Tai oikeastaan koko porukka, tämä tuli mieleeni tässä aamuna eräänä kun nakkailin lääkkeitä tarvitsevien kitoihin. En tiedä onko väittämällä, jonka mukaan kaksi geneettisesti hyvin yhteensopivaa ihmistä tuottaa terveitä lapsia kun taas kaksi geneettisesti huonosti yhteensopivaa tuottaa herkästi sairastelevia kremppaajia, mitään perää. Mielestäni kyseessä oli oikein tutkittu juttu josta joskus luin artikkelin vai katselinko sittenkin dokkarin, en nyt varmaksi sano.

Tämän väitteen pohjalta joutuisin kyllä toteamaan että geenien mukaan tein idioottimaisen vaihdon kun eksän tilalle ukon otin. Kolmen vanhemman kopla ei ollut joitain hassuja lenssuja ja lastentauteja lukuunottamatta oikein koskaan kipeinä. Teinillä oli alle yksivuotiaana kolme korvatulehdusta ja nekin loppui kuin seinään tämän sairastuttua rajuun kurkunpääntulehdukseen. Poika 16vn kohdalla ainoa joka pienenä uusi oli esinahantulehdus ja korvatulehdusta tämä on tainnut potea kerran nyt murkkuvuosinaan. Poika 13v taas ei ole tainnut kuin lenssuilla muutaman kerran, tai niin, oli tälläkin pari-kolme vuotta sitten korvatulehdus jos en ihan väärin muista.

Pienemmät taas. Prinsessa harjoitti korvatulehduksia ensimmäisen pari vuotta kunnes sai putket ja korvatulehdukset ja lähes kaikki muukin lenssuihin liittyvä sairastelu aina niitä lenssuja myöten loppui kuin seinään. Viimeinen vuosi onkin sitten mennyt lähinnä rakenteellisia vikoja tuunaillessa eli sitä turhan ahdasta nenänielua ja hammasosastoa ja silmäpuoltakin tutkailtiin. Edessä on vielä se aika kuuloklinikalle, varmuushan meillä on jo siitä että toinen korva ei toimi kuten pitäisi.

Junnu taas. Need I say more? Junnuhan söi vauvaikänsä antibioottikuureja tyylillä viikko lääkettä, viikko ilman, viikko lääkettä, viikko ilman. Lähes aina se oli se keuhkoputki josta lääkäri väitti kivenkovaan 9-kuiseen asti että on vain niin kovin ahdas vielä ja siksikin tulehtuu ja siksi lapsi tahtoo kovin yrittää tukehtumista ja siksi lapsi niin korisee ja vinkuu mutta mahtui siihen sekaan korvatulehduskin silloin tällöin.

Toki junnun korvatkin sitten putkitettiin ja aluksi putket katkaisikin sen antibioottikuurikierteen korvatulehdusten osalta mutta se oli vain aluksi. Muutama kuukausi putkien laiton jälkeen lääkäri totesi että no niinpä niin, jaapa jaa, kaverilla on putket tukossa eli uusintaoperaatio ja samalla kertaa poistettiin sitten jo risat ja katkaistiinpa siinä liian kireä kielijännekin. Junnu taisi olla tuolloin karvan yli parivuotias ja kas, kaverihan oppi puhumaan kuin taikaiskusta saatuaan kielensä liikkumaan normaalisti.

Tätä nykyä elämä on jo helppoa kauraa junnunkin suhteen. Se miksi se kahtiajako tuli mieleen oli lähinnä se hetki aamulla. Junnulle flixotidea ja seretideä, perään allergialääke ja astman lisälääketabletti, prinsessalle allergialääke ja perään tippoja silmiin ja pahnanpohjimmaiselle allergialääke. Talvisin junnun kohdalla korvataan allergialääke paksulla rasvalla ja puuvillahanskoilla ja tämä toimenpide siirretään lähinnä sinne iltalääkkeen yhteyteen mutta silti.

Oman lisäpontensa tähän tuumailuun on antanut pari viime yötä ja etenkin eilinen päivä. Näinköhän speden korvat vaivaavat edelleen, touhu kun on valahtanut takaisin aivan samaan jamaan mitä se oli ennen korvalääkärikäyntiä. Huutoa ja hammastenkiristelyä yöllä, päivällä rähinää, kätinää ja hammastenkiristelyä. Taidan silti vielä katsella päivän pari josko tämä olisi vain lomastressiä made by spede.

Niin. Kolmen pienimmän kanssa on saanut harjoittaa erinäisiä tutustumismatkoja leikkureihin, erikoislääkäreihin, ensiapuun öiseen aikaan ja univelkapankkiin. Kolmen isoimman kohdalla yöt nukuttiin, päivät kukuttiin ja vain joskus piipahdettiin lekuria moikkaamassa. Poika 16v tosin piti ensiaputoiminnastakin pienempänä mutta se oli lähinnä päiväsaikaan ja tapaturmien seurauksena. Poika 13v sen enempää kuin teinikään eivät tätä tarvetta ole jakaneet.

