En olisi missään nimessä halunnut kotiutua mökiltä tänään. En. Olisin voinut jäädä sinne hengaamaan vaikka koko viikoksi, uskoisin ainakin näin. Etenkin kun eilen mökillä oli kylmä kuin pakastimessa ja tänään taas lämmin kuin no, uunissa? Siinä määrin kylmä eilinen keli oli että paitsi minä, joka on julistettu suvun täysiverisimmäksi vilukissaksi ikinä, myös ukon sisko puhumattakaan ukosta, kaivelivat paitsi talvitakkeja myös villasukkia esiin. Minähän olin niillä villasukilla painattanut siihen mennessä jo pari vuorokautta mutta se toppatakki tuli minullekin mieleen vasta siinä illansuussa.

Tänä aamuna olikin sitten lämmin lämmin. Ihanan taivaallisen lämmin etten sanoisi. Ja tietysti juuri sen lämpöaallon osuttua paikalle meidän oli pakko alkaa tehdä lähtöä. Vaan kuulkaa, olipa superhyper kiva reissu. Perjantaina hoitelin kauppajutut valmiiksi jo ennen lähtöä, eli matkalla emme joutuneet tällä kertaa poikkeilemaan mihinkään vaan saimme ajella suorilta käsin mökkikylämme kyläkauppa-baarikompinaatioon. Oikeastaan en ehtinyt edes istua perjantaina ihan kunnolla ennen kuin istahdin autoon repsikan paikalle mökkiä kohti lähtiessämme.

Perjantaiaamu näet meni täysin juostessa ja kurvaillessa autolla suuntaan a, b ja c. Aivan aluksi kiikutin junnun kouluun, kas kun se kakku. Opettajan kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja kotiuduttuani touhusin vauhdilla kotihommia sen hetkosen mikä oli väliä ennen kuin komensin autoon prinsessan ja pojan 13v. Heidät kouluun nakattuani siirryinkin suoraan kaupalle suorittamaan niitä mökkiruokaostoksia ja jäin, yllättävää kyllä ja tämä on todellakin yllättävää, suustani kiinni kaupan pihaan pojan 13v parhaan ystävän äidin kanssa.

Kun viimein suoriuduin kotiin aloinkin hätistellä poikaa 15v koulua kohti ja laittelemaan spedeä kuosiin sitä telkkarin noutoa ajatellen. Telkkarin noutokeikka olikin sitten ihan oma lukunsa, toisin kuin ostoksia torstaina tehdessä kohdalle osui aivan eri myyjä joka oli jokseenkin tympeä kun tälle television noutokuittia näytin. Ensin meille tuumittiin että kuorma ei ole vielä tullut ja jos rouvalla on tosiaan niin kiirus saada se töllötin mukaansa niin rouvahan voi ajella kaupungin toisella laidalla olevaan myymälään ja noutaa sen sieltä, johon totesin että siihen nyt vallankin tuhraantuu ihan liikaa aikaa että minä sinne toiselle laidalle ja sieltä sitten taas takaisin sinne meidän kulmille.

Aloin siinä ääneen tuumailla mitäköhän me sitten speden kanssa keksisimme siksi "hetkeksi" joka kuormaa pitäisi odotella ja varoiksi vielä kysyin myyjältä mikä hänen käsityksensä on hetkestä, ihmiset kun laskee hetketkin eri mittaisiksi jos tarkkoja ollaan. Hänen hetkensä oli tunti ja nyt on pakko myöntää että minua lievästi riipaisi tämä ajatus "hetkestä" etenkin kun tiesin kellon olevan puoli yksitoista, omalääkärin soittelevan yhdeltätoista ja sen, että minun pitäisi olla 11:25 pojan 15v koululla viemässä tälle sitä hänen luokanvalvojalleen varattua kakkua.

Tiedä sitten mikä myyjän aivoissa liikahti juuri tuolla hetkellä, tämä kun päätti kipaista pikaisesti varastossa kurkkaamassa josko se kuorma sinne olisi ilmestymäisillään ja kappas vaan, kuormaa oltiin juuri alettu purkaa. Silti. Luulenpa etten ihan hetkeen asioi kyseisen liikeketjun myymälöissä, minulle jäi todella huono maku kyseisen myyjän toimista. Asiakaspalvelija my ass, sanoisin jopa.

Varastomies olikin sitten onneksi ihan toista maata, läppä lensi puolin ja toisin siinä töllötintä autoon sovitellessa. Ja kuinka ollakaan se omalääkärikin soitti juuri samalla hetkellä kun kurvasin töllötin kyydissä kotipihaan eli aikataulut osui oikeastaan paremmin kuin hyvin nappiin. Kotona, pyhästä lupauksestani poiketen, hain kottarit talon nurkalta ja valutin töllöttimen auton kyydistä niiden päälle että sain sen siirrettyä ulkorappusille ja siitä sisälle. Tämän operaation suoritettuani hyppäsinkin uudemman kerran autoon ja kiikutin speden kanssa kakun koululle sovitusti, hilppaisin takaisin kotiin ja rikoin lisää pyhiä lupauksiani asentamalla telkkarin jalkaan ja paikalleen hyllyyn.

