No jo on taas ollut menoa. Enpä tiedä olenko muistanut mainita, että meillä asuu täällä kesäisin yksi nukkumisongelmainen ihminen. Ei, en nyt viittaa spedeen, tämän nukkumisongelmat on aina ihan oma lukunsa vaan ukkoon joka aloittaa sen "uni ei tule", "kun ei vaan saa nukuttua" ja "voi htti että väsyttää kun ei pysty nukkumaan" hokemansa aina suunnilleen touko-kesäkuulla.

Yleensä sitä unta tulee paremmin iltavuoroviikoilla, johtuen tietysti siitä että ukko saa nukkua pidempään. Aamuvuoroviikot taas. No, kun sen unentulo tuppaa menemään pitkälti yli puoliyön niin arvaahan sen että siinä ei juuri ehdi unta kiskomaan kun kello pärähtää soimaan ennen viittä. Toisaalta taas sitten iltapäivällä, kun ukko könyää niille puolentoista tunnin päiväunilleen, se uni saattaa tulla tai jättää tulematta, pääsääntöisesti se on onneksi tullut vaikka sitten lyhyempänä versiona.

Epäilen, varmaksi en toki sano, että oma vaikutuksensa siihen unen saamiseen on paitsi näillä käynnissä olevilla jalkkiskisoilla niin myös omalla mielialalla. Tällä viikolla se on ollut ukolla kaksijakoinen, selvästikin kesäloman läheneminen on in ja pop ja samaan aikaan juhannuksen rähinä oman isänsä kanssa on vähemmän in ja pop, ukko kun oli myös sanonut painavan sanansa isälleen minun ja ukon siskon paikalta poistuttua ja heidän välinsä on kaiketi siksikin nyt ukon puolelta suht jäissä. Oman lisänsä nukkumisongelmiin tuo ukon jalat jotka ovat pitkin kevättä ja kesää kramppailleet ja ilmeisesti lämpimät ilmat saavat kramppailut pahenemaan.

Koska koko tämän viikon ukko on nukkunut todella huonosti öisin, vain paria tuntia, ja saanut päivisinkin vain säkällä aivan hetkeksi unen päästä kiinni niin tietäähän sen. Eilen tämä rähähti yritettyään päivällä sitä unta ja aivan turhasta ja aivan väärille ihmisille. Ja arvaahan sen, että minä puolestani kettuunnuin kyseisestä rähähtämisestä ja etenkin täysin väärille ihmisille rähähtelystä, oikea kohde kun olisi ollut joko eksä joka kävi juuri sopivasti tuohon aikaan huutelemassa ovensuusta pojalle 13v tai spede, jolle isin päiväunet on aina koetinkivi ja vaativat uskomattoman paljon äidiltä lapsen uloshoukuttelua.

Eilen tuo ulkona pysyttely toimi muuten aika hyvin, kiitos tämän ihanan kesähuoneeni jota pidemmälle sisätiloihin emme juurikaan kulkeutunut kahvinkeittoa ja vessakeikkoja lukuunottamatta. Niin tai näin, minä en sanonut loppupäivänä sanaakaan ukolle. Sen verran reippaasti ketutti tämän prinsessaan kohdistunut syytös mekkaloinnista, prinsessa kun makoili äänettömänä poppareitaan syöden nojatuolissa toisin kuin tosiaan eksä ja spede joka muutaman kerran kävi keittiössä huutelemassa janoaan.

Liekö sitten ukkokin tajunnut väärät kohteet, illan tämä vietti tiukasti vaakatasossa makkarissa. Minä kylvetin junnun ja speden, ruokin nämä ja saattelin yökuntoon kuosittamani pikkumiehen kasin kanttiin ukon viereen yöunille. Ysiltä nakoin loputkin tenavat peteihinsä, paitsi tietysti poikaa 13v joka istui teinin huoneessa läppärillä enkä toki myöskään poikaa 16v joka oli siskollani lapsenlikkana eilisen illan ja jäi sinne yöksi.

Puoli yhdentoista kanttiin hiippailin ääneti itsekin sänkyyn eikä mennyt kuin hetki kun ukko nousi ylös ja ryhtyi kaivelemaan vaatepinoja vaatehuoneessa. Hetken jo mietin että mitä se nyt, aikooko se pukea ja lähteä johonkin, pakata kassinsa ja sanoa soromnoo kuin drama queen konsanaan vai päättikö se nyt vain alkaa siivoilla vaatekasojaan keskellä yötä. Siinä vaiheessa oli pakko jo avata suutaan sen verran että kysyin mitä hittoa siellä touhuat.

Ukko etsi lääkepakkausta joka tälle viime kesänä määrättiin siihen törkeään kiputilaan nukkumista varten. Jossain vaatehuoneen kätköissähän sitä on säilötty, itse muistin nähneeni sen viimeksi toisiksi ylimmällä hyllyllä verhojen takana ja kehotin ukkoa koettamaan ylempää. Rauhoittaviahan ne on, lääkkeet, mutta kun ei niitä ole viime kesän jälkeen kukaan napsinut niin siellähän niitä oli, liki täysi paketti edelleen. Pakko todeta että olipa hyvä että ukko nappasi pillerin, yhdeltätoista tämä oli jo umpiunessa ja oletan että tänään töistä kotiutuu vähemmän kettuuntunut ukko. Syytä ainakin olisi.

