Reissattu on ja kotiuduttu ja ihan kaikkea. Piti jo eilen kirjailemani mutta se sitten jäi erinäisistä syistä, mm siitä että minua korpesi suht rankasti. Niin, reissu oli varsin kivakiva ja hauskahauska vaikkakin hieman pikaisen puoleinen aina kotiutumistaan myöten, me näet kolisimmekin kotiin jo aamukympin junalla aiemmin suunnitellun iltapäiväkahden junan sijaan. Sillekin oli kyllä pätevääkin pätevämpiä syitä ja ihan kaksin kappalein.

Ukko näet otti ja herätti minut pyhäaamuna kasilta aamupalalle. Tai oikeammin kysyäkseen tulenko aamupalalle. Iso virhe, koskahan tuo oikein oppii? Minähän en ole aamupalaorientoitunut ja minulle riittää vallan hyvin kupponen teetä aamupalan virkaa toimittamaan ja kaiken lisäksi minä olen uniongelmainen eli herättyäni en todellakaan saa uudelleen unenpäästä kiinni. Ja niinkuin olin ajatellut mielessäni että nukun ainakin kymmeneen kun kerrankin saa rauhassa nukkua. Hittolainen.

Aamuyhdeksältä olin siis jo aivan hereillä hereillä juotuani sen kupposen teetä ja soiteltuani kotosalle. Jossa homma oli ollut illalla hetken katastrofaalisella tasolla ja jos en olisi ollut niinkin kaukana kuin Porissa niin olisin todennäköisesti kolistellut taksilla kotiin. Hyvä että olin kaukana, se katastrofi oli näet pois päiväjärjestyksestä puoli tuntia sen ensimmäisen puhelun jälkeen ja poika 16v odotteli teiniä muun tenavalauman kanssa kotosalle päästäkseen itse vielä rientoihinsa.

Niin, se sovittu lastenhoitokuviohan oli että teini on päävastuussa koko touhusta alkaen klo 20 illalla. Sitä ennen tämä huoltaa junnun ja prinsessan iltapäivästä asti, teinin laivareissu kun peruuntui siinä aamusella ja näin ollen sopimusta muutettiin alkuperäisestä klo 18 sovitusta huoltovuorosta, ja poika 16v puolestaan huoltaa spedeä siihen 20 asti kuten niin monesti aiemminkin. Poika 16v kun saa speden parhaiten nukahtamaan ja muutenkin spede tuntuu toimivan parhaiten tämän kanssa yhteen.

Teini päätyi poikaystävänsä kanssa kiikuttamaan prinsessan ja junnun jääkiekkomatsiin, poika 14v oli puolestaan saanut luvan olla kavereiden kanssa aina klo 22 asti ja poika 16v oli puolestaan suunnannut speden kanssa ukon äidille elikäs anopille illansuussa. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa mikä ja mitkä jutut meni vikaan, mutta siinä iltakasin kanttiin niitä juttuja ei luonnollisestikaan ollut äidin tiedossa kun poika soitti saunatuvalta.

Kyllä. Kas kun erinäisten sattumusten johdosta, ja nämä sattumukset minulle selvisi vasta pyhänä kotiuduttuamme, mummu oli tuonut hänet ja speden kotosalle seiskan jälkeen autolla ja poika oli huomannut ettei ukon autonavainnipun ulko-oviavain olekaan meidän ulko-oveemme. Aha. Tästä kyllä mainittiin kerran jos eräänkin että ottavat ne autonavaimet ja hakevat autosta ne kotiavaimet ja antavat sen jälkeen niiden autonavainten hypeltelyn olla. Huoh.

Mutta tosiaan, he olivat olleet puoli tuntia jo saunatuvalla odottelemassa koska teini mahtaa tulla. Josko tällä olisi avain. Ja spede taitaa olla kipeä, tämä kun otti ja oksensi mummulla. Ja tuntui ihan kuumalta käteenkin. Ja sai kauhean huutokohtauksen niin että mummukin oli todennut pojalle että poika on kyllä nyt todella kipeä. Lienee ymmärrettävää että minulle iski lievä paniikki siellä reissun päällä. Avainkuviosta selvittiin nopeasti mutta se spede, millä hitolla minä lähden nyt kotiin pikana jos toinen kerran on kipeä. Taksilla?

Sitäpaitsi, minua jotenkin epäilytti se speden kipeänäkin olo mutta niin, olihan meillä ollut sitä pikakuumetautia junnullakin joten josko se sitä. Vaan kyllä minua kuulkaa ketutti. Ei niinkään se että poika oli itsekin hieman "kun ei hän nyt oikein kanssa tiedä kun ei se enää ole oksentanut eikä se kamalan kuumakaan ole mutta itkee se vähän väliä" mutta se, että anoppi oli todennut pojalle speden olevan kipeä kipeä ja nakannut nämä iltaseiskalta autolla meidän kotipihaan. Katsomatta edes että nämä pääsee sisälle. Tsiisus!

Mieli teki mutta en sitten viitsinyt. Soittaa anopille. Olisin todennäköisesti suoltanut niin painokelvotonta tekstiä joutessani että sitä ei olisi kuunnellut itse erkkikään. Ja anopin tuntien, tämähän oli näpäytys. Että kun lähditte. Ettekä edes kysyneet voisiko hän auttaa. Auttaa missä? Spede on nähnyt tämän kahdesti tänä vuonna, tai niin, kolmesti nyt kun poika oli anopilla tämän kanssa ja anoppi on kyllä tehnyt hyvin selväksi ettei hän ehdi, pysty tai halua. Huoh!

