Tai mitkä liekään Niemiset järjestää irkulle heti aamutuimaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Minä en todellakaan tiedä mikä tätä harakkasakkia vaivaa mutta tämä ei ole ensimmäinen aamu kun ihmettelen niiden touhuja. Kirkunaa ja räystäiden jyminää, näinhän tätä menoa voisi kuvata. Eilen päivällä kolme näistä viidestä istui ulkorappujen kaiteella ja punoivat selvästi juoniaan. Olisivatko he nyt sitten toteuttamassa niitä, kaksi muuta kun saa aikamoista kyytiä. Hmph.

Vaan kuulkaa, on sitä tässä muutakin tapahtumaa ollut kuin harakkalauman riekkuminen. Eilen aamusella innostuin näet vääntämään sämpylätaikinan siinä joutessani ja heti sen perään päädyin kuorimaan pottuja. Muusia kun on meillä toivottu viikkotolkulla ja vaikka olin kokolailla varma että muusia potuista ei vielä saa, ei ainakaan kunnollista, niin päätin kokeilla. Jos ei muuta niin ehkä se muusikitinä herkeäisi muutamaksi viikoksi.

Oikeassa olin. Muusi ei ollut alkuunkaan sitä ihanaa ilmavaa ja kepeää muusia vaan lähinnä liisteriä. Maku oli silti yllättävän hyvä ja näin ollen ihan nappiin se ajatus ei mennyt. Kattilallinen muusia katosi näet vauhdilla jauhelihakastikkeen ryydittämänä tenavien suihin näiden palattua koulusta iltapäivällä ja kas, ensimmäiset sanat mahansa täyttäneiltä oli "koska sä teet taas muusia". Just. Voin kertoa, en ainakaan tänään.

Serkkulikka piipahti päivällä paitsi tuomassa kakkukupua myös kakkurahaa. Kahvittelimme ja höpisimme niitä näitä, serkkulikka viihtyy kovin hyvin harjoittelupaikassaan kouluavustajan roolissa. Harmi että kyseessä on pelkkä harjoittelu joten syksymmällä tämä joutuu taas oleilemaan kotosalla, työelämä kun selvästi pukee serkkua. Samalla kertaa sain suurimmat kehut ikinä leipomuksistani, serkun mukana kun oli lähetetty terveiset että kakku oli maailman parasta kakkua ikinä. Hyvä juttu!

Iltapäivästä, tai lähempänä iltaa se kai jo oli, päädyin soittelemaan Saunalahdelle. Meillähän ei ole sen kummempaa kosketusta kyseiseen firmaan mutta viimeisen kuukauden aikana olen kerran jos toisenkin tutkaillut nettiyhteyksien hintoja. Meidän nettiyhteytemme kun on mielestäni suht suolainen, likemmäs neljäkymppiä kuukautta kohti. Ehdin jo laskea jossain vaiheessa sitäkin, että melkolailla samoihin hintoihin tulisi jos hankkisi kolme mokkulaa eli yhden jokaiselle läppärille. Tämä ajatus taas johtui pitkälti siitä että yhteyksiä päivittäin pätkivä modeemi ajaa minut hulluuden partaalla aika-ajoin.

Se, miksi Saunalahdelle päädyin soittamaan johtui taas heidän nettitilaussivustaan joka väitti että meidän osoitteessamme ei ole ADSLää. Niin. ADSL-yhteys tämä kyllä on millä nytkin tässä datailen, mutta eipä heidän minkälie systeeminsä mukaan ollut. Jotenkin uskaltauduin vielä kruksailemaan toiseen kohtaan ja pääsin eteenpäin tilauksessa mutta se riemu kesti vain hetken, kohta se samainen tilausblanketti väitti saatavuutta tarkastettuaan että ehei kuulkaa, teille ei ole siihen osoitteeseen edes saatavissa nettiyhteyttä. Just.

Nyt on kyllä pakko todeta että asiakassuhteemme ei ala kovin aurinkoisissa merkeissä Saunalahden kanssa, sikäli kun edes tulee alkamaan. Olen näet ihan kahden vaiheilla riittääkö reippaasti halvempi hinta korvaamaan hyvin toimineen asiakaspalvelun, se kun on ollut pitkälti se ykkösvaltti tämän hetkisellä nettiyhteyden tarjoajallamme. Toisaalta taas, säästöjä on pakko raapia kasaan ihan mistä niitä nyt sattuu löytämään ja pari plussaa Saunalahden tarjouksessakin on; mukana tulisi uusi modeemi, nettitikku sekä kaiken lisäksi vielä muutama mega lisää nopeutta. Hmph.

