Viikonloppu? Ne sujahtelee kyllä aivan liian nopeasti ohi, ensin on perjantai-ilta, istut saunassa ja kas, kohta heräätkin jo maanantaiaamuun ja manailet sitä että taas täytyy herätellä muksuja, laittaa sapuskaa ja tehdä kymmentä muutakin maanantaipuuhaa. Hyi. Eikä sitä ärsytystä näin aamutuimaan mitenkään vähennä uni jonka näit juuri ennen kuin heräsit ja jota olisi ollut kiva nähdä vielä pidempään mutta joka katkesi speden herätellessä. Höh!

Se uni itsessään, se oli kuulkaa merkillinen. Asuimme vanhassa kodissani, siellä mikä eksän kanssa aikanaan rempattiin. Siis me, ukko, minä ja tenavat. Sisältä löytyi iso lintuhäkki jota minä en niin joutanut tutkailemaan mutta jonka kimpussa teini oli. Olimme ilmeisesti muuttamassa juuri taloon, oletan. Teini toi lintuhäkistä pienen, kuolemaisillaan olevan ja hyvin hyvin sairaan linnun jonka tunnistin heti yhdeksi kolmesta neitokakadusta joita meillä oli ollut eksän kanssa yhdessä eläessämme.

Päätin lähettää teinin viemään lintua eläinlääkärille lopetettavaksi, ainoa huolenaiheeni oli se ettei minulla ollut oikein lompakossa sen enempää kuin tililläkään rahaa ja kas, siinä tuumailun lomassa totesin että teini ei ollut huomannut lainkaan toista neitokakadua häkissä, sitä joka oli kooltaan araraunan kokoiseksi kasvanut. Kyseinen neitokakadu oli se ihan ensimmäinen lintu jonka olin aikanaan hankkinut. Kas kun sekin oli vielä elossa? Ja miten ihmeessä se oli kasvanut niin järjettömän kokoiseksi.

Unen muihin järjettömyyksiin kuuluu ehdottomasti se että lintu tunsi minut ja istui tyytyväisenä olallani pihalla kun tuijotin kauhuissani pienempien touhuja talon uima-altaalla. Siis kyllä, uima-altaalla, jota talossa ei kyllä ole käsittääkseni edelleenkään. Osan ajasta rähisin junnulle, tämä tiimi kun oli keksinyt kääriä paperista ja jostain risuista tai mistä lie sätkät itselleen ja junnukin kulki käryävä sätkä huulien välissä.

Ja se uima-allastouhu taas. Prinsessa istui jonkin minimoottoripaatin päällä altaassa ja junnu istui legolaatikossa altaanreunalla ja kahdesta serkuksesta toinen kiikutti legolaatikon eteen jotain ihme muovinpaloja ihan vain varmistaakseen legolaatikon liikkeellelähdön kunhan prinsessa kaasuttaisi altaassa. Vesihiihtoa? Uima-altaassa? Legolaatikolla? Että oliko pimahtanut uni, oliko??? Kaiken lisäksi viereeni päivittelemään pamahti ex-anoppini joka ihmetteli yhtälailla kuin minäkin linnun julmettua kokoa. Jösses.

Niinpä niin. Loikkaanpa ihmeellisten unien maailmasta eiliseen. Minä reippailin aamulla imurin kanssa ja ehdin siinä hetken ihmetellä maailmanmenoakin ennen kuin ukko yhtäkkiä totesi että joko kohta mennään. Niin tosiaan, sinne ABClle. Viimeksi kun tuolla kävimme syömässä koin jonkinasteisen pettymyksen. Pihvi oli näet sitkeää ja annos nyt ei ollut muutoinkaan kummoinen, perusABC-höttöä. Sitähän se toki oli eilenkin mutta herttinen, nyt osui kyllä niin murea pihvi nenän alle kuin vain olla voi. Lisäksi salaattipöytä oli paljon paljon parempi kuin edellisellä kerralla. Olin siis varsin tyytyväinen, jos näin voi sanoa.

Iltapäivällä olin kahden vaiheilla josko suuntaisin lenkkipolulle mutta jotenkin yhtäkkiä iskenyt sade vei lenkkihimot ja päädyinkin tuijottelemaan erinäisiä ohjelmia telkkarista kutimien heiluessa vauhdilla. Kaksi paria vauvasukkia olisi nyt tehtynä ja sillä hyvällä mallilla eli ei paha rasti. Tänään aloittanen sekä mieste sukkia että kolmansia vauvasukkia, miesten sukkien varsi kun aiheuttaa minussa jo valmiiksi jonkinasteisen ahdistuksen. Niistä kun pitää kutoa PITKÄT ja niitä pitää kutoa neljä paria. Huh. Onneksi niiden ei tarvitse olla valmiita tässä ja nyt.

Tänään pitää roudata imuri yläkertaan ja kiskoa kerros kuosiin ainakin lattioiden osalta, pyykkiäkin olisi viikattavaksi ihan kohtuu hyvin. Teinillä pitäisi olla vapaapäivä mutta näkee nyt meneekö tämä silti tänään koululle tekemään lopputyötään. Jos ei niin saa luvan raivata huoneensa kuntoon, se on ihan oikeasti järkyttävässä kunnossa. Ruokapuolella aivot lyö tyhjää eli saapa nähdä mitä minä tänään ruoaksi kokkaan. Todennäköisesti jotain supernopeaa ja helppoa, jotenkin tuo hellan edusta ei kiehdo alkuunkaan.

Ja nyt, lupasin herätyksen pojalle 14v jo seiskan kanttiin vaikka tämä nyt meneekin ysiin. Siirryn siis suosilla kerrosta ylemmäs ja aloittelen päivän kuviot sillai kevyesti. Se on moro ja viettäkää mukava maanantai!