Se olisi jo torstai. Mikä näitä viikkoja vaivaa, menee sellaista kiitolaukkaa että pahaa tekee. Ainakin melkein, onhan tässä kiitolaukassa puolensakin, koulua ei ole kohta enää tähteenä kuin muutama hassu päivä. Ihanaa! Tänä vuonna ei ole edes kevätjuhlia opettajien lomautusten takia. Suoraan sanottuna, en pistä pahakseni ettei niitä ole, vaikkakin se vie lapsilta nyt sitten yhden kokemuksen pois. Sen sijaan olen ehdottoman karheana siitä että todistukset pitää hakea lauantaiaamuna puoli yhdeksältä ja todennäköisesti todistusten jaossa menee lähes yhtä kauan kun olisi mennyt kevätjuhlissa. Todistukset jaetaan luokka kerrallaan kolmen opettajan toimesta omissa luokissa, eli jokainen voi siitä laskea kauanko hommassa kestää kun luokkia on reippaasti yli 10 joissa he kiertävät.

Lisäkarheutta hommaan aiheuttaa huomaamani mökkeilyongelma. Nyt on aika monta viikonloppua peräjälkeen että niille osuu menoja jotka toteutuessaan estävät mökille lähdön. Oikeastaan ensimmäinen viikonloppu jolloin ei ole mitään on juhannuksena eli voi prse, jos näin saa sanoa. Nyt viikonloppuna emme mökille ehdi, mies kun on illassa ja kotiutuu näin ollen vasta iltakymmenen jälkeen perjantaina. Yhden yön takia sinne ei jotenkin viitsi lähteä ajelemaan. Seuraavana viikonloppuna pitäisi tosiaan niitä todistuksia hakea. Sitä seuraavana minun pitäisi lauantaina mennä siskoni kanssa äidin puolen tyttöserkkuiltaan saunomaan ja muistelemaan kakaravuosia. Ja sitä seuraavana pitäisi ajella täysin vastakkaiseen suuntaan missä mökki on kummitytön rippijuhliin. Voi hevonkukku.

Kaiken lisäksi mikään näistä puolipakolliseksi muodostuneista jutuista ei kiinnosta minua pennin vertaa. Kummityttöäni en ole nähnyt tsiljoonaan vuoteen, serkkutytöistä olen muutenkin yhteyksissä niiden kahden kanssa jotka suunnilleen omaa ikääni ovat ja ne todistusten haut taas. Hohhoijaa. Tätä täytyy oikein tuumia ja miettiä suunnasta toiseen jos kohta kolmanteenkin. Lisäksi prinsessa täyttää 10 ensi viikon perjantaina eli synttärikemujakin pitäisi alkaa tuumailla.

Jos kohta päivät meneekin kiitolaukkaa, niin odotusta on silti riittänyt. Olen odotellut sen tv-asentajan soittoa mutta eipä sitä ole kuulunut. Muutenhan asian kanssa ei ole hoppu eikä hätä, mutta meidän oma vakuutustätsämme jää lomalle huomisen jälkeen ja mieluiten täyttelisin tämän kanssa yhdessä ne tarvittavat liput ja laput. Olen aivan kahden vaiheilla soittelenko tänään asentajalle ja kysyn onko hän edennyt asiassa, vakuutustätsä kun totesi että asentajalla saattaa olla ihan hieman kiire. Me emme siis todellakaan olleet ainoat jotka kärsivät tuhoista, koko kaupungin alueelta on tullut ennennäkemätön määrä televisioihin ja digibokseihin liittyviä vahinkoilmoituksia sunnuntain salamoinnin vuoksi.

Eilen reippailin keittiössä puoli aamua. Touhusin aurabroitsua, riisiä, muusia ja jauhelihakastiketta ja nyt on kyllä pakko todeta että perunakauppias on menettänyt reippaasti pisteitään minun silmissäni. Viimeisin perunasäkki on näet ollut aika totaalista kuraa, perunat on maultaan makeita ja niistä muusin saaminen jotenkin syötävän makuiseksi on aivan oikeasti julmetun suolan, voin ja maidon takana. Eniten niitä pisteitä kuitenkin pudottaa se, että juuri tämä säkki päätyi meille niin etten minä ollut perunakauppiaan puheissa vaan juoksutin teinin äkkiä ilmoittamaan tälle pihaan että yksi säkillinen pottuja olisi tarpeen. Ja ei, tämä perunasäkki ei ole sitä lajiketta mitä meillä on lähes aina ollut, eikä edes sitä varalajiketta jos sitä meidän vakiolajiketta ei ole. Tässä säkissä ei lue koko lajiketta ollenkaan eikä tämä tasan tarkkaan ole kumpaakaan niistä mitä olen tottunut meille ottamaan.

Olen suoraan sanottuna pettynyt ja aion mainitakin näistä potuista syksyllä kauppiaalle, jos tämä nyt sitten enää edes kiertää täällä. Tuli hieman samanlainen olo kun tuli joskus viime syksynä kun laitoin teinin hakemaan pölypusseja imuriin ja painotin tarkasti tälle minkä merkkinen imuri on kyseessä ja mikä imurityyppi ja annas olla, eiköhän teinille oltu tungettu kainaloon pölypussipakkaus joka sopi kyllä samanmerkkiseen imuriin mutta ei todellakaan isoimpaan malliin mitä merkillä on vaan niihin kaikista halvimpiin ja pienimpiin versioihin. Nuoria ei oikein tunnuta arvostavan kauppakumppaneina.

