Onhan se niin että viikonloppuna PITÄÄ nukkua ainakin seiskaan, onhan? Ja mieluummin jopa kasiin? No, valitsin välimallin eli heräilin hieman seiskan jälkeen mutta pysyttelin sitkeästi sängyssä kasiin asti. Nyt olis sit virtaa! Vaikka toisaalta, sitä oli kyllä eilenkin ja rutkasti olikin. Jopa niin rutkasti että aamupäivällä pyörittelin jo välillä peukaloitani ja mietin että mitäs sitten.

Pyykkikone hurisi itsekseen, puhtaat vaatteet oli nakottu kaappeihin, likaisia kaiveltu pitkin pirttiä lisää ja imurilla annettu kyytiä hiekalle joka sitkeästi pyrkii sisätiloihin. Lapsosien perään oli soiteltu, puunattu keittiön pintoja sieltä täältä ja olkkarissa suoritettu erinäisiä järjestelytoimenpiteitä. Niinpä päädyinkin kokeilemaan marsipaanikoristeiden tekoa ja samalla väkästelin sokerimassan kanssa, kuten alempi postauskin kertoo.

Iltapäivällä istahdin ihan suosilla nojatuoliin kutimet käsissä tuijottamaan töllötintä josta tuli sopivasti joku koiraohjelma. Siinä kutoessa hoksasin että kappas niin tosiaan, tomusokeria piti hakemani. Ja lisää mustaa villalankaa. Niin ja vehnäjauhoja. Puhumattakaan siitä valkosuklaasta jota piti ystävän kakun päälle pursottamani ja jonka spede onnistui "varastamaan" keittiöstä. Niinpä nakoin lapsoselle vaatteet niskaan ja hilppasimme pikana kaupalla.

Ukko kotiutui mökkireissusta viiden kanttiin mukanaan järjetön määrä makaronipusseja, muroja ja hernesoppaa. Niinä harvoina kertoina kun mökillä oli ollut muitakin kuin vain appiukko oli kuivatarvikekaappi saanut joka kerta lisää täytettä mutta kulutus ollut onneton. Meillä on luvassa hernerokkaviikko näin ollen. Ja makaronia. Ja vielä lisää makaronia. Ne kun ei mahdu kaappiin millään. Höh!

Kuuden kanttiin kotiutui viimein sitten touhukaksikkokin, kivaa oli ollut ja väsytti ihan sikana kun illalla oli valvottu ja aamulla herätty kamalan aikaisin. Yllätys. Eipä mennyt aikaakaan kun junnu ilmoitti että päähän ja mahaan sattuu ihan kamalasti ja niinpä poika päätyi yöunille jo kahdeksan kanttiin illalla. Ja hyvä oli että päätyi, junnu on näemmä taas onnistunut hankkimaan jonkun kuumesysteemin. Sitä se viimepäivien itkuherkkyys tiesi, ehdin näet siitä jo sanoa kerran jos eräänkin ärsyyntyneille isommille että antakaapa olla rähisemättä pojalle.

Ei tämä kiusallaan itke harmistumistaan milloin läksyihin, milloin vaatteisiin, milloin siihen että kapineet ei mene kuten tämä tahtoo. Junnulla on ollut jo vuosikausia tapana yrittää sitkeästi lajia kuin lajia paitsi silloin kun tämä hautoo kuumetautiansa. Silloin pienikin vastoinkäyminen saa pojan itkemään mielipahaitkua ja sitä tosiaan on kuunneltu nyt päivänä jos toisenakin loppuviikosta.

Aamulla seiskan kanttiin poika olikin sitten tulikuuma ja päähänkin koski ihan sikana ja niin vain mittari näytti liki 38 kun sen pojan suuhun tuuppasin noustuani. Niin tosiaan, onhan nyt syksy ja junnun syksyyn, talveen ja kevääseen on aina kuulunut olennaisena osana kuumeilu. Seuraava kuumeilu lienee odotettavissa lokakuun puolivälin tietämissä? Ne kun tulee yleensä kokolailla kuukauden välein ja on siitä varsin mainioita kuumeiluja että muut niistä ei pääse osallisiksi. Huoh.

Eilen ehtoolla istuin tuijottelemassa telkkaria vauvasukkia kutoen, onneksi minulla on tallella speden keskolasta saamat sukat sillä silmukkamäärän arviointi olisi silmämääräisesti hieman hankalaa. Samalla kertaa päätin kokeilla toisenlaista kantapäätäkin sukkaan ja kas, todettakoon että tämä ensimmäinen vauvasukka on täysin harjoitusversio josta voin sitten katsella miten EI kannata tehdä.

Tänään serkkulikka on tuomassa lankoja minulle, ohjelmassa tulee olemaan näin ollen lisää isojen ihmisten sukkien kudontaa. Vauvasukkia taidan touhailla "väliohjelmina" lähiviikot, niitä isojen ihmisten sukkia kun on vino pino tehtävänä. Iltasella taidan ottaa testin alle myös toisenlaisen suklaisen kakkupohjankin, tai ehkä vasta huomenna. Tai tiistaina. Huominen aamupäivä kun menee ystävän täytekakun tekemisessä.

Tälle päivälle ohjelmassa on myös runsaasti kokkailua ja jotenkin näen itseni pesemässä ikkunoita. Siis näen näen, mutta en tiedä näenkö sen tapahtuvan tänään. Saattaa olla että juu tai sitten ei. Toisaalta se eilinen koristeluväkästelykin oli varsin hauskahkoa hommaa joten saattaa olla että löydän itseni vielä koristeiden väännöstäkin. Minua niin hämää tuo ruusun tekeminen että ehkä kokeilen sokerimassasta sen vääntöä tänään? Väri tosin ei ole järkevä mutta väliäkö tuon, malliahan tässä haetaan.

Ja nyt, siirryn ihan suosilla... Kyllä, tyhjentämään jälleen kerran tiskaria saadakseni täyteltyä sen. Ja josko sen perään vaikka tutkailisi mitä ruokaa sitä tänään laittelisi. Ja ehkä siivoaisikin himppasen, eteinen kun ottaa mielellään taas erän imurin kanssa. Syksyn ehdottomasti yksi paskimmista puolista on se että eteinen on jatkuvasti täynnä hiekkaa. Hittolainen! No, onneksi minulla on uusi ihana imuriletkun osa. Kyllä nyt kelpaa! Viettäkääpä mukava sunnuntai ja se on moro!