Ukko ei muuten ollut ainoa nukkumisellaan päänvaivaa aiheuttanut ihminen eilen. Tai oikeastaan se oli kyllä yöllä kun raavin päätäni, spede näet tippui sängystään yhden jälkeen. Ensin en edes tajunnut että mistä se muksaus kuului ja missä hitossa se tenava itkee, onneksi tajusin katsoa lattiaa kohti kun jalkojani olin sinne sängystä siirtämässä. Niinpä minä torkuin muutaman ajan speden vieressä tämän sängyssä kunnes tämä rauhoittui kunnolla takaisin unille ja perään kokosin läjän peittoa ja tyynyä ja muuta rekvisiittaa speden sängyn reunaan. Ihme heppu, reilun vuoden nukkunut laidattomassa sängyssä tipahtelematta ja nyt tämä on kumahtanut sieltä alas kolmesti viimeisen parin viikon aikana.

Olen kyllä jäänyt miettimään ukon jalkoja oikein tosissani. Aika-ajoin kivut on aikamoiset ja minun suurin pelkoni on yllättäen se, että viime kesän totaalilukko toisessa lonkassa uusiutuu. Fysioterapiakäynnitkin kun loppui jo ja ukolla on kontrolli fysioterapeutilla vasta alkutalvesta. Taitaa olla totta se väittämä ettei urheilija näe tervettä päivää, niin paljon ukolla on koipien kanssa ongelmia ollut oikeastaan niin kauan kuin muistan.

No, toisaalta, pää sillä vielä toimii joten kai se pitää laskea positiiviseksi puoleksi? Ja monesti urheilu on se jolla tämä hoitaa ketutuksiaan joten sekin lienee plussaa? Oli miten oli, merkillistä on tämä. Ehkä minun pitää tutkia tosissani onko mitään aineenvaihduntajuttuja tai hivenaineita tai vitamiineja joiden ongelmat tai puutokset aiheuttaa kramppeja. Ainakin magnesiuminpuutoksen tiedän aiheuttavan suonenvetoja ja käsittääkseni myös niitä kramppeja eli pitäisi varmaan koettaa josko saisi ukon napsimaan niitä purkista.

Vaan ukosta iloisempiin aiheisiin. Eilen aamulla minä todella reippailin sen pastakastikkeen tulolleen ja siirryin iloisin mielin jyräämään nurmikkoa alas. Kuka arvaa mitä ruohonleikkuri tuumi? Eri mieltä se stnan rakkine oli taas, käynnistyi tuosta vaan mutta eipä siinä se sitten olikin. Kaasu ei oikein pelannut. Kaasullehan on säätönamikka jota vääntämällä kierrokset kasvaa ja laskee, sen mukaan mihin suuntaan vääntelet. No, tälläpä kertaa namikkaa vääntämällä kone sammui ja täysillä kaasulla tämä taas putputteli juuri ja juuri käynnissä. Voe sanonko!

Ihan hetken ehdin siinä jo viljellä kirosanoja rakkineelle ennen kuin laitoin ukolle töihin viestiä. Onneksi ukko tajusi laittaa vastaukseksi että onkohan se vipu vääntynyt, sitäkin kun on kuulemma koneelle tapahtunut ja kas, koko helketin kaasarinjousihan sieltä oli irti. Että mä kärsin ton kapineen kanssa. Toisaalta, sen jälkeen kone toimikin kuin unelma niin että nurmikon leikkailu oli kerrankin suorastaan mukavaa puuhaa.

Yhdentoista jälkeen eksäkin koikkelehti paikalle ja kysyn vaan, miten minä olen tuonkin opettanut silloin kun vielä yhdessä elimme? Ensimmäisenä kahvia huutelemassa vaikka olin selvästikin kiireinen sen ruohonleikkurin kanssa. No, tulipa siinä samalla ruokittua tenavat ja kiskastua itsekin kupponen kahvia, jatkoin hommani loppuun eksän ja pojan 16v lähdettyä amikselle. Kolmen kanttiin nämä palailivat haastatteluista ja olivat pyörähtäneet vielä syömässäkin matkalla, ja taas eksä huuteli kahvia.

Poika 13v kotiutui samoihin aikoihin ja näillä näkymin poika on menossa isälleen nyt perjantaina. Eipä tuo tänä kesänä siellä juuri olekaan ollut eli sikäli ihan hyväkin, jos tarkkoja ollaan. Teini taas onkin kotiutumassa jo tänään eli meillä taitaa alkaa ne vääntöajat tämän kanssa. Olen nyt koettanut miettiä asiaa niin että jos teini on suunnilleen puolet kuusta poikaystävällään tämän kanssa ja suunnilleen puolet täällä niin eikö ne ruokakulut ole suunnilleen samat? Mutta kun ne ei ole. Teini syö puolet vähemmän kuin urheileva poikaystävä ja ehkä isoin itselleni paiseita aiheuttava juttu on kuitenkin se, että meitä on muutenkin niin monta ruokapöydän ääressä etten minä halua siihen vielä yhtä lisäsuuta pyörimään. Olenkohan kohtuuton?

Ja nyt tarjoilenkin teille eilisen päivän ehdottomasti parhaan uutisen. Poika 16v sai illansuussa, viiden kanttiin, puhelun amikselta jossa kävi niissä haastiksissa päivällä. Ja kyllä, tämä sai opiskelupaikan logistiikalta eli omasta kaupungistamme. Hurraa! Tänään on silti se kymppiluokan haastis johon pitäisi mennä mutta voi olla että perun sen koska poika on ennemmin menossa sinne amikseen. Mutta siis hiphei!

Jaha, tästä tuli taas nälkävuoden mittainen vuodatus joten taidanpa siirtyä täyttelemään a. pyykkikonetta ja b. tiskikonetta ja ehkä kipaisen pukeutumaan muodolliseen päiväasuuni, siis shortseihin ja toppiin. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!