Eilen minuun iski jokin ihmeellinen touhumoodi heti aamusta. Kimmoke touhumoodille iski lähinnä prinsessan oikaisuraudoista jotka tämä oli jättänyt sänkynsä päätyhyllylle sunnuntaiaamuna ja josta spede luonnollisestikin oli korjannut ne spede-talteen. Ja tämä speden suorittama talteenottohan huomattiin luonnollisestikin vasta nukkumaanmenoaikaan joten raudat sai jäädä sinne missä olikin odottamaan maanantaiaamua. Jolloin luonnollisestikaan kukaan ei muistanut koko asiaa ja näin ollen raudat pysyi siellä spede-tallessa kunnes ne muistettiin, luonnollisestikin, jälleen nukkumaanmenoaikaan ja näin ollen päädyttiin jälleen ratkaisuun jonka mukaan ne saivat pysyäkin siellä spede-tallessa aamuun.

Ja kas, minä tosiaan muistin ne raudat eilen aamulla prinsessaa herätellessäni. Ja muistini varmemmaksi vakuudeksi kurkkailin sinne tänne tekemättä havaintoja kyseisistä kapineista mutta luonnollisestikin se oli ihan ymmärrettävää, yläkerrassa kun ei ole suoritettu raivaustoimenpiteitä koko kesänä paitsi lasten itsensä toimesta ja senhän tietää mitä heidän raivauksensa on. Niinpä minä siirryin alakertaan suorittamaan erinäisiä aamupaloihin liittyviä rituaaleja ja nämä rituaalit suoritettuani kävelin takaisin yläkertaan muovikassi kädessä. Kas se huone = sikolätti, jos näin voisi sanoa.

Vaan olipa onni että avasin siinä pojan 16v huoneen ovenkin samalla kertaa kun keräsin niitä erinäisiä karkkipapereita, tikkarin tikkuja, puoliksi imeskeltyjä karkkeja, merkillisiä kangasriekaleita ja katkenneita kyniä, muuten olisin todennäköisesti raastanut hiuksiani päivän mittaan kerran jos toisenkin. Kas siellähän ne, raudat, pojan tuolilla selkänojan ja istuinosan välimaastossa pilkotti. Erävoitto joka olisi oikeuttanut minut lopettamaan sen typerän erinäisten roskikseen kuuluvien kapineiden nostelun lattialta mutta joka saikin minut vain kiikuttamaan raudat alakertaan, laittamaan imutabletin suuhuni ja kipittämään takaisin yläkertaan.

Siinä roinan ja romppeen keräilyn lomassa, niin ja tietysti likaisten vaatteiden sillä meidän tenaville pyykkikopan sijainti tuntuu olevan ikuinen mysteeri, kipittelin aika-ajoin alakertaan milloin patistaakseni prinsessaa koulutielle, milloin tarjoillakseni aamupalaa junnulle ja spedelle ja milloin noutaakseni lisävälineitä raivauskohteeseen. Yhdeksän kanttiin, junnunkin suunnattua kohti koulua, ukko könysi speden kanssa perässä yläkertaan eikä suinkaan osallistuakseen tähän raivaustoimenpiteeseen, ehei, vaan nostellakseen painoja siellä pojan 16v huoneen puolella.

Luonnollisestikin spede käytti tämän ajan siirrellen minun keskelle huonetta omiin koreihinsa nakkailemiani kapineita niille kuulumattomiin paikkoihin ja muutaman tulenpalavan vastustavan kommentin jälkeen tenava tajusi kuin tajusikin että äiti ei nyt ole oikein innostunut tämän toimista. Lapsi tyytyi kahteen pikkuautoon, merirosvolaivaan ja puuhapete-ukkeliin ja siirtyi pojan 16v sängylle touhuamaan kun minä etenin tenavien huoneessa kuin puskutraktori kohti sitä äärimmäistä jätteen välietappia jota voisi kadonneiden tavaroiden hautausmaaksikin sanoa.

