Sitäkö tämä nyt sitten on kun herää vasta vartti ennen seiskaa? Ilmeisesti, mutta hyvä juttu se ei ole alkuunkaan ei. Aamurauhatuokio supistuu siis muutamaan minuuttiin, kohta on jo pakko kiitolaukkailla yläkertaan herättelemään kahta kasinaamulaista eli prinsessaa ja poikaa 14v. Hyvä puoli toki löytyy siitä että spede nukkui suunnilleen kiekumatta yön eli nukuttu tosiaan on aina siitä iltayhdestätoista asti. Viiden kanttiin havahduin hetkeksi speden heiluessa hereillä mutta tämä kamahti lähes samantien takaisin unille äidin viereen.

Muistutus itselleni; makkarin ovi perässä kiinni yöksi! En tiedä kuka meidän isommista tenavistamme on vastuussa rappusiin aina öisin päälle jätetyistä valoista mutta oli kuka hyvänsä niin herttinen, siinä on yksi iso syy mikä herättää spedeä öisin. Voi jopa olla että tämä havahtuu muuten siihen kun rappusiin laitetaan valo vessareissulle lähtiessä, mene ja tiedä. Poikkeuksetta rappusissa on ollut valo päällä kun spede on yöllä herännyt eli näinköhän.

Niin, meillä ei tosiaankaan ole kuin yksi vessa ja se on alakerrassa. Näin ollen rappusissa rallaillaan edestakaisin kerran jos toisenkin yön aikana joten aikamoista valoshowta on nähtävissä. Valo on vieläpä niin tehokas ja makkariimme nähden inhottavassa kulmassa että näyttää kuin valo olisi eteisessä ja makuuhuone enää juuri ja juuri hämärä. Valohan voisi olla päällä koko yön jos meidän makkarimme ovi olisi kiinni, eikö! Toisaalta, prinsessa ei halua että valo on öisin päällä. Hankalaa sanon mä.

Mutta niin. Kirjoitan nyt siis viimoisen kerran tästä nettiliittymästä. Liittymämmehän vaihtuu tämän päivän aikana hyvin toimineelta Tampereen Puhelimelta Saunalahdelle. Tiesittekö muuten että Tampereen puhelimen nettiliittymäthän on oikeastaan DNAn nettiliittymiä jotka toimivat Soneran verkossa. Saunalahden liittymähän tulee taas toimimaan Elisan verkossa ja on Elisan hmmm... sivutuote?

Odotan jännityksellä miten tämän vaihdon käy. Tampereen puhelin kun on oikeasti toiminut hyvin aina asiakaspalveluaan myöten. Jos netti on joskus pimentynyt on TPltä tullut tarvittaessa asentaja tutkimaan missä vika piilee. Ei toki jos vika on ollut modeemin ja koneen välissä, ts käyttäjässä, mutta tällöinkin apu on ollut kertakaikkisen loistavaa puhelintukea. Elisa taas.

Okei, meidän uusi liittymämmehän EI ole elisan liittymä. Silti. Se on Elisan mikälie-sivutuote eli onko mahdollista että sen kanssa joudun asiakkaan ominaisuudessa todistamaan asiakaspalvelun surkeutta? Jouduinhan todistamaan sitä jo nettiliittymän vaihtoa tuumiessamme, liki tunti puhelimessa kuunnellen jonotusmusiikkia ei oikein antanut hyvää kuvaa Saunalahdesta. Ja silti, me vaihdoimme. Tuplalaajakaistatarjous kun oli ihan liian houkutteleva nettitikkuineen.

Millään tapaa sitä kauhunsekaista jännitystä liittymän toiminnasta ei vähennä naapurin useampaan kertaan tapahtuneet kiroilut siitä kuinka nettiyhteys on ollut poikki ja Elisalta tullut asentaja maksanut hunajaa laskutuksessa. Ja silti, edelleen me vaihdoimme. Toivottavasti emme nyt mene ojasta allikkoon, se perimmäinen syyhän oli paitsi se tuplalaajakaista myös se hinta. Kymppi vähemmän kuukautta kohti on aika paljon. Ja silti, köyhän ei kannata ostaa halpaa kuten sanonta väittää, toivottavasti tällä kertaa sanonta ei osoittaudu todeksi.

Liitymästä prkleisiin. Joita olisin viljellyt laajaltkin eilen päivällä jos olisin bloggaamaan päätynyt. Kuten jo aamulla kerroin, takana oli ehkä surkein yö ikinä tai ainakin pitkiin pitkiin aikoihin. Kumman reippaasti se jalka silti itsellä nousi aamupäivän kuten keittiösessioinnistakin voi päätellä, ukko sen sijaan oli kuin zombie. Tämä makasi, makasi ja makasi vielä hieman lisää. Noustuaan ylös ysin jälkeen ja tietysti pahantuulisena.

Puolen päivän kanttiin minun oli jo pakko mainita tälle asiasta. Että jotain rajaa tuohon pahantuulisuuteenkin, ei sitä olla ainoa hereillä heilunut. Voisi edes vastata kun jotain kysytään. Vastauksena oli lähinnä mutinaa josta ei saanut parhaalla tahdollaankaan selvää. Yhden kanttiin tämä nappasi autonavaimet lähteäkseen töihin ja kas, minä kysymään että täh, tänäänkö sä meetkin omalla autolla. Pitääpä tulla sitten nappaamaan lompakko pois kärrystä.

