Huh! Kuten totesin aiemminkin, remontoidun ja tyhjän torpan siivoaminen on kertakaikkisen mukavaa puuhaa. Paitsi jos mukana hengaa spede joka luonnollisestikin tympiintyy suht nopeasti, olkoonkin että tälle on varattu leluja mukaan. Tein näet ultimate-virheen eilen aamusella kun lähdimme siivoustoimiin speden kanssa; en huomannut ottaa tälle vaihtohousuja mukaan ja toisaalta, en huomannut heti siskolle päästyämme kertoa lapselle että täälläkin on se vessa ja mennäänpä sitten sinne jos tulee pissahätä. Huoh.

Muutenkin eilinen aamu meni kyseenalaisten onnistumisten merkeissä. Ihan ensin minä näet hoksasin että tosiaan, lähis aukeaa vasta kasilta tätä nykyä. Illalla unohtamani kaupalla poikkeaminen kun sai tuumimaan että kaupalla olisi syytä käydä, kas kun jääkaapissa ei ollut maitoa. Seiskan jälkeen totesin että no, onneksi prinsessa ei mene aamusta kouluun joten ehkä se kasin kanttiin maidon noutaminenkin on ihan ok, poika 14v kun käveli jälleen aamupaloja nauttimatta suoraan ovesta ulos noustuaan.

Puoli kasin kanttiin hoksasin että ei hitto niin tosiaan, minähän unohdin sen lompakon siskon hattuhyllylle. Että millä tässä sitten kauppaan maitoja hakemaan lähdet. Ehdin naamikseenkin naureskella huonomuistista dementikkonaista joka unohtaa ensin hakea sitä maitoa illalla ja huomaa seuraavana aamuna unohtaneensa koko lompakon siskolleen. Muistin tosin että minulla on onneksi kotosalla muutama ns. rahakätkö eli niistähän se maitoraha olisi sitten syytä kaivaa.

Vaan eipä aikaakaan kun ovikello soi. Himpan siinä ihmettelin että kuka hitto meille tulee muka ennen kasia, ja vielä enemmän ihmettelin kuistin ikkunasta näkyvää autoa meidän pihassa. Oven avaaminen antoi aihetta lisäihmettelyyn, ulkorappujen kaiteelle oli ilmestynyt maitotölkki. Pakkohan se oli kurkata kunnolla rappusilta ulos ja kas, varapoikien isähän siellä hiippaili takaisin autoa kohti huudellen samalla että käskettiin heittää maitotölkki. Ihania nämä meidän naapurit ja ihanat varalasten vanhemmat!

Kyseenalaisiin onnistumisiin luen myös oman blogini selailun. Jäin näet lukemaan omia tekstejäni speden syntymän ajoilta. Katselin myös tämän kuvia ja kas, eipä aikaakaan kun tunsin vauvakuumeen nousevan. Jösses!!! Onneksi tila ei ollut pysyvä, jo tunnin päästä olin jälleen oma EIENÄÄIKINÄVAUVOJA-irkku. Huh! Varmemmaksi vakuudeksi lupasin itselleni etten lue speden vauva-ajoista ainakaan vuoteen tai kahteen. Tai ehkä siirrän seuraavan lukukerran aikaan jolloin minulla on tasan varmasti vaihdevuodet.

Hammashoitolareissu meni paremmin kuin hyvin, prinsessalla nyt käytössä oleva niskaveto tullaan vaihtamaan ensi käynnillä toisenlaiseen kojeeseen jota myös käytetään vain öisin. Niskavetoa on näin ollen jäljellä kuusi viikkoa ja sen suhteen annetut ohjeet muuttui sikäli että enää 12 tunnin vuorokautinen käyttö ei ole tähdellistä, riittää kun prinsessa pitää kojetta sen ajan kun nukkuu. Prinsessa oli syystäkin iloinen saamastaan kehuvasta palautteesta, alunperin kun arvioitiin että niskavetoa jouduttaneen käyttämään vuoden ajan ja nythän kapine on ollut neidillä vasta 7 kuukautta.

Hammashoitolan jälkeen lähdimme tosiaan speden kanssa sinne siskon torpalle ja hommat sujui kuin rasvattuna, mitä nyt spede aiheutti äidille niitä harmaita hiuksia sillä housuihin pissaamisella. Minä kun olin ajatellut että pyörähdän parin tunnin touhuamisen jälkeen pojan kanssa hesessä jotta tämä saa syötävää, siskon kämpälle kun ei todellakaan parantunut siivousvaiheessa viedä syötäviä ainakaan lapselle jos ei sitten voinut olla satavarma että lapsi pysyy syömisen ajan TÄYSIN paikallaan eikä koske MIHINKÄÄN ennen kuin kädet on pesty ruokailun jälkeen. Lähde siinä sitten pippeli paljaana kirmailevan lapsen kanssa yhtään mihinkään, housut kun roikkui pesuhuoneen patterilla kuivumassa.