Prinsessan sänky on toki kaunis kuin no, sika pienenä, mutta siivousta ajatellen se on ehkä maailman epäkäytännöllisin ikinä. Siinä kun on alapuolella kaappia, hyllyä ja laatikkoa ja silti se ei ole parvisänky vaan mikä lie, puoliparvi tai allekin sen. Näin ollen kaikki kapineet jotka sängyn alle päätyy myös jää sinne aina siihen asti kun joku joko kaivaa niitä esim henkaria apuna käyttäen sieltä tai vaihtoehtoisesti siirtää kyseistä petiä. Joka taas on aivan hanurista. Sänkyhän painaa luonnollisestikin tonnin siinä vaiheessa kun sen kaapit ja hyllyt on tyhjentänyt, laatikoita kun ei tule tyhjennettyä koska eihän niissä ole kuin barbeja ja yöpaitoja.

Ja siellähän sitä sitten oli, sukkaa, karkkia (yläkerrassa taisi olla koko kesän karkkikirjo jossain muodossa), legoa, pikkuautoa, vessapaperia, tampoonia (!) ja paperisilppua. Kyniä, kumeja, barbin vaatteita, sotilaita, koruja ja pölyä. Pölyn vähäisyys yllätti minut totaalisesti, minä en todellakaan ole siirtänyt sänkyä kertaakaan toukokuun jälkeen eli näinkö sitä tosiaan kertyy vähemmän tiloihin joissa ei olla ja touhuta? Kesä kun on pitkälti vietetty lasten osalta pihalla. Hmm. Ja ne tampoonit, ne oli kyllä käyttämättömia eikä niitä ollut kuin kaksi. Joka tosin sai silti otsasuoneni pullistumaan. Niistä kun on puhuttu, huudettu, möykätty ja rähjätty useampi vuosi. Että niitä kun EI oteta sieltä vessasta koska ne EI ole leluja vaan naisten kapineita. Prkl!

Voin kertoa että tämä kohta raivausoperaatiota oli juuri se kohta jolloin mietin onko viimeinenkin valo päästäni pimentynyt vai miksi ihmeessä ryhdyin sitä yläkertaa raivaamaan ja kyllä, mieleni teki suorastaan singahtaa tupakalle, ja kyllä, ei pelkästään tavan vaan myös hermojeni vuoksi. Sen sijaan singahdinkin alakertaan, selailin aamulehden nettiversioa ja imin nikotiinitabua kuin heikkopäinen. Hah! Liekö se imu taas saanut aikaan sen että hoksasin kellon lähenevän kymmentä ja päädyinkin yläkerran sijasta keittiöön keittelemääm makaroneja ja vaivaamaan sämpylätaikinaa.

Nämä tähdelliset toimet hoidettuani ja lapattuani sapuskaa speden lautaselle olin aikeissa siirtyä takaisin yläkertaan mutta kas, huomasinkin että minähän voin olla kätevä emäntä ja duunata siinä makaronilaatikon odottamaan uunin vapautumista sillä aikaa kun spede syö ja taikina nousee. Eikä aikaakaan kun minulla oli jo makaronilaatikko odottelemassa vuoroaan, ensimmäinen pellillinen sämpylöitä uunissa ja virittelin pyykkikonetta päälle.

Päästyäni jatkamaan urakkaa, huom varustauduin tässä kohtaa jo imurillakin, homma sujui kuin tanssi vain. Kunnes imurin letku jälleen räsähti. Helketti soikoon. Meillä on loistavanihananupea ja mahtavansuperhypertehokas imuri jota ihan oikeasti rakastan monen ominaisuutensa suhteen mutta joka ajaa minut hulluksi. Sen letku on näet rusikoitu ja tästä rusikoinnista syytän teinejä. Epäilenpä jopa että he ovat tarkoituksella runnoneet sitä kostona siitä että ovat joutuneet ajoittain siivoamaan täällä. Jo vuoden päivät letkun pää on ollut huonossa hapessa, siis se osa johon se metalliputki liitetään ja viimeisen kuukauden aikana se on muuttunut lähes toimintakyvyttömäksi koska siitä on murtunut pala jos toinenkin.

Ukkohan oli ratkaisemassa kyseistä ongelmaa hetipitiliimalla päivänä eräänä ja uskomukseni siitä että monet muovilaadut eivät hetipitiliimasta pidä vaan haperoituvat siitä vielä lisää, osoittautui oikeaksi. Näin ollen siitä tosiaan on ukon ongelmanratkomisen jälkeen murtunut niitä paloja. Ukon uusin ratkaisu on ollut ajatus jonka mukaan hän teippaa metalliputken kiinni letkunpäähän ja kuka arvaa mitä minä siitä olen mieltä. Ei käy! Toisinaan minä tarvitsen imuroinnissa ihan pelkkää sitä letkunpäätäkin, vaikka no, en viime aikoina kun ei sitä ole voinut käyttää kun se on murtunut ja näin ollen imuroiminen putkineen päivineenkin pitää suorittaa varovaisin vedoin koska aina voi tulla lisämurtumia jos liike on hiemankin liian lennokas.

