Kuumetauti. Höh! Illalla se alkoi, tai oikeastaan jo päivällä mutta se onnistui lymyilemään iltaan asti pelkkänä pääkipuna pojilla 14 ja 16v. Kovin oli vaitonainen kotiutuja puoli ysin kanttiin ja kappas vaan, mittari laukkasi suoraan lähelle 38 kun poika 14v sitä kainalossaan käytti. Poika 16v ei sen sijaan ollut hiljainen, tämä kotiutui manaillen suht kovaäänisesti pääkipua ja jonkinlaista heikotusta jota siihen oli sotkettu pitkin iltaa. Kas, lukemat suoraan yli 38. Jep jep.

Ja nythän on siis aivan pakko kirota yhtä pikkupikku seikkaa. Tai oikeastaan kahtakin, mutta sitä toista ei vielä kannata manata satavarmana tapahtumana. Prinsessalla on torstaina se kauan odotettu kuulokeskusaika TAYSissa. Nyt jos koskaan neidin on syytä aiheuttaa ihmetystä äidilleen sillä tautien osumattomuudella. Prinsessahan ei tunnu saavan nuhaa ja yskää kummosempia tauteja vaikka kaikki muut täällä kaatuisi petiin.

Ehkä kiikutan prinsessan sinne kuumeisena, jos tämä onnistuu kuumeen saamaan? TAYSin aikapolitiikka kun tunnetaan varsin hyvin, perutun tilalle uuden ajan saamiseen menee about ikuisuus ja tämä kuulo-osastohan on kuitenkin ollut jo jonotuksen alla keväästä joten hmmm. Toinen mitä voisin himpan manata, noin ikäänkuin varoiksi ja ennakoivasti, on viikonloppu. Että onko se ihan pakko just nyt porukan alkaa kaatuilla kun ukko on todennäköisesti lähdössä mökille viikonlopuksi piippua laittelemaan isänsä kanssa. Helketti soikoon!

Muutenkin tuo piippureissu risoo. Minä en vain jaksa ymmärtää miksi sitä piippua ei voitu laitella jo alkukesästä kun siellä vielä kävi porukkaa. Tai vaikka heinä-elokuulla. Miksi ihmeessä se piti jättää syksyyn? En käsitä en. Voi anemia sanon mä. Muutenkin jotenkin mennyt maku koko mökkitouhuun, kai se kesäinen huutokonsertointi oli viimeinen pisara tai jotain, tähän asti kun olen antanut appiukon turhanpäiväisten mäkätysten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Huoh.

Toisaalta, mitäs sen sitten on väliä vaikka pienempi porukka kaatuisi juuri viikonlopuksi kuumetautiin. Ukkoa siihen tarvita sairastelua sotkemaan mutta auto olisi kyllä kiva pitää kotosalla, jos noin niinkuin rehellisiä ollaan. Ihan jo siksikin että jos tulee yhtäkkinen tarve sännätä terkkariin jonkun tenavan kanssa. Tosin pääsee sinne taksillakin jos niikseen on. Joten manaan ihan vain himppasen ikäänkuin varoiksi, olisi se silti kiva pitää ukko kotosalla viikonloppuna.

Eilen oli muilta osin suunnilleen loistava päivä. Aamulla pyörin kuin viipperä edestakaisin kun en osannut oikein tarttua mihinkään työntynkään kiinni. Lopulta katsoin järkevimmäksi tuupata vaatteet niskaan spedelle ja lähteä tämän kanssa kävelylle. Harmi että minulla ei ole niitä rattaita tälle nyt. Tai on, mutta niissä ei ole renkaita. Pitääkin katsoa se tuumakoko niistä tänään ja hakea sisäkumi niihin, josko ukko viitsisi kuositella ne iltasella. Olisi niiiiiin kiva päästä kävelemään oikein vauhdilla tenavan kanssa, tosin epäilen ettei tenava suostu istumaan rattaissa. Nähtäväksi jää.

Kotiuduttuamme touhasin pikana ruoan meille ja toisin kuin olin suunnitellut istahdinkin alas kutomaan. Ja kyllä sitä tulikin kudottua eilen, kaverin tilaamista mustista villasukkapareista toinen pari on jo valmiina ja toisen parin ekasta sukasta varsi kokolailla tehtynä. Tänään taidan lepuuttaa kutomiskäpäliä nyt päiväsaikaan ja lähteä speden kanssa kaupoille hakemaan leivontavärkkejä ystävän kakkuihin. Niitä kun urakoidaan viikonloppuna ihan tosissaan ja se on kiva se!

Iltapäivästä ukon kotiuduttua töistä hilppasin pikana postiin mukanani tällaiset;

1283829882_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toivottavasti neitolauman koivet pysyvät lämpiminä talven yli. Loppuviikosta puikoille sujahtaa niiden mustien sukkien perään vauvasukkia, niitä saakin urakoida tosissaan. Serkkulikka tuonee omat lankansa viikonloppuna eli niiden sukkien vuoro on sitten ensi viikolla. Ja arvatkaapa mitä huomasin? Olen ostellut lankoja nyt sitä tahtia että olisi hieman pakko siivota olkkarin arkkupöydän kannen alusta. Ainakin ennen kuin ostan yhtään lisää lankoja, arkkupöydän alusta on näet täynnä lankapussukoita, vilttiä, jatkojohtoa ja erinäisiä muita ihmeellisiä kapineita. Huoh!

Sain muuten viikonloppuna myytyä turhanpäiväiseksi käyneen tietokoneen linttanäytön huutonetin kautta. Tänään pitäisi kaiketi laitella sinne myyntiin muutama vinyyli ja pizzagrilli. Jossain blogissa oli arvonta jossa kysyttiin turhinta keittiökapinetta minkä olet ikinä hankkinut ja olin jo aikeissa laittaa sen pizzagrillin, sitähän on käytetty peräti kolme kertaa meillä, mutta sitten hoksasin että eihän se nyt se olekaan.

