkä suinkaan lesbo, ja asuin Kanadassa. Hmmm. Olisiko aika soittaa pehmustettu auto paikalle?

Vaan eiliseen. Aamulla olin virtaa täynnä ja varmemmaksi vakuudeksi tästä virtapiikistä touhusin jo kahdeksan kanttiin reippaalla tahdilla lasagnen juustokastiketta. Siinä jauhelihakastikkeen touhuamisen lomassa touhusin myös raparperikiisseliä, kas kun se poika 13v jne jne. Kokkailun lomassa onnistuin toki touhaamaan pyykkiosastoakin ja kas, samalla hetkellä kun Tie Avonleaan alkoi istahdin ruokalautasen kanssa nojatuoliin. Jokainenhan tietää mitä tapahtuu ruokailun jälkeen? Kyllä, totaalilaiskotus. Onneksi ohjelmaa oli vielä jäljellä eli virkkuukoukku sauhuten ja kahvikuppi nokan alla vietin erittäin mukavan päivähetken.

Oikeastaan sitä puutumustilaa riitti mennen tullen siihen asti kun ukko lähti yhden jälkeen töihin. Ukon lähdettyä minuun iski joku uusi virtapiikki ja kahden aikaan huomasin paitsi järjestelleeni kuivat pyykit kaappeihin myös heiluvani hulluna ympäri makuuhuonettamme repien petivaatteita, heilutellen moppia ja viskoen sänkyä pois tieltä. Tämän hulluuskohtauksen osittainen moottori oli haavekuvani jossa sujahdan saunanraikkaana pesunraikkaisiin petivaatteisiin tuoksutellen makkaria joka on tuuletettu perusteellisesti.

Koska haavekuvaani kuului myös se saunanraikasosio niin arvatenkin olin puoli viideltä nakkomassa halkoja puuvajasta saunaa kohti. Tässä vaiheessa prinsessa oli kadonnut serkuilleen ilmotettuaan että hän ei halua saunaan tänään ja hän on jo sopinut serkkutytön kanssa touhuamisesta, junnu puolestaan oli juuri noudettu kaveriltaan ja tuupattu tätinsä kyytiin joka tuli hakemaan tätä heseen syömään kanssaan ja spedelle viritetty teletapit yläkerran videoihin pojan 13v lukiessa kirjaa siskonsa sängyssä.

Teinipartio, siis poika 15v ja tämän kaveri oli juuri lähteneet kaverin skootterilla isompien isälle ajelemaan ja teiniteini poikaystävineen hypänneet poikaystävän äidin kyytiin kulkeutuakseen poikaystävälle yöksi, eli sanoisinko että saunaporukka oli pienentynyt aika oleellisesti. Poika 13 taas ilmoitti ettei aio saunoa tänään joten saunanlauteilla istui mielikuvissani minun lisäkseni spede ja junnu joka olisi varmastikin ehtinyt siihen kuuteen mennessä, jolloin sauna olisi lämmin, kotiin.

Toisin kävi, anoppi soitti hieman ennen kuutta kertoakseen kuinka junnu siinä missä prinsessa sekä serkkutytöt ja ukon siskokin, olivat lähdössä hänen kanssaan hänen kaverilleen iltapalalle. Tämä kaveriosuus tuli jotenkin pidätetyllä äänellä, hieman sellaisella aristelevalla, johtuen todennäköisesti siitä että meillähän ei anopin kanssa ole oikein minkäänlaisia puheyhteyksiä ja kiertoteitse olen kuullut että tällä olisi uusi miesystävä joten ehkäpä kyseessä oli sitten juuri tämä kaveri eikä sitä haluta meille niin julki vielä ainakaan tehdä. Mene ja tiedä.

Oli miten oli, kuudelta me istuimme speden kanssa aivan kahden saunassa. Spedellä on apinaikä menossa, eli tämä matkii jokaisen sanan ja eleen perässä ja muutaman kerran oli naurussa piteleminen kun poika hörppäsi mehua pullostaan joka kerta kun itse otin huikan vesipullostani, niiden hörppäysten pituuskin kun koetettiin sovittaa samaan aikajanaan kuin äidin pitkät huikat. Löylyjäkin heitettiin samaan tahtiin, onneksi spede ei osunut kiukaalle kuin pari hassua kertaa, muuten äidin selkänahka olisi varmasti ollut rullalla.