Minä näet soittelin Saunalahden sivujen mukaiseen liittymätilausnumeroon ja sainkin varsin hyvää ja leppoisaa palvelua osakseni. Tilaus sujui kuin tanssi vain, tosin asiakaspalvelija ykkösellekin kone ilmoitti ettei meillä ole ADSLää täällä. Jahans. Näin ollen sovimme päivän jona heidän nettiliittymänsä pärähtää meillä käyntiin ja jonka mukaisesti irtisanon tämän nyt käytössä olevan. Matka jatkui tilauksen ihmeellisissä uumenissa aina siihen saatavuuteen asti ja kas, eipä näkynyt sitä sitten olevan heidänkään kautta.

Asiakaspalvelija yksi kysyi voisinko mahdollisesti soittaa heidän asiakaspalvelunumeroonsa jossa olisi sitten enemmän työkaluja tutkailla tämä saatavuus, koska eiköhän sitä ole kun nyt olemme kuitenkin heidän alueellaan ja kaiken lisäksi jo valmiiksi useamman kuin yhden megan yhteydellä liikkeellä. Minä lupasin vaikka hetkisen siinä ehdin miettiä että miksi he eivät itse soittele takaisinpäin asiaa setvittyään. Asiakaspalvelija ykkönen lähetti tekstarina numeron johon rimpautin ja kas, muutaman minuutin kuluttua olinkin asiakaspalvelija kakkoselle selittämässä noin suunnilleen soittoni syytä.

Kakkonen ei itse ollut kykenevä auttamaan asiassa vaan hänen pitäisi ikäänkuin siirtää puheluni nettiliittymäasiakaspalveluun johon oli juuri sillä hetkellä noin neljän minuutin jono. Että josko sen ajan ehtisin odotella mahdollisesti? Se nettiliittymäasiakaspalvelu taas on aivan eri juttu kuin se liittymätilausjuttu ja siellä voidaan tämä saatavuuskin sitten tutkia juurta jaksain. Jahans, neljä minuuttia, mikäs siinä. Kuinka ollakaan postasin muuten tätä nettiliittymäsähläilyä koskevan kommentin juuri tuon puhelun aikana naamikseen joten minun oli ekstrasuperhelppo seurata sitä neljää minuuttia.

Liirumlaarum-musiikkia. Hieman lisää. Ja lisää. Vielä vähän. Pikkuisen vielä. Ukko kävi kerran jos toisenkin kurkistamassa että ihan oikeastiko sä vielä jonotat. Ja musiikkia. Uusi biisi. Kovaäänisempi kappale. Hiljaisempi kappale. Lisää poppia. Vielä vähän. No, saanette kuvan. Reilun puolen tunnin kuluttua minulle vastasi asiakaspalvelija kolmonen. Jolle selitin jälleen syyn soitolleni ja joka totesi että toki, hänpä kuulee tutkailee sen nyt. Tai testailee vai mikä se sana sitten mahtoikaan olla. Ja kuka arvaa? Kyllä, liirumlaarum-musiikkiahan sieltä alkoi taas kuulua.

Ja kuulua. Kuulua. Kuulua. Kuulua.... Reilun kymmenen minuutin päästä kännykkäni alkoi piippaamaan ja ilmoitti että puhelu on katkaistu. Just. Näin. Että joo. Olin siis viettänyt palttiarallaa tunnin kuunnellen suurimmaksi osaksi liirumlaarum-musiikkia ja ilman että asia olisi oikeasti edennyt mihinkään suuntaan. Joudun nyt siis toteamaan että ei hyvin ala ei. Ja en todellakaan jaksanut soittaa uudelleen, sen sijaan kirjasin heille asiakaspalveluun viestin "ota yhteyttä"-kaavakkeella johon hillityin sanakääntein vuodatin närkästykseni ja selitin suunnilleen kädestä pitäen kuinka toivon PIKAISTA yhteydenottoa jonka aikana minulle kerrotaan JO VALMIIKSI selvitetty saatavuus. Saapa nähdä tuleeko se pikainen yhteydenotto tänään, huomenna vai ensi viikolla. Pah!