Hetken kuluttua huomasinkin jo asentavani kanavia eikä aikaakaan kun tutkailin jo valikoita telkkarissa läpi. Ou mai. Ja meillähän on vain ukko tekniikkahullu, vai miten se meni? Ukon siskon kanssa tosin nauroimme että minussa on aimo annos tekniikkahullua, minussa se ei vain ilmene tarpeena ostaa sitä tekniikkaa vaan lähinnä tutkia sitä ja opetella sen käyttöä. Kuten nyt mökilläkin, appiukko ei ollut saanut mokkulaa toimimaan ja päätti lopulta jättää homman minun kontolleni.

Voin kertoa etten ole koskaan ikinä edes koskenuut mokkulaan ja ukko, siinä missä appiukkokin, päätyivät loitsemaan viereeni että jos saan sen nettiyhteyden toimimaan niin olen aika guru. Ei hajuakaan mitä appiukko sitten oli mokkulan kanssa toiminut, sehän lähti asentumaan heti kun sen kaiveli esiin verkkoyhteyksien kautta. Eilen appiukko kiikuttikin sitten minulle mökille pullon punaviiniä netin asennuspalkkana, ja eihän sitä hittolainen edes ollut tarvinnut sen kummemmin asennella, kunhan muutaman kerran hiirellä klikkaili.

Mutta niin tosiaan. Perjantaina meillä oli toimiva töllötin ja kotiteatteri siinä vaiheessa kun ukko kotiutui. Kamat oli vasta pakkauksen alla tuolloin ja mökille lähtömme viivästyikin sitten puoli tuntia aiotusta. Onneksi minun ei tarvinnut ajaa matkaa vaan ukko oli puikoissa, minulle iski näet totaalinen henkinen väsymys kun pääsin istumaan autoon uudemman kerran. Kyläbaarilla pennut söi jäätelöt ja pizzaa, me kiskaisimme ukon kanssa pizzat ja oluet.

Mökillä appiukko odotteli tosiaan sen läppärin kanssa ja lähti ajelemaan seitsemän kanttiin kotiin yhdeksi yöksi osallistuakseen nuorimman tyttärensä kevätjuhliin. Me nautiskelimme hiljaisuudesta ja minä virittelin tulen ulkogrilliin sillä aikaa kun ukko nukutti saunan puuduttaman speden yöunille. Tehtävästä suoriuduttuaan ukko veisteli tenaville makkaratikut ja vaikka iltapala oli jo syöty, grillasivat tenavat vielä makkaraa ulkosalla. Harvinaista herkkua, mökillä on vallan siirrytty kaasugrillikokkailuun joka on toisaalta harmi.

Lauantaina siivoilin aamupäivän mökkiä ja kokkasin sapuskaa ennen kuin lähdimme puolilta päivin ruokakaupalle. Matkalla piipahdimme isomummun haudalla, poika 13v kun on toivonut sinne pääsevänsä, tämä kun ei ollut hautajaisissa. Kaupalta ajeltiin sitten kyläbaarilla käymään ja mökille ajeltiin vaihteeksi ralliteitä pitkin. Kahden kanttiin mökille pelmahti sitten paikalle myös appiukko ja ukon sisko tenavineen.

Illalla saunottiin, taas kerran, tenavat riekkui vuoroin uimassa ja lämmittelemässä lauteilla ja yhdentoista kanttiin sekä appiukko että ukon sisko olivat sänkyvalmista kamaa. Me jäimme ukon kanssa vielä turisemaan ja lämmitimme saunan uudemman kerran kun kerrankin oli mahdollisuus sinne ihan kaksin kaikessa rauhassa hilppasta. Ja nyt varautukaa järkytykseen. Saunassa oli SUPERKUUMA ja se SUPERKUUMA sai aikaan sen, että minun päässäni vinoutui selvästikin joku osa.

Minä näet keksin että hitto, nyt kastellaan sitten talviturkit kumpikin. Eikä aikaakaan kun juoksin jo tuhatta ja sataa rantapolkua pitkin laituria kohti ja humpsis vaan, molskautin itseni komealla perspommilla järveen. Jos en olisi juossut ja loikannut suoraan juoksusta sinne niin voitte olla satavarmoja että talviturkki olisi jäänyt kastamatta. Mutta hittolainen, vesi oli kylmää! Siis aivan sikakylmää, melkein odotin koska osun jääpaloihin kun uiskentelin vauhdilla takaisin rantaan. Hittolainen!

Tänään appiukko sitten kävi mittaamassa veden lämpötilan, tämä kun kinasi kivenkovaan sen olevan parikymmentä asteista ja lämmintä kuin mikä. Hah, mittari näytti +15 eli se siitä paristakympistä. Minä en ihan oikeasti ymmärrä miten nuo tenavat pystyivät siellä mesomaan niin kauan ja hartaasti eilen saati sitten tänään.

Tänään meillä onkin sitten elokuvailta, eli kohta pitäisi alkaa vääntää pizzaa, ukon serkku tulee seiskan kanttiin ja ukko kävi jo hakemassa pinon leffoja tuijotettavaksi. Pitäähän siitä blu-raysta ottaa kaikki ilo irti heti tässä ja nyt, eikö? Pidemmittä puheitta, taidanpa siirtyä pizzapohjaa valmistelemaan. Se on moro ja oikein mukavaa sunnuntaiehtoota ihan kaikille!