Olipa olevinaan levoton yö. Höh. Kyllä sitä on ihminen oppinut vähässä ajassa hyvälle kun pitää levottomana yötä jona havahtuu hereille kolmesti. Vaan asiaan, tarkkasilmäisimmät huomaa toki senkin että olen nukkunut selkeästi pidempään kuin esim eilen. Ja sekös harmittaa allekirjoittanutta ja samalla harmittaa se että oli pakko nousta. Unta kun olisi vielä riittänyt. Joka sekin on mysteeri koska en valvonut normaalia pidempään. Syytän lenssua. Se aiheuttaa tämän mahdottoman väsymyksen. Onneksi pahin päivä taitaa olla ohi, tänä aamuna ei silmät valskaa heti herättyä.

Eilinen päivä meni suunnilleen siivillä. Ensin oli aamu, sitten oli iltapäivä ja hups, joku käänsi viisarit osoittamaan iltapala-aikaa. Näin pelkistetysti kuvattuna. Todellisuudessa siihen riittää sekaan touhua jos toistakin, pyykkäystä, imurointia, pikaista ruoanlaittoa aamusella ennen mansesteriin lähtöä ja muuta vastaavaa peruskauraa. Ehkäpä se eilisen siivillä kiitäminen johtuukin juuri siitä että touhua oli enemmän kuin tarpeeksi.

Aamulla saatuani isommat koulutielle, junnu meni vasta kymppiin ja jäi näin ollen hulluttamaan spedeä, soittelin netistä tutkailemani mökin perään. Ukko hoiteli toisaalla omaa puheluaan joka taas oli vakuutusyhtiön suuntaan. Se läppäri näet. Mökki oli oletettavasti vapaana ja oletettavasti meidän olisi se mahdollista vuokrata mutta varsin mukava naisihminen langan toisessa päässä lupasi vielä varmistaa vuokranantajilta että mökki on tosiaan käytettävissä eikä ole esim jäänyt myrskyn jalkoihin.

Minä ryhdyin imuroimaan nakattuani pyykkikoneen päälle ja saatuani aamupalajäljet keittiöstä raivattua, kipaisin vintille kaivamaan junnulle toiset lenkkarit (tämän lenkkareista oli tullut nilkasta kantapään puolelta kovat muovit läpi) ja samalla tuli lajiteltua niitä kenkiä vintin puolella muutenkin ja saatuani junnunkin ovesta ryhdyin paistamaan broitsua kastiketta varten varsin vauhdikkaasti. Vuokravälityksestä soitettiin, mökki oli kuin olikin kuosissa ja välittäjä lupasi laitella sähköpostilla laskua ja ajo-ohjetta paikalle.

Saatuani kastikkeen valmiiksi ja muutenkin ne aamuriehumiset pois jaloista ryhdyimme tekemään ukon kanssa lähtöä mansen suuntaan. Tarkoitus oli käydä ElisaShopitissa vaihtamassa nettiliittymä Saunalahden huomattavasti edullisempaan liittymään kuin mikä meillä nyt on, siihen kun saa sen hiivatin modeemin ja jopa mokkulan samaan hintaan. Siskon lainamodeemi kun ajaa minut ihan oikeasti umpihulluksi vielä näinä päivinä katkomalla yhteyttä miten sattuu. Argh!

Tottakai siihen lähtötohinaan soitti vakuutusyhtiön tätsäkin ukolle ja hyvä niin, manseen kun oltiin joka tapauksessa lähdössä ja vakuutusyhtiön puolelta haluttiin antaa osoite jonne viedä se speden rikkiloikkaama läppäri tutkailtavaksi ja tottakai se osoite oli mansessa sekin. Suunnilleen samalla hetkellä kun olimme astumassa ovesta ulos soikin sitten minun kännykkäni ja junnun opehan se siellä soitteli.

Junnu oli selvinnyt koululle mutta tämä oli kuulemma oksentanut koulumatkalla. Että mitäs tehdään. Junnullehan tuo aamuisin ja aamupäivisin oksentelu lenssun aikaan on normaalia joten kysyin opelta että onko poika kipeän oloinen, kotoa lähtiessä kun tällä oli virtaa aivan yhtä paljon kuin muinakin päivinä eli liikaa. No ei tuo ollut ja ope oli jutellutkin junnun kanssa kysellen mitä tämä oli aamulla syönyt ja oliko tällä muuten huono olo ja vaikka mitä mutta ei hänkään nyt oikein poikaa kipeäksi mieltäisi. Totesin että todennäköisesti kyseessä oli limaoksennus joita junnu harjoittaa lenssuillessaan ja opettajan kanssa sovimme että hän soittelee uudelleen jos poika muuttuu kipeäksi kipeäksi.

Pitäisi muuten käydä tapaamassa tätä junnun uutta opea, hänellä kun ei taida olla sen parempaa tietoa junnun astmasta joten ilmanko tämä pelästyi eilen. Sen verran ehdin siinä puhelimessa sanoa tälle että junnun silmät muuttuu kyllä omituisiksi jos tämä on kipeä eli niistäkin pystyy aika hyvin kartottamaan, se muutos kun on vieraankin silmiin näkyvä.

