Välillä sitä saa ideoita jotka poikkeavat täysin aiemmin mietityista ratkaisuista ja jotka jopa tuntuvat loistavilta. Kuten nyt eilen serkkutytön kanssa höpistessä. Tämä on saanut harjoittelupaikan omassa kotikaupungissaan kouluavustajan hommiin kuukaudeksi ja suunnitteli hankkivansa kyseiseen hommaan tutkinnon mikäli harjoittelujakso olisi mukava ja saisi alan tuntumaan omalta. Minähän hihkaisin samantien että siinähän se olisi minulle sopiva työ. Sitten joskus. Kun spedekin sinne kouluun.

Enemmän asiaa tuumittuani totesin, että hitto miksi vasta sitten. Miksi ei jo nyt. Työajat kun on loistavat ja se, että kesäisin ei ole töitä, jos kohta ei palkkaakaan, toimisi vallan loistavasti. Tuloina kun tuo on aivan toista kuin tähän astiset tulot eli pianko niistä säästäisi satasen pari kuussa kesän palkatonta aikaa ajatellen. Ja mitäs, minä pidin koulumaailmasta silloin kun itse siellä pyörin aikanaan koululaisena, pidin vielä lukiossakin ja pidän edelleen aina siellä piipahtaessani lasten asioilla.

Nyt minun pitäisi selvitellä asiaa juurta jaksain eli pitikö serkun läpinät työajoista paikkansa, se kun tulee olemaan yksi todella iso kriteeri tässä asiassa. Minä näet haluan ehdottomasti olla kotona silloin kun lapsilla ei ole koulua. Oma juttunsa onkin sitten se että otetaanko syksyllä kouluavustajia ja pääsisinkö harjoittelemaan ja sitä kautta kenties töihin ihan kunnolla mutta sekin lienee selvitettävissä. Lisämietintää aiheuttaa toki speden hoito, kuka, mitä, missä ja milloin.

Luulenpa, että soittelen tänään ihan aluksi työkkäriin, selvittelen sitä kautta mikä on heidän näkemyksensä liki nelikymppiseen naiseen joka rojauttaa itsensä työmarkkinoille. Ehkä heidän kauttaan löytyy myös osviittaa siitä olisiko jotain mahkua päästä kokeilemaan. Kaupungillekin pitänee soitella, hoitopaikan ja heidän suhtautumisensa asiaan kun lienee aika tähdellinen tiedettävä myös. Sen verran kun joudun asian kanssa ronklaamaan että tarvitsisin spedelle hoitopaikan jostain suht läheltä kotiamme eikä se mahdollinen harjoittelupaikkakaan saisi olla kaupungin toisella laidalla, täällä kun ei tuo kaupungin sisäinen bussilinjasto oikein pelitä.

Voi jopa olla että minulla on ässä hihassani, noin speden hoitoa ajatellen mutta sitä en vielä lähde hehkuttamaan. Voi näet myös olla että pidempään harkittuani en pidäkään sitä ässänä vaan puolipitoisena ajatuksena. Tosin minun on pakko myöntää että ajatus siitä että spede on hoidossa ja minä päivät muualla aiheuttaa lievää ahdistusta. Mutta vain lievää, ei enää niin järjettömän suunnatonta kauhistusta kuin se teki vielä puolisen vuotta sitten.

Olen näet ihan oikeasti miettinyt sitäkin että mitä minä teen sitten kun spede aikanaan lähtee kouluun. Istun täällä tyhjässä talossa päivät? Ei taida onnistua. Minähän muuttuisin sohvaperunaksi ja tylsistyisin kuoliaaksi. Toisaalta taas, en minä pysty kuvittelemaan että tuolloin hoitaisin muidenkaan lapsia kotonani vaikka ensi syksylle ja muutamalle lähivuodelle sekin on yksi olemassaoleva vaihtoehto. Sanottakoon sitä sitten vaikka itsekkyydeksi niin siinä vaiheessa kun spede lähtee kouluun minä tahdon tämän talon vain meidän perheellemme ja sillä sipuli.

Itsekkyydeksi voidaan toki sanoa sitäkin, että olen mahdollista lastenhoitoakin miettinyt yksityisenä, siinä kun voi itse sanella lomansa. Minä kun pidän aivan viimeisenä vaihtoehtona työpaikkaa jossa minulla ei olisi ekana kesänä lomaa ollenkaan ja vielä huonommaksi vaihtoehdoksi koen mikäli se on joku muu kuin minä joka päättää koska se loma on. Minä haluan että loma on tasan tarkkaan samaan aikaan kuin ukolla ja siitä pidän kynsin hampain kiinni.

Mutta niin, tätä kouluavustajahommaa lähden nyt selvittämään vielä tänään. Jos näyttää himpankin lupaavalta niin lähden selvittämään myös speden mahdollisesti tarvitsemaa hoitoa. Voi olla että petyn pahanpäiväisesti mutta eihän sitä tiedä, saattaa myös olla että osun juuri itselleni passeliin hommaan ja kyselyineni oikeaan hetkeen ja oikean ihmisen pakeille.

Vaan tämä tästä, siirryn nyt kotitouhujen pariin eli se on moro ja viettäkää oikein mukava keskiviikko!