Saunan jälkeen spede oli kuin kuraan kuollut kuttu kunnes hops, telkkarissa alkoi pyöriä wipeout. Herramunjee sitä kirkumista ja riekkumista, iltapalakin syötiin tekniikalla jossa kiljaistiin, äiti tuuppasi jogurttia ja muroja suuhun, koetettiin pureksia pikana ja kirkaista samalla uudemman kerran. Fiksuna äitinä tajusin vaihtaa kanavaa heti wipeoutin loputtua, muuten spede olisi sekoillut innosta vielä kotivideoidenkin ajan. Kiitos sen hetkellisen fiksuuspuuskani, poika oli umpiunessa jo varttia yli kahdeksan ja itse siirryin virkkuukoukku kädessä olkkarin nojatuoliin tuijottelemaan isännän ja koiran käytöskoulua, koirakuiskaajaa ja hyvästejä sotkulle.

Puoli yhdeksän kanttiin aloin ihmetellä missä junnu ja prinsessa viipyi. Puhe kun oli ollut että he tulevat sitten hieman myöhemmin ja minusta puoli yhdeksän oli jo aika paljonkin myöhemmin. Anoppi ei ilmeisesti kuullut puhelintaan kun koetin tälle soitella joten soitin ukon siskolle ja arvatenkin säätö oli taas menossa. Josko junnu heille yöksi ja se serkkutyttö meille prinsessan kanssa. Minä kieltäydyin. Ei aikaakaan kun puhelin soi ja esityksenä oli josko sekä junnu että prinsessa pääsisi serkuille yöksi, esittäjänä oli junnu itse ja minä kieltäydyin jälleen.

Siinä kieltäytyessäni seisoskelin ulkorappusilla ja totesin että siiliarmeija on muuttanut aikataulujaan, sireenin alla oli toinen pikkusiileistä nakkomassa tyhjää ruokakippoa. Harmi, etten tajunnut ottaa kameraa mukaani kun menin laittelemaan ruokia vauhdilla kippoihin, pikkusiili jäi näet metrin päähän nakottamaan kun niitä laittelin. Että se oli suloinen! Lähes samantien sisälle päästyäni kurvasi autokin pihaan ja junnu sekä prinsessa kotiutui, junnu kiukkuisena kuin ampiainen koska ei ollut päässyt yökylään eikä äiti antanut edes lupaa valvoa yhteentoista vaan ilmoitti että puoli kymmeneltä saa tenavat luvan oikaista peteihinsä.

Junnulla on selvästikin menossa joku uhmakausi, ennen niin sopuisasta pojasta on tullut varsinainen vastarannankiiski ja äkäilijä. Eilisen äkäilyn tulos oli kotiaresti, poika näet ei tunnu uskovan oikein mitään. Tälläkin kertaa tämä paiskoi ovia, huusi vastaan ja nakkoi tavaroita niin kovalla äänellä, että lopulta minä saattelin kaverin seisomaan kuistille jäähylle varmana siitä että spede herää ihan justaansa mekkalaan. Kuistilta hain sisälle rauhoittuneen ja katuvaisen lapsen joka hoksasi itsekin että kotiutuminen oli mennyt aika pahasti mönkään sen paiskomisen ja kirkumisen osalta.

Puoli yhdeltätoista illalla minäkin olin valmis sänkyyn. Olisin toki ollut jo aiemmin, mutta kun tenavat jne. Vielä pikainen kurkkaus olkkarin ikkunasta, toteamus siitä että ruokakipoilla oli menossa edellisen illan kanssa yksyhteen näytös pullisteluineen ja tuhinoineen ja kas, haavekuvani ihanista raikkaista lakanoista ja huoneesta pääsi toteutumaan. Liekö vika sitten juuri siinä raikkaudessa, minä en saanut sinniteltyä hereillä niin että olisin nähnyt Amyn lopun eilen. Hittolainen. Että risoi kun tämän aamulla hoksasin.

Loppu onkin sitten historiaa eli minä tosiaan hilppailin siellä Kanadassa homostellen. Jei. Johan tässä alkaa miettiä mitä ensi yönä on luvassa, sen verran hulluja nämä unet ovat. Ennen ensi yötä voisi kuitenkin viettää lauantain alta pois eli ohjelmassa on lisää pyykkäilyä, kas kun ne petivaatteet, ulkotouhuja, mikäli nyt sitten ilma pysyy tuollaisena kuin nyt on eli aurinko paistelee vienosti pilvien raosta ja päälle päätteeksi kenties jonkinlaista siivoiluakin. Nähtäväksi jää, ihan kauheasti ei viitsi valmiita suunnitelmia tehdä viikonlopuiksi.

Ensi viikonloppuna saatetaankin sitten olla mökkimaisemissa, ensin pitänee soitella kouluille ja selvitellä todistusten noutojuttu, ne kun pitäisi hakea lauantaina ja se jos joku on typerää. Vaan nyt, siirryn täyttämään pyykkikonetta ja hengaamaan speden kanssa, josko tässä muukin talo vielä tänään heräilisi. Se on moro ja viettäkää mahdottoman mukava lauantai ja mahdollisesti myös sunnuntai JOS saan huomenaamulla nukuttua pidempään.