Turhin keittiökapine ikinä on ollut jäätelökone jonka ostin vuonna muna ja käpy. Sekä vuonna tikka ja koppelo. Siis kahdesti. Ikäänkuin varmistuakseni että se tosiaan on turha. Ja tämä on ihan tosijuttu, ostin näet kyseisen masiinan meille silloin kun olin vielä eksän kanssa. Taisin käyttää sitä kerran ja niin vain kapine jäi jääkaapin päälle pölyttymään kunnes lykkäsin sen jollekin, en nyt muista kenelle. Jostain kumman syystä sain järisyttävän idean uuden jäätelökoneen ostamisesta muutama vuosi myöhemmin ja kas, niin vain minä touhasin jäätelöä lapsosille, joita muuten oli tuolloin vain neljä, ylpeänä ja autuaana tasan kerran.

Muutaman vuoden kaapin päällä pölyttymisen jälkeen totesin että kappas niin, meillähän on jäätelökone. Ja länttäsin kapineen huutonettiin myyntiin. Josta sen sitten bongasi joku joka oikeasti oli tehnyt jäätelöä monenmonituiset kerrat kunnes jäätelökone oli rikkoutunut. Ja osti pois kuleksimasta. Voin kertoa, en ole haaveillut tai edes ajatellut jäätelökoneen hankkimista sen jälkeen. Mutta pizzagrillin sitten halusin muutama vuosi sitten, taisi olla lähes samantien kun ne tuli markkinoille. Ja tosiaan, sillä on kolmesti paistettu pizzaa. Nyt se kököttää hylättynä jääkaapin päällä eli ehkä tosiaan nakkaan senkin myyntiin.

Eiliseen loistavaan menoon sopii kuin nenä päähän myös teinin aamupäiväinen puhelu. Tämä oli JES!!! vihdoinkin päässyt kirjallisista läpi. Keväällähän tämä reppasi neljästi ja kesällä tämä ei edes kokeillut onneaan mutta eilen. Eilen tällä oli lukihäiriöisen tutkintoaika eli kirjalliset joihin saa käyttää tunnin aikaa ja kas, sieltähän se napsahti samantien. Teinillä ei ole ainakaan diagnosoitua lukihäiriötä enkä ole huomannut että tällä olisi ongelmia seurata opetusta tai ymmärtää lukemaansa tai kuulemaansa mutta jännittäjätyyppinä tuo on aivan mahdoton. Se jännitys lie ollut suurin syy niihin aiempiin kosahduksiinkin, teini kun on vilkuillut kelloa ja koettanu kiireellä saada vastattua ja tietäähän sen miten siinä käy kun alkaa hätiköimään. Vaan ihan kohta äiti pääsee varmaan leipomaan teinille ajokorttikakkua, ajamisen suhteen kun tämä ei ole samanlailla jännittänyt käsittääkseni.

Lisättäköön eilisen loistavaan menoon myös vanha totuus jonka mukaan vaarallisin ääni pikkutenavan kanssa kotona ollessa on hiljaisuus. Minä näet hoksasin yhtäkkiä aamupäivästä että huusholli oli aivan liian hiljainen ottaen huomioon että spede oli kotona. Se oli muuten juuri siinä ruoan pikalaittelun lomassa. Niinpä hiipparoin makkaria kohti ja spedehän pyrähti ovelle kädet ojossa hokien pois-sanaa. Ahaa, äitiä ei toivota makkariin. Ja miksihän ei?

Jos olette joskus epäillyt että väite xylitolin laksatiivisesta vaikutuksesta on liioittelua niin voin kertoa että näin ei ole. Poika oli näet löytänyt äidin xylitolpastillirasian ja syönyt siitä pitkälti yli puolet. Eli ainakin 50 pastillia. Suositus taitaa olla 9 pastillia päivässä. Ja niin vaan kuulkaa iltapäivällä meillä pidäteltiin naurua pojan sännätessä milloin mistäkin suunnasta torppaa tuhatta ja sataa vessaan ja vessasta kuului joka kerta julmettu pärinä kakkaparvien lentäessä.

Osa niistä kakkaparvista oli jopa niin vauhdikkaita ettei poika ehtinyt kunnolla pytylle asti kiipeämään vaan parvi lennähti vessanpytyn reunalle. Huoh ja hahaa! Toivottavasti spede tajusi miksi äiti ja isi hoki joka juoksun perään että mahtoi kannattaa. Tuskin mutta ainahan sitä saa toivoa. Illalla maha onneksi rauhoittui, olisikin ollut ihan ultimatekamalaa ainakin meille vanhemmille jos sama ralli olisi jatkunut yön. Pastillipaketti päätyi nyt jääkaapin päälle jonne todennäköisesti tulen sen unohtamaankin. Olen mä hyvä!

Ja nyt siirryn tyhjentämään tiskaria ja täyttämään sitä. Herättelemään harvoja kouluunmenijöitä. Tutkailemaan aamupaloja. Heiluttelemaan himppasen puikkoja samalla kun vahdin haukkana niitä aamupalailijoita. Suunnittelemaan päivän ateriaa. Ja muuta vastaavaa ankeaa kotitoimintaa. Joten se on moro ja viettäkää oikein mukava tiistai, niin minäkin aion tehdä kunhan saan ankeat osat nakottua kuosiin.

PS. tupakkalakosta ei mainittavaa uutista, tässähän tämä pökkii omalla painollaan etiäpäin.