Tämän Saunalahtisekoilun perään hilppasin autoon ja kiikutin prinsessan ja tämän kaverin jalkkistreeneihin. Noutaakseni heidät sieltä kasin kanttiin illalla. Torstaina he menevät jälleen pyörillä mutta jotenkin minusta maanantain treeniaika joka päättyy 20:15 treenipaikan ollessa keskustassa on liian myöhäinen tyttöjen kulkea pyörillä etenkin nyt kun illat alkaa hämärtyä nopeasti. Treeneissä oli jälleen ollut tositosikivaa mutta prinsessa tahtoo silti vielä harkita onko jalkkis se laji. Äiti alkaa kyllä olla sitä mieltä että saa ainakin nyt tämän vuoden olla, halusipa lapsi tai ei. Sikäli lapsi on kuin kopio äidistään tuossa iässä että harrastuksista paras on makoilu, piirtely ja kirjoittaminen ja ehkä pyrin olemaan tässä kohtaa jämäkämpi kuin oma äitini ja laitan lapsen viemään loppuun sen minkä aloittaakin eli vuosi jalkkista ei ole varmasti liikaa vaadittu.

Ja jos nyt joku kuvittelee että tässä oli kaikki eiliselle mahtuneet tapahtumat niin väärin kuvittelette. Kävipä näet niin että iltasella hilppasin yläkerrassa käymään pojan 16v todettua että se yläkerrassa heillä lainassa ollut läppäri on ikäänkuin rikki. Ei käynnisty vaan jää ronksuttamaan eikä näytöllekään ehdi tulla pienintäkään elämää ronksutellessa saati sitä ennen. Kaiken lisäksi läppäriin on ilmestynyt monttu näppäimistöön, sellainen painauma joka sopii kuin valettu speden koiven kanssa yhteen.

Näinpä näin. Veikkaanpa että spede on hypännyt läppärin näppikselle pojan hyllystä, läppäri kun on ollut hieman alempana toisella tasolla ja auki asennossa vaikka olen sen satatuhatta miljoonaa kertaa ehtinyt sanoa että se laitetaan AINA kiinni kun ei itse siinä olla. Tuttu tietokoneguru totesi minulle naamiksen välityksellä että oireista päätellen koneesta on pimahtanut sekä kovo että emo. Ja vie arvioon. Vakuutusyhtiöä varten. Minusta alkaa tuntua siltä että meidän vakuutusyhtiömme ottaa kohta eron meistä, tämähän on aivan jatkuvaa että jotain sattuu.

Ensin meni teinin kännykkä varkauden seurauksena, sen perään pimahti koko olkkarin viihdehässäkkäsysteemi ja nyt sitten läppäri. Helvatta soikoon. Kai se on tänään soiteltava puhelinkorvauspuolelle ja kysyttävä nolona mitäpä tässä nyt tehdä, läppäri kun on kuitenkin suht uusi (pari vuotta) ja ihan oikeasti se olisi hyvä saada kuntoon vaikkakaan sitä ei enää yläkerran tiimi tule käyttöönsä saamaan tämän jälkeen.

Teinistä tulikin mieleen. He ovat nyt sitten ihan oikeasti ryhtyneet katselemaan asuntoja poikaystävänsä kanssa. Niin paljon kuin omilleen muuttoa kannatankin teinin kohdalla niin tämä ei ole kuitenkaan se in- ja pop-vaihtoehto minulle. Ei jo siksikään että poikaystävän äiti on ihan järjettömästi muuttoa vastaan saati siksi että minusta olisi järkevintä muuttaa itsekseen ensi alkuun. No, eipä sitä itsekään tullut niin kovin järkevästi toimittua kun kotoa lähti joten kaipa ne oppirahat on jokaisen ihan itse maksettava.

Nyt nappaan suuhuni aamun nikotiinitabut nro 2, ensimmäinen yksinäinen mallihan meni heti herättyäni ekan teemukin kyytipoikana. Tämä kakkossatsi sisältää kaksi tabua kerralla ja elän toivossa että saan sitkiteltyä näillä kahdella puolille päivin niin että ehkä tuossa ysin jäljestä napsin imutabun tai pari. Ne kun on vain yksimillisiä näiden pikkutabujen ollessa kaksimillisiä. Wish me luck, tämä lakko on näet suht hyvällä mallilla etten sanoisi! Se on moro ja viettäkää oikein mukava tiistai!