Mansessa nakkasimme ihan ensin läppärin Tietoasemalle jossa neiti huoltoneiti totesi että ohhoh. Kysyi vielä oliko virtalähde mukana kun konetta katseli ja todettuamme että ei alkoi neiti huoltoneiti nauraa että todennäköisesti se onkin ainoa ehjä osa mikä läppäristä on jäljellä. Neiti otti ukon tiedot ylös, samoin kuin vahinkokuvauksen ja lupasi soitella alkuviikosta tilannetta. Varsinainen arviohan menee heiltä sähköisesti suoraan vakuutusyhtiöön ja vasta autossa hoksasin kysyä ukolta että mihin numeroon se neiti aikoo muuten soitella. Eihän tämä kysynyt kuin ukon nimen, osoitteen ja tapahtumakuvauksen joten soitteleeko tämä ukon numeroa sitten enirolta, tiedä häntä.

ElisaShopit olikin sitten jumissa jumissa. Ainakin jonotusnumeroiden perusteella, meitä ennen oli jonossa liki 20 ihmistä. Kiva. Yllättävän nopeasti se jono liikkui, osasyy lienee siinä että osa jonottajista oli saaneet hommasta tarpeekseen ja poistuneet paikalta, ja jo puolen tunnin päästä tuli meidän vuoromme. Selitin aiemmin puhelimitse hoitelemani tilauksen, sen keskeytyneen johon muuten saunalahdelta ei ole vieläkään palattu puhelimitse, liittymäsedälle ja tämä ryhtyi tutkailemaan tilannetta.

Ei hätiä, vartissa minulla oli liput ja laput käsissä ja uusi liittymäsoppari tehtynä ilman minkäänlaisia ongelmia. Nettitikku ja modeemi tulee postissa ja heidän liittymänsä kytketään käyttöön 30.9. jolloin vanha kytkeytyy pois käytöstä kunhan irtisanon sen tämän kuun loppuun mennessä, sitä kun ei liittymäsetä voinut valitettavasti tehdä kas kun heillä ei näy meidän liittymämme. Kuinka ollakaan, minä jopa muistin soittaa iltapäivällä ja sanoa tämän liittymän irti eli hurraa.

Kotimatkalla nakkasimme vuokraleffat makuuniin ja heitin piruuttani ukolle toiveen heseateriasta, spedestä kun oli varmasti tylsää kulkea pelkkiä aikuisten asioidenhoitoreissuja. Ukko otti heti onkeensa ja niin me lounastimme hesessä ja jo olikin tenavalla hauskaa. Kotiuduttuamme ei mennyt kovinkaan kauaa kun junnu rymisi koulusta kotiin ja hieman tämän jälkeen ovesta kolisi jo poika 14v ja prinsessakin.

Prinsessan kaveri oli ilmoittanut tälle koulussa ettei aio enää tulla jalikseen ja prinsessa totesi meille että hänkään ei mene. Ei hyvä. Pienen juttelun jälkeen prinsessa oli kuin olikin valmis treeneihin, tosin siihen vaadittiin myös lupaus siitä että jos vaikka isi vie ja hakee ja kas, sinnehän tuo pyrähti lähes samantien läksyt tehtyään. Hyvä niin, prinsessan suurimpia murheita kun on se että tällä ei ole kavereita kuin muutama joka taas johtuu siitä että prinsessa on syrjäänvetäytyvä luonne. Josko jalis availisi hieman portteja sinne ja tänne ja saisi neitiin itsevarmuutta ja sosiaalisuutta?

Illansuussa minä pyörähdin vielä läheisessä nukkumalähiössä noutamassa pojan 16v, tämä kun kiikutti teinin pyörän sinne odottelemaan teinin töistäpääsyä. Teinillä on ollut aika reippaasti töitä viime aikoina, paitsi se hänen uusi vakkaripaikkansa joka on kahdesti viikossa on listalla ollut nyt myös amiksen entisen luokanvalvojan koti ja lapset. Opettaja oli käynyt heti koulujen alettua sanomassa teinille että on kuullut niin paljon kehuja siitä kuinka hyvin tämä hoitaa lapsia että pyytelee itsekin tätä tarvittaessa lapsenvahdiksi.

Ilmeisesti teini on hoitanut koulunsakin suht mallikkaasti, tälle kun oli koulun keittiön emäntä käynyt kehumassa tämän tekemiä jälkiruokia ja todennut että teini voisi laitella hakemusta keittiölle heti valmistuttuaan, hänellä kun olisi käyttöä jälkiruokakokille. Ou mai! Ehkä teini on ymmärtänyt väärin, mene ja tiedä, mutta jos ei niin johan on tarjous! Teini on todellakin hoitanut keittiöhommansa enemmän kuin mallikkaasti jos näin on. Nähtäväksi jää.

Ehdin siinä kaiken muun touhun seassa eilen pakkaillakin himppasen, pyyhkeet ja petivaatteet on laiteltuna ja nyt aamusella ajattelin kaivella kumppareita ja ulkovaatteita esiin. Ilma muuttui kertaheitolla aivan syksyksi, näinköhän se on tätä sitten siihen talveen asti nyt. Missä on ne kauniit syysilmat jolloin aurinko paistaa ja on lämmin? Yök.

Mutta hupsis hei, johan tässä on tullut taas postattua maratonipostausta, ehkä tämä kompensoi sitten viikonloppuna tulemattomia postauksia? Aion tosin ottaa läppärin mukaan mutta nettiähän siinä ei ole eli hiljaisuutta luvassa. Ja loppuun vielä tilannekatsaus savuttomuuden osalta; päivä 11 pärskähti käyntiin ja edellisistä aamuista poikkeavalla tavalla eli ensimmäiset niksutabut livahti kielen alle vasta nyt. Hah! Viettäkää oikein mukava viikonloppu, se on moro!