Tämän pitkällisen geneettisen pohdinnon jälkeen pomppaankin eilisen lomapäivän sykähdyttävimpään toimintoon eli parturireissuun. Voi kuulkaa, meidän parturi on kiva! Ollut tosin aina ja tämä asiakassuhdehan on kestänyt jo kahdeksan (?) vuotta, jos en väärin muista. Eilen prinsessan hiukset klipsottiin klipklap-tuosta vaan ja kiva parturi touhusi lapselle vielä ihanat ranskalaiset letitkin hiuksiin. Samalla juttelimme niitä näitä prinsessan koululuokasta, kas kun sen meidän kiva-parturin poika sattuu olemaan prinsessan luokalla ja tulipa siinä sana jos toinenkin vaihdettua myös teinistä ja pojasta 16v.

Muilta osin päivä meni erinäisiä kotihommia touhutessa, speden kätinöitä kuunnellessa ja junnun ja prinsessan matseja setviessä. Mikä ihme siinä on että joka toinen päivä tuntuu olevan otsaanlyöntikisapäivä? Toisaalta, tänään menon pitäisi sitten olla leppoisaa, jos siis tämä kaava pitää paikkansa. Pojan 16v kouluhommiakin ehdin taas siinä setvimään ja jippiajee, hakemus jonka kiikutimme suoraan paikalliseen postitoimistoon päästötodistuksineen päivineen, ei ole löytänyt tietään oppilaitokseen jonka osoitteeksi merkkasimme. Vttu! Hyi mitä se huutelee...

Onneksi tämä asia selvisi siinä hoidellessa niitä juttuja, soitin näet amiksen opolle joka totesi että niin tuota öö tuota. Eikä hätää, poika menee tänään kahden eri linjan pääsykokeisiin eksän kuskaamana ja kiikuttaa mukanaan päästötodistuksen kopion eli josko se koulupaikka sieltä irtoaisi. Huomenna onkin se kymppiluokan haastis ja jotenkin olisin itse vahvasti kallistumassa sen kympin kannalle. Miksi, en tiedä mutta jotenkin.

Eiliseen mahtuu myös vähemmän kiva uutinen, poika 16v muuttui uudelleen sinkuksi. Vähemmän kivan uutisesta tekee se, että vaikka päätös tyttiksen kanssa olikin yhteinen niin naamiksen kautta olen joutunut todistamaan kuinka tyttistä surettaa. Ei kiva ei. Ja silti, ihan hyvä juttu, seurustella ehtii varmasti myöhemminkin. Teini nyt sentään on tiukasti kutulinjallaan, saapa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan, teiniltä kun loppuu ne työt ja jonkinasteista matsiahan tässä jo on otettu siitä että onko meidän sen enempää kuin poikaystävänkään vanhempien tehtävä ruokkia kumpaakin pariskunnan jäsentä. Ou mai.

Tälle viikolle pitäisi ympätä vielä rautakauppakeikkakin, pesuhuone kun pitäisi purkaa atomeiksi ja katsoa mitä se on syönyt. Siitä tuleekin mielenkiintoista! Alunperin kun ukko oli ajatellut tekevänsä hommaa isänsä, appiukon, avituksella mutta juhannuksen rähinähetki sai aikaan sen että ukko ei halua appiukkoa hetkeen edes nähdä. Omien puheidensa mukaan pidempikin näkymättömyys olisi ihan toivottavaa mutta jostain kumman syystä minun on tullut hoettua vain kuinka pitkävihaisuus ei kannata, ei etenkään kun kyseessä on kuitenkin oma isä ja mitään varsinaista lopullista vahinkoa tämä ei rähinöinnillään tehnyt.

Olen onneksi kerran ollut kylppäriremppaa touhaamassa tähän ikään niin jotenkin oletan suunnilleen tietäväni mitä tehdä ja rautakaupan kiva-setämme tuntien tulemme saamaan kyllä varsin hyvät neuvot niiltä osin jotka on vielä kysymysmerkkejä. Eikä se peukalo ole keskellä kämmentä ukollakaan, itsehän me tämän talonkin olemme rempanneet kun aikanaan tämän ostimme. Ainoat muilla teetetyt hommat taitaa olla putkityöt (by appiukko) ja ikkunoiden uusiminen.

Kysymysmerkin taakse kätkeytyy lähinnä lattialämmitys, kyseiset kapineet kun on muuttuneet reilusti siitä ... viidentoista vuoden takaisesta systeemistä eli asennetaanko sähkötoiminen lattialämmitys betonilaatan päälle ja suoraan sen niskaan kaakelit vai pitääkö ne lämmityskaapelit peittää edelleen betonilla ensin. Hmmmm. Tämä pitää selvittää asap, samalla pitää tilata tarvittavat kapineet eli levyä seiniin, kaakelit ja vesieristeet. Niin ja toki erinäisiä kiinnityskapineita niiden paikoilleen länttimiseksi. Tästä tulee kuulkaa kivaa! Minä näet satun pitämään ihan sikana ukon kanssa remppaamisesta.

Tälle päivälle olen suunnitellut tasan tarkkaan seuraavat kuviot: kohta turautan vakiopastakastikkeen tulille muhimaan ja säntään sitten pää kolmantena jalkana pihan puolelle nurmikkoa jyräämään. Iltapäivällä keskityn pyykkisavottaan samalla kun tuijotan telkkaria, jos sieltä siis jotain tuijotettavaa tulisi, ja sen perään taidankin lähinnä vain olla ja ihmetellä maailmaa. Pidemmittä puheitta painelen kiusaamaan mikroaaltouunia sillä jauhelihalla, se on moro ja viettäkää ihanaihana keskiviikko!