Tilanne onneksi laukesi parhain päin alle puolessa tunnissa, poika 16v sai pienen simahtamaan alle sekunnin sänkyynsä eli suurimmat huutosyyt taisi olla ikävä ja väsymys. Silti, se iltainen sötkötys sai osaltaan minut tuntemaan mahdotonta tarvetta hypätä jo siihen kympin junaan, kas kun nyt kuitenkin oltiin jo hereillä hereillä. Näin jälkikäteen totean että iltapäivällä harmitti ihan sikana että oli siihen junaan tullut hypättyä.

Meillä oli näet kotona kunnon neuvonpidon paikka hoitotiimin kanssa. Ei niinkään siksi että illalla spede oli aiheuttanut huolta äidilleen, ihan yhtälailla minä ehdin siinä olla huolissani jo pojasta 16v mutta hienostihan tämä sitten homman klaarasi. Mutta muista syistä. Aika monistakin, jos tarkkoja ollaan. Minä kun olin esittänyt tietyt reunaehdot porukalle lähtiessämme ja sanotaan nyt näin että sanonta "kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydillä" oli kyllä toteutunut täällä täysin sillä aikaa.

Teinin olin vannottanut katsomaan että porukka syö kiltisti sapuskaa, minä kun tein viiden litran kattilallisen italianpataa heille ennen lähtöäni. Paitsi tämä sapuskaosasto, oli komentona myös se, että teini pitää huolta siitä että pirtti pysyy kokolailla samassa kuosissa kuin lähtiessämme, astiat lykitään tiskikoneeseen käytön jälkeen ja keittiön pöydille ei jätetä lojumaan mitään niille kuulumattomia juttuja. Pikkukärpäsongelmasta kun ei ole vieläkään päästy täysin eroon vaikka myrkkyä on lykitty pitkin köökkiä.

Poika 16v taas sai ehdottoman määräyksen siitä että äidin poissaollessa ei missään nimessä mennä ottamaan olusen olusta kaverin kanssa, ilmeistä päätellen kun tällä oli ollut jonkinasteista suunnitelmaa siihen suuntaan. Poika 14v puiolestaan sai ehdottoman kiellon tupakan kanssa kikkailusta, tämä kun on nyt kärähtänyt pari kertaa moisesta touhusta parin viikon aikana. Ja kuka arvaa mikä täällä oli tilanne kun siinä puolen päivän kanttiin kotiuduimme?

Kyllä. Keittiö oli päällään pystyssä. Olkkari oli päällään pystyssä. Eteinen oli päällään pystyssä. Poika 16v oli ollut iltasella kaverinsa kanssa muutamalla olusella ja poti lievää kankkusta. Teini ei ollut nukkunut meidän huoneessamme speden kanssa vaan pojan 16v oli ollut tarkoitus nukkua siellä ja kas, tämä olikin päättänyt yöpyä saunatuvalla kun oli puoliltaöin kotiutunut kaveriltaan eli hups vaan, prinsessa oli heräillyt yöllä pariin otteeseen speden kanssa.

Viimeinen niitti tulikin sitten iltapäivällä kun sain puhelimeni ladattua. Pojan 14v yksi kaveri laittelee aina välillä vahingossa pojalle tarkoittamiaan viestejä puhelimeeni ja kas, viestihän se siellä odotti kun puhelimen laitoin päälle. Että voiks olla, saisin kohta tupakkaa. Jumankekkula että teki mieli hyppiä tasajalkaa ja kirkua. Sen sijaan soitin pojalle, joka oli siis kavereidensa kanssa riennoissa jälleen ja totesin tälle että sekunti aikaa kotiutua ja viikko arestia. Pojalle 16v langetin pyhäpäivän mittaisen arestin. Teinin laitoin siivoamaan pirttiä.

Eilisen siivosinkin sitten itse. Herranen aika että täällä riittikin siivottavaa. Kiroilinkin osan ajasta. Kas kun porukka onkin näemmä täyttänyt mahaansa lähinnä leivällä ja näin ollen koin illalla vähemmän mukavan yllätyksen kun piti leipää pakkasesta kaivamani. Jäljellä oli tasan tarkkaan yksi leipäpaketti. Myös jogurtit oli mätetty. Kilo juustoa. Lähes kaikki leikkeleet. Maitoa liki 8 litraa ja juuri täytetty kaakaokippokin oli tyhjä. Kaikki mehut oli juotu ja niitäkin oli sentään kaksi pulloa, yhteismääränä niistä taitaa tulla 10 litraa mehua. Tsiisus edelleen! Ja se italianpata. No sitä oli syönyt tasan tarkkaan spede ja poika 16v.

Että kehityskeskustelua tosiaan pukkasi. Eikä sekään ollut kovin kivaa, olisi ollut niin kiva olla vain hyvällä mielellä ja kiittää kauniisti isompia hoitoavusta mutta ei. Kiitin toki mutta sanoin paljon muutakin samalla kertaa. Ja nyt joudunkin sitten muuten siirtymään herättelytoimiin, kasin aamua pukkaa sekä prinsessalla että pojalla 14v. Jahka saan heitit koulutielle niin herättelen vielä junnun ja lähden itse ennen ysiä hoitamaan siskon vanhan kämpän loppusiivon aamupäivän ratoksi.

Joten tämäpä tästä tältä erää, koetan palata paremmin siihen itse Porissa oleiluun kunhan ehdin. Harmi että tästä tuli lähinnä tällainen kenkutuksenpurkupostaus. Viettäkää silti mukava tiistai, se on moro!