No enpäs sitten muistanut että aamuisin blogi ei pelitä normaalisti, ei ainakaan jos sinne alkaa puoli kuuden jäljestä kirjoitella tai vastailla kommentteihin. Höh. Aloitamme siis muistion kautta jälleen kerran ja odotamme että kirjoitetut kommentit kenties latautuvat vartin-20 minuutin sisään. Tai sitten ei.

Onpa muuten harvinaisen harmaa aamu. Toisaalta ehkä hyväkin, josko tulisi enemmän paneuduttua keittiöosastoon ja kenties jopa vaatekaappeihin. Niissä kun olisi paljon perattavaa ja järkkäiltävää mutta jotenkin kaappien kaiveluinto on ollut luokkaa nolla jo viikkoja. Tänään ei ole sitä autoakaan pihassa eli ei tarvitse edes suunnitella maakuntamatkailureissuja. Hassunhauskaa on tämä.

Eilinen maakuntamatkailu maksoi 1.55 euroa. Ei paha. Siihen tietysti bensat päälle, mittariin ehti nakutella reilun sata kilometriä mutta meidän autossamme on se merkillinen vika joka oli aikoinaan Hannele Laurinkin autossa Spede Showssa. Sen bensatankki vuotaa sisäänpäin, minä kun en ole sitä viimeiseen vuoteen tainnut tankata kertaakaan. Aina siellä sitä bensaa silti tuntuu olevan lähemmäs täysi tankillinen.

Viljakkalassa oli kaikki suunnilleen kuten ennenkin, raitilla ei näkynyt ruuhkaa vaikka liikettä olikin, avolouhos oli täyttynyt uudelleen vedellä ja Haverin alueella surisi yksinäinen ruohonleikkuri jossain. Vihreää ja värejä oli tienlaidat täynnä, kesä oli päässyt täyteen loistoon. Pelloilla oli vihreät oraat nousseet värittämään maan tummuutta joka näkyi vielä hyvin niiden alta.

Haverissa poikettuamme ajelimme kylän keskustaan ja etsimme sieltä leikkikentän jossa penskat temusivat eväiden syömisen lomassa lähemmäs tunnin. Ilma oli kyllä perin merkillinen, vuoroin paistoi ja oli lämmin, vuoroin kävi viileä tuuli niin että oli pakko miettiä hupparin päälle vetämistä ja välillä aurinko meni pilveen niin että se huppari oli pakko vetää päälle sen kummemmin miettimättä.

Pois ajeltiin toista kautta eli suunnistimme Viljakkalantietä kohti Ylöjärveä. Ylöjärvellä suuntasimme Linkkiin josta ostimme tenaville jäätelöt ja istahdimme sitten viereisen torin suihkulähteen reunalle katselemaan ihmisiä ja vahtimaan jäätelöitseviä lapsosia. Miharin rannassa ei ollut jäätelökioskia kun sitä kautta aamusta ajelimme Viljakkalaan joten jäätelöinnit siirrettiin siksikin vasta paluumatkalle.

Ylöjärveltä ajelimme kotiin Vuorentausta ja Lamminpään kautta, nauroimme milloin millekin nuoruuden muistolle joita päähäni putkahteli tutuissa maisemissa. Viljakkala kuuluu lapsuuden muistoihin, niihin joista lapsille oli kiva kertoilla. Olinkin hämmästyttänyt lapsia kertomalla mitä erilaisemmista touhuista mitä siellä lapsena tehtiin, louhoksen kallioseinämillä kiipeilystä, hevosen ohjastamisesta metsäteillä, Haverin kurasta ja ralliautoista jotka siellä ajelivat kesällä. Heinäladosta jossa oli hypitty voltteja ja jossa sain ensimmäisen pusuni, urheilukentästä jossa oli kesällä aina tenavia tai aikuisia liikkumassa ja kotimetsästä jossa kyy otti keväisin aurinkoa kiven päällä.

Ylöjärvestä ne muistot taas on sitä luokkaa että osaa niistä naurettiin ukon siskon kanssa hiljaisella äänellä, niitä kun ei ihan kaikkia viitsi lasten korville suoda. Osa niissäkin on niitä joita voi lapsillekin nauraa, kuten maatalon renkipoika jolla oli sivupeili polkupyörässään ja joka ajoi aina tiettyyn kellonaikaan läheiselle huoltoasemalle kahville, rivitalon piha-alue jossa mentiin isolla joukolla pistettä ja persprönttöä ja kesäyöt jolloin kuljettiin naapuruston tenavien kanssa ravustamassa läheisillä rannoilla.

Ilmeisesti akka on todella tulossa vanhaksi kun lapsuudenmuistot tulee niin usein mieleen. Tai sitten se johtuu siitä, että lapsuudessa ne huolet olivat niin kovin pieniä ja kesät pidempiä, lämpimämpiä ja aurinkoisempia ja talvet lumisempia. Kaikke sitä. Yksi huono puoli meidän maakuntamatkailussamme tosin oli. Kävipä sitten selvääkin selvemmäksi sekin, että spede on heinäallerginen. Yskä näet yltyi järjettömiin mittasuhteisiin kun siellä leikkiksellä peltojen keskellä vietimme aikaa, kotona se taas tasaantui iltapäivällä samanlaiseksi kun on ollut nyt pari viikkoa. Pöh.

Kotiuduimme yhden jäljestä ja minä aloin touhata lapsosille kiireellä ruokaa ja sen perään kyhäämään salaattia. Iltapäivästä hengailinkin sitten lähinnä kamera kourassa ulkona ja kävin välillä siirtämässä kuvia koneelle. Oman aikansa nieli sekin kun opettelin käyttämään photobucketin kuvankäsittelyohjelmaa ja siirtämään kuvia foorumille jossa piipahtelen. Lisäksi sisko "piipahti" käymään viiden kanttiin istuen seitsemään asti, tämä toi paitsi kosketusnäyttöpuhelimen jonka lupasin tältä ostaa, myös uuden puhelimensa johon laittelin sim-kortin paikalleen.

Tänä aamuna taidan käyttää osan tästä hiljaisesta ajasta tutkimalla tuota Nokia 5530-puhelinta, se kun herjaa kaiken aikaa että SIM-kortin muisti on täynnä vaikka se ei ole kyllä täyttä nähnytkään. Merkillinen kapine ja kamala määrä toimintoja. Toivottavasti löydän netistä vastauksen siihen mitä sille pitäisi tehdä että se lopettaisi tuon herjaamisen.

Siirrynpä siis tosiaan tutkailemaan tuota puhelinta. Jos vaikka saisin sen toimimaan, se kun on tarkoitus antaa teinille. Se on moro ja viettäkää oikein mukava tiistai, niin minäkin ajattelin tuosta ulkona näkyvästä harmaudesta huolimatta.