Puoli kahteen mennessä spede oli vähintäänkin kyllästynyt äidin touhuihin, pari raivaria oli siinä kiskaistu jo ohimennen, muutama kerta juostu siskon vaatehuoneeseen loukkaantuneena kun äiti komensi olemaan paiskomatta ovia ja erinäisiä kertoja lepyttykin. Joka välissä tylsä äiti vielä hoki että nyt joudutaan sitten odottamaan että housut edes hieman kuivahtaa ja poikaa tympi selvästi kahta kauheammin. Toisaalta, sainpa hommat todella hyvään vaiheeseen eli tähteeksi jäi enää olkkarin ja makkarin ikkunoiden pesu sekä kylppärin lattian hinkkaaminen. Jes!

Kotosalle päästyämme touhasin sapuskaa, autoin junnua läksyissä ja istuin kotvasen kutomassa sukkia. Neljän kanttiin ukon herättyä nappasin prinsessan mukaani ja ajelimme siskon vanhalle torpalle pakkaamaan tämän astioita laatikoihin. Koska sisko avitti touhussa oikeinkin innolla niin arvaahan sen, muutama laatikko painoi aika hyvin. Ihan kiva että sisko muuttaa kolmanteen kerrokseen ja vieläpä taloon jossa ei tietenkään ole hissiä. Totesinkin parhaaksi soitella pojalle 16v josko tämä tulisi hetkeksi avittamaan siskon uudelle pirtille.

Prinsessa seuranani kurvailin sinne uudelle pirtille ja pojan kanssa kannoimme pakaasit sisälle, tämä avasi minulle vielä olkkarin ikkunan jota en ollut päivällä saanut auki millään. Prinsessa pyyhki ovia ja pesuhuoneen seiniä sillä aikaa kun minä pesin ikkunat ja puoli seiskalta oli viimeinenkin rätin veto kiskaistu pesuhuoneen puolella. Jes! Kymmenen tuntia minä laskin koko hommaan menneen. Eipä tarvitse siskon kuin kiikuttaa tavarat sisään huomenna ja itse pääsen suorittamaan loppusiivoa tämän vanhaan huusholliin maanantaina.

Ensi viikolla onkin luvassa lähinnä sukkien kutomista mutta huh, myös yksi kakkutilaus on loppuviikolle osunut. Edessä on pienen tytön ristiäiskakun tekoa, toiveena oli että kakusta tulisi vaaleanpunainen. Koristepuolta olen miettinyt mielessäni, näinköhän jätän kakun ilman sen kummempia koristeita vai tuunaanko sittenkin muutaman koristeen päälle. Todennäköisesti jätän koristeet pois mutta näkee nyt jos vaikka joku totaalinen tekohinku iskee.

Siskon kämpän siivoilusta intoutuneena tuijottelin taas illalla olkkarin seiniä tuumaillen josko kiikuttaisin kirjahyllyn huitsaan sieltä. Maalaisin. Hankkisin laminaatit lattiaan. Hommaisin hyllyjä. Vessassa taas tuijottelin lattiaa tuumien kuinka kivat siinäkin olisi laatat sen muovimaton tilalla. Keittiössä tuli väkisinkin mieleen että keittiökalusteet on 11 vuotta vanhat ja ovet alkaa olla huonossa hapessa sieltä täältä. Onneksi kaikkien näiden tuumintojen lomassa tulee mieleen myös lompakon hyvinvointi. Josko sitä olkkaria joulun jäljestä, minä näet haaveilen saavani joululahjaksi pinon laminaattia.

Ja nyt siirryn näistä remonttihaaveistani päivän touhuihin. Hilpasemme speden kanssa kaupoille jahka saamme torpan tyhjäksi ja minä jään ihan oikeasti miettimään ukon iltaista hokua siitä että tämä tahtoo EHDOTTOMASTI että lähdemme huomenna illansuussa kaksin johonkin. Mihin, sitä en tiedä, ukon jutuissa vilahteli vuoroin jääkiekkomatsit, teatterit ja konsertit, minun väliin vinkkaamani Vesku-leffa ei tuntunut saavan kannatusta koska se on leffateatterissa. Nähtäväksi jää.

Viettäkääpä mukava perjantai, se on moro!