Mutta tosiaan niin, eilen se räsähti taas. Uusi pala lähti irti ja se taas aiheutti sen että imurin kanssa piti olla jos mahdollista, vielä varovaisempi imuroidessa. Ja minuahan sellainen ahdistaa, lähes yhtä paljon kuin se ukon ajatus teippailuista. Niinpä minä kipitin jälleen alakertaan, huom ukko oli lähtenyt speden kanssa piipahtamaan kylillä, nakkasin pilleriä suuhuni ja ryhdyin tutkimaan Siemensin sivuja josko sieltä löytyisi lähin varaosaliike. Että josko siihen sen uuden letkun lenkurapään saisi jostain, vaikka sitten mansesta noutamalla kun hermohan sitä menee ihan justaansa.

Ja kas, siihen voi tilata osia! Ihan kotiin kuljetettuna! Siis kyllä! Ja ihan mitä vaan osia, vaikka moottorin jos siltä tuntuu! Olin ihan että oumaioumai! Kamalasti huutomerkkejä, kuvannee yllättyneisyyttäni hyvin. Ja niin siinä sitten kävi että yhtäkkiä minä huomasin rekkautuvani huoltopalvelun kautta varaosamyyntiin, eShopiin, ja kas, hetken kuluttua ihmettelin jo eteeni levittyvää kuvaa paloiksi puretusta imuristani. Kauhusta kankeana kelailin kuvaa ja tutkailin kyseisen osan numeroa, vielä enemmän kauhuilin kun klikkasin osan tiedot auki, kas kun hintahan olisi ihan varmasti tonnin ainakin ja yllätyksekseni hinta olikin "vain" 23 ekkeä. Samalla kertaa tilasin pölypusseja, kas kun ukko tuo niitä helketin aneemisia mitälie-pusseja kun tätä pyytää niitä tuomaan ja ne pussithan on muka täynnä jo puoleen väliin ehdittyään.

Vaan niin, nyt minulle on siis tulossa uusi vimpain imurin letkuun joten huoleni on kuin poispyyhityt ja tästä vimpaimesta intoutuneena uskaltauduin imuroimaan hyvin hyvin varovasti sen tenavien huoneen. Ja puunamaan rätillä sieltä täältä. Ja moppaamaan lattiaa. Ja petailemaan petejä. Ja viikkailemaan pyykkejä kaappeihin. Levittelemään uusia kuivumaan. Ihmettelemään etten löytänyt tenavien digiboksin kaukkaria. Ja kaikkea vastaavaa. Ja ennenkaikkea, tuijottamaan epäuskoisena sikolättiä joka muistutti lastenhuonetta. Asuttavaa ja siistiä sellaista.

Tänään saatan testailla samaa lajia täällä alakerrassa, tosin tämän raivaaminen on kettumaisempaa ja samalla ei. Toisaalta, ukko toi minulle eilen leffan katsottavaksi ja katsoinko sitä eilen, no en tietenkään kun minä siivosin, joten sekin on yksi mahdollisuus käyttää aikaa. Ja toisaalta taas, leipääkin pitäisi leipaista, tai ehkä sämpylöitä TAAS, niiden menekki kun on sitä luokkaa että meillä tuppaa sisällissotaa syttymään niiden ääressä. Joka taas johtuu siitä että äiti on idiootti ja tekee liian pieniä taikinoita, puolen litran taikina on auttamattomasti liian pieni. Tänään taidan suosilla pyöräyttää litran taikinan, josko siitä jäisi aamuksikin jotain syötävää.

Ja nyt siirryn sulavaliikkeisesti ihmettelemään keittiöön josko sitä kohtapuoliin pitäisi sitä prinsessaa herätellä. Tämä menee tosin vasta ysiin mutta toivoi herätystä seiskalta, kas kun se huone ja siellä on nyt kiva leikkiä kun siellä on tilaa ja puhdasta. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko!