Jos kohta eilinen olikin kivakiva-päivä niin yö ei sitten sitä ollutkaan, ei niin alkuunkaan. Meillähän harjoitetaan sitä kevyttä räkimistautia, tosin edelleen niin kevyenä versiona että makkarissa kuuluu öisin lähinnä yskimistä ja niiskutusta mutta ei, onneksi, juurikaan kiljumista tai vastaavaa. No, viime yönäpä kuului. Ja huolella. Pariinkin kertaan. Ja luonnollisestikin niin että oma nukahtamiseni siirtyi harppauksen eteenpäin.

Väitän tosin että kumpainenkin näistä huutotuokioista liittyi lähinnä pahoihin uniin, ei niinkään siihen yskimisniiskutukseen, ja johtuen niiden ajankohdasta ja yhdistettynä makkarin muiden asukeiden väsymystilaan,niihin oli mennä hermo alle nanosekunnin. Juuri mikään ei ole rasittavampaa kuin havahtua hereille siitä unen esiastetilasta puoli kaksitoista yöllä. Tai niin, oikeastaan havahtuminen hereille samaisesta tilasta puoli yhdeltä on kyllä vielä hermoja raastavampaa. Argh. Lopulta pääsin höyhensaarille joskus yhden jäljestä. Superväsyneenä.

Eilinen meni tosiaan hujauksessa. Ensin oli aamu eikä aikaakaan kun oli jo ilta. Tosin mahtui siihen väliinkin vähän jotain, mm ruoanlaittoa (tiedän tiedän, piti keskittyä valmiisiin ruokiin mutta kun oli ihan pakko tehdä siitä muusin lopusta lihaperunasoselaatikko), imurilla ajelua ja tavaroiden paikoilleen roimimista. Ukon herättyä töiden jälkeisiltä päiväunosiltaan minä pakkasin autoon imurin, mopin ja mankan ja painatin siskon huushollille.

Minun on ihan pakko myöntää etten erikoisemmin pidä siivoilusta kotosalla, mutta pakko kai se on myöntää että toisen nurkkien nuohoaminen onkin ihan mukava laji. Etenkin silloin kun ne nurkat on ihan tyhjät tyhjät. Aika siinä hommassa tosin menee kuin siivillä, etenkin jos siihen lätkätään päälle sisko jossa on perfektionistin vikaa. Niin, ja joka tulee häiriköimään sitä siivousoperointia. Kuten minun perfektionistisiskoni.

Olin näet saanut imuroitua koko pirtin, hinkattua keittiön lavuaarit sekä uunin puhtaiksi ja tämän pojan huoneen vaatekaapin pesua vaille valmiiksi kun tämä lehahti ovesta sisään. Kas kun on niin kaamee muuttostressi (mistä sillä sellainen on) ja hän ajatteli tulla auttamaan kanssa siivoilussa ja ai niin tosiaan, pitäähän hänen mitata ne ikkunatkin että pääsee niitä rullaverhoja ostamaan. Sisko tosootti keittiön patterin kimpussa siinä samalla kun minä siirsin hellaa ja kuopsutin sen taustaa puhtaaksi ja siirryin sitten keittiön kaappien kimppuun.

Pakko muuten todeta että jos kohta remontoitu torppa on ihana siivottava kun siellä näkee käsiensä jäljen niin nopeasti (se laastipöly you know) niin se että samainen torppa on ollut vuokralla ennen remppaa ei taas ole mitenkään siivousta nopeuttava tekijä. Minä hinkkasin keittiössä sellaisia rasvamähnätahroja pois että oletan niiden olleen siellä ja kauan. Hellan sivuja oli tuskin koskaan putsattu, eikä sitä koko hellaa ollut varmasti kertaakaan siirretty edes pois paikaltaan niin että alusta ja tausta olisi siivoiltu.

Keittiökaakelitkin osoittautui elämää suuremmaksi projektiksi, karheapintainen kaakeli johon on roiskunut, olettaisin kananmunaa, on aika saakelillinen hinkattava etenkin kun siihen sekaan sotketaan tosiaan ne paistamisesta irronneet rasvat. Ja samaista sotkua löytyi vielä työtasoiltakin hellan vierestä joten olettaisin että asuntoa ei ole muuttosiivottu ollenkaan remontin alta muuttaessa saati keittiön osalta ihan hetkeen muutenkaan, luulisin.

Myöskään perfiktionistivikainen sisko ei ole plussaa, ei ainakaan silloin kun siivoat. Tämä näet käytti puolet ajasta ihmetellen enkö tosiaankaan olisi maannut lattialla ja hinkkaamalla hinkannut hänen lämmityspattereitaan ja niiden taustoja puhtaaksi. Että ihan vain olisin pölyt pyyhkinyt niistä enkä hinkuttanut niitä rakoja kuten hän tekee. No en todellakaan. Ehen. Joku raja sentään. Ja miten on muuten, ehdinköhän pestä ne ikkunat ennen lauantaita kun verhot on ihan pakko saada paikoilleen sunnuntaiksi.

Huomautettakoon että alunperin sovimme että siivoan sen uuden torpan samoin kuin sen vanhan torpan muuton yhteydessä ja avitan himpan pakkailuissa. Ikkunoiden pesusta totesimme tuolloin yhteen ääneen että ne saa jäädä tästä yhteydestä, ne kun ehtii myöhemminkin. No, tosiasia on että nyt listallani on myös ikkunoiden pesua ja astioiden muuttamista vanhasta uudelle. Että mä kiitän onneani että tämä on nyt viimein siskon OMA asunto joten tämä tuskin muuttaa ihan hetkeen. Nih!

Tosin tuo eilinen hinkuttelu, joka muuten jatkuu tänään kympin kanttiin, sai minut tuumimaan tosissani että olisipa se hitsiläinen kivaa käydä tekemässä muuttosiivoja. Olen jotenkin aina onnistunut pitämään siitä lajista. Tosin ilman sitä perfektionistisiskoa joka sotkee ihmisen siivoilusessiot siihen malliin että eiliseltä tosiaan jäi aikomaani enemmän tälle päivälle tehtävää. Kas kun osa siitä siivousajasta mittailtiin niitä ikkunoita. Yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta totesin siskolle että hitsiläinen, susta olis tullut hyvä "rouva" rotusorron aikaan. Että tässä sitä kipitetään kuin orja konsanaan kun toinen huutelee toisesta huoneesta että kyllä sun on nyt PAKKO tulla tänne ja antaa sen keittiön kaapin olla. Nyt MITATAAN.

Niin tosiaan, tänään kurvailen prinsessan kanssa hammashoitolaan ja siitä kurvaan sitten speden kanssa kahteen pekkaan sinne siskon torpalle. Pari kaappia keittiöstä on vielä pesemättä, sen jälkeen vuorossa on vessan hinkutus, ne ikkunat ja kas, lattiapinnan pesu. Vóila! Iltapäivällä pitääkin sitten pyörähtää siskon vanhalla torpalla, kas kun sisko on paitsi perfektionisti, myös prinsessa. Ja prinsessathan EI osaa itse teipata pahvilaatikoita kasaan pakkausteipillä. Ei. No ei todellakaan, mitä kuvittelette. Joten josko ne teippailen siinä samalla kun vien prinsessaa harkkoihin. Perjantaina pitääkin sitten kiikutella niitä astioita ja kas, maanantaina siirryn siivoamaan siskon vanhaa kämppää. Jonka siivoamiseen ei onneksi sisko sotkeennu.

Ja nyt totean että kello käy vaikka ei onneksi täällä kuku, pakko se on siirtyä lasten herättelytoimiin. Onneksi tänään ei mene kasiin kuin poika 14v, prinsessa jää aamuksi kotiin koska se hammashoitola-aika on vasta puol kympiltä. Menköön tuon jälkeen sitten koululle, ehtii sen niinkin. Ja nyt, se on tosiaan moro ja viettäkää mukava torstai!