Teini aiheutti muuten eilen minulle liki slaagin päiväsellä. Tai oikeastaan eihän teini sitä aiheuttanut vaan teinin koulun terveydenhoitaja. Rouva arpajaiseksi päädyin häntä kutsumaan, sen verran loistodiagnoosin tämä heitti kehiin. Teinille ilmestyi maaliskuun alkupuolella ihan yhtäkkiä kummallista kutiavaa näppyä mahaan. Ihan tuosta vaan ja sen verran reippaasti se kutisi ajoittain että lopulta passitin tämän lääkärille näyttämään niitä näppyjään. Näpyt näytti lähinnä pikkulapsen hikinäpyiltä ja lääkäri totesi kyseessä olevan enterorokon jonka pitäisi mennä parissa viikossa ohi.

No eipä mennyt, yllätys, vaan näpyt vain vaihtoi paikkaa, ilmestyen välillä uudelleen sinne mahanahkaan ja välillä taas olkavarsiin. Kutisihan ne, mutta mitenkään massiivinen kutina ei liene ole ollut kyseessä koska teini on pystynyt nukkumaan eikä tämä ole raapinut näppykohtia edes vereslihalle. Pari viikkoa sitten kehoitin tätä tilaamaan itselleen uudelleen ajan lääkärille, enterorokko my ass, ei ne näpyt nyt kuukausikaupalla säily eikä etenkään tyylillä jossa vaihtavat paikkaa pysyen sitkeästi mukana. Lääkäriaika on nyt maanantaina ja teiniä oli kehotettu näyttämään niitä kouluterkalle joutessaan jos kovin kiusaavat.

Eilen teini sitten oli joutanut osin siksikin että näppyjä oli ilmestynyt yhtäkkiä kämmenselkiin, käynyt näyttämässä niitä ja terkka oli ilmoittanut tälle että hänellä olisi syyhy. SYYHY! Että ei kun apteekkiin pyytämään syyhynkäsittelyaineet ja koko porukka pesulle, petivaatteet pyykkiin ja totaalisiivous makkareihin. En nyt halua kuulostaa mitenkään kettuuntuneelta mutta lähipiirissämme on ihmisiä jotka työskentelevät hoitolaitoksissa jossa syyhy ajoittain riehuu osastoilla ja sen verran monesti olen kuullut kyseisestä punkista ja sen tavasta oireilla että minä epäilin samantien teinin soittaessa ettei terkalla ollut kaikki palikat kotona tai ainakaan silmät päässä.

Varoiksi soittelin terkkariin hoitajalle joka oli kanssa lievästi ihmeissään diagnoosista, näppyjen oireilu saati sijainti kun ei ihan osunut hänestäkään. Kaiken lisäksi hoitajaa ihmetytti kovin miten meillä kenelläkään muulla ei ollut sitten mitään, syyhy kun tuppaa tarttumaan aika nopeasti. Iltapäivällä kun teini suoriutui kotiin minä otin tämän kädet syyniin ja kas, niissä ei ollut enää näpyn näppyä tähteellä. Ei sen puoleen näppyjä löytynyt mahastakaan eikä olkavarsista eikä yhtään mistään. Vaan annapa olla kun teini kasteli kätensä lämpimässä vedessä, se oli minuutti ja kämmenselkiin nousi nokkosen polttaman näköiset näppylät. Että syyhyä joo.

Tunnissa ne näpyt taas katosi. Palaten uudelleen heti kun teini pluttasi hiemankin lämpimällä vedellä. Luulenpa, että lähden maanantaina teinin seuraksi lääkäriin, koska minä olen lähes sataprosenttisen varma siitä että kyseessä on nokkosihottuma. Kaikki aina oireista laukaiseviin tekijöihin osuu kohdalleen ja minua huolettaa lähinnä se, että oireilua on ollut nyt jo pidempään eli riski sille että mokoma oireilu kroonistuu on aika jo aika iso. Mutta silti. Kyllä minua risoi se terkka. Ihan tosissaan. Että tässä olisi pitänyt lähteä hakemaan useamman kympin, todennäköisesti satasen lääkkeitä apteekista ja tuupata kaikkien petivaatteet kerralla pyykkiin ja hinkata joka tenava, ihan vain siksi että terkka oli viivottimella painanut teinin ihoa eikä ollut nähnyt syyhypunkin tekemiä onkaloita mutta arvellut että syyhyä se taitas olla.

Mutta juu, tämä tästä ja tämän kestävyydestä, jotenkin kello on onnistunut taas nitkahtamaan seiskaan eli lienee syytä siirtyä lasten herättelytoimiin. Spede mokoma on ottanut nyt tavakseen sotkea nämä aamuplääsäämiseni niin että puolet tästä ajasta jonka kirjoittaisin menee kipitellessä tämän pään mukaan joten taas jäi osa mutisematta mitä olin ajatellut. No, menköön, viettäkää mukava torstai ja se on moro!