Koska olin kuvitellut että auto on minulla keskiviikon niin enköhän ollut jättänyt sinne edellisenä iltana, laiskuuksissani, lattianpesuämpärin ja mopin ja kantanut sisälle ainoastaan imurin. Hetki sisälle tuloni jälkeen kuistilta kuului armoton kolina ukon nakatessa ämpärin moppeineen kuistin perälle. Siinä vaiheessa minulla kiehahti. Ihan oikeasti kiehahti. Harmi että tuo ehti luikkia takaisin autoon ja peruuttaa pihasta, muuten olisin varmasti kirkunut ulkorappusilta tälle. Onneksi nykyaikana on ne kännykät, tai ehkä sittenkin epäonneksi, minä kirjoitin suhteellisen pahansisuisen moittivan viestin ukolle. Aloittaen sen romanttisesti "Jo se nyt on prkl"-lauseella.

Illalla ukon kotiutuessa en muuten enää muistanut kunnolla koko juttua mutta ukon hiljaisuudesta päätellen tämä muisti. Minä siirryin suoraan sängyn puolelle katselamaan Fringeä jota, kuten arvaattekin, en nähnyt. Onpa nukuttu ainakin. Eikä se ukko muuten ainoa ollut joka kiristi hermoani suht lahjakkaasti eilen iltapäivästä. Sekä sisko että teini osasi hoitaa tätä puolta hyvinkin näppärästi. Ensin sisko soitteli unilta herättyään ja tehtyään havainnon edellisen illan puheluumme liittyen; sä et sit pessyt sitä jääkaappia vai kun siellä kerta vielä oli kamaa...

Jösses että liippasi likeltä etten painellut linjoja pitkin siskon pilliin kiinni. Neiti ei ole itse tehnyt MITÄÄN himppaakaan siivoamiseen liittyvää tämän muuton yhteydessä eikä siinä mitään, alunperinkin sovittiin että minä siivoan kumpaisenkin kämpän. Mutta haloo siis, sopimus oli että minä SIIVOAN, en suinkaan pakkaile osaa tämän kapineista tai kuljettele niitä tai tyhjentele jääkaappia ja kuivatarvikekaappia kippokaappia ja peilikaappia saati sitten tiskaa astioita jotka on lojuneet likaisina pitkin tiskipöytiä päivätolkulla. Sopimus oli TYHJIEN TORPPIEN SIIVOAMISESTA!

Ilmeisesti ärähdykseni oli sitä luokkaa että siskokin hoksasi kamelin selän katkeavan aivan näillä näppäimin. Ei hän nyt sillä mutta siis kun että niin kun ja jos ja kuinkas kun se varastokoppikin edelleen. Voi hevosen sanonko mikä. No, minä olen tänään iltapäivällä menossa tyhjentämään siskon kanssa tämän varastokoppia. Kiikuttamaan niitä kapineita tämän uuden kämpän varastoon. Mutta se mikä on satavarmaa on se, että jääkaappinsa tämä saa tyhjätä ihan itse ja myös pyyhkiä ihan omin käsin. Helvetti soikoon!

Liekö se ketutus sitten jäänyt jonnekin sisälle kytemään, eilen illalla oli likellä etten alkanut ihan aikuisten oikeasti kirkumaan ja itkupotkuraivaroimaan. Minä tosiaan tein sitä sapuskaa eilen aamusella runsaasti. Siis todella runsaasti. Ajatuksella että tänään ei tarvitse kuin lämmitellä niitä pöperöitä ja voin keskittää tarmoni muihin hommiin kuten siihen siivoiluun jota edelleenkään en ole saanut kunnolla aikaan tai leivontaan joka sekin tuntuisi jotenkin houkuttavalta. Onneksi pyykkiosasto on sentään huollettu pisteestä a pisteeseen b.

No, teinihän on nyt saikulla viikon kestäneiden mahakipujen vuoksi. Mahakipujen syyksi lääkäri epäili eilen gastriittia eli mahakatarria ja määräsi teinille neljän viikon lääkekuurin ja loppuviikon sitä sairaslomaa työssäoppimisjaksolta. Eilen iltapäivällä teinin poikaystävä tuli suoraan koulusta meille ja aikansa pari nuohosi keskenään yläkerrassa teinin huoneessa kunnes nälkä yllätti. En muista olenko aiemmin todennut tätä täällä mutta toteanpa nyt; minulla ei ole varaa ruokkia teinin poikaystävää.

Ei vain ole. Ei ole alkuunkaan liioittelua jos totean että poika syö samankokoisia annoksia kuin meillä vetää ukko ja ne annoksethan on samaa kokoa kuin kolmen isomman lapsen ruoka-annokset yhteensä. Tai no ehkä ennemmin teinin ja pojan 16v annokset yhteensä. Luonnollisestikin tämäkin on laktoositon ja koska hän on äitinsä "pienin" niin toki hän on tottunut myös siihen että hänen kohdallaan ei niitä rajoituksia juurikaan ole. Kaakaojauhoa tämä mättää mukiin neljästi sen määrän mitä meillä omat tenavat käyttää ja leipää menee kerralla puoli pakettia kun tämä alkaa ilta- tai aamupalalle.

Liekö osansa myös sillä että poika on aktiiviurheilija eli energiaakin kuluu hieman enemmän kuin näillä meidän naisissa juoksevilla pojilla tai kodinhengettärenä hääräävällä teinillä. Mutta niin, minä en tosiaankaan pysty ruokkimaan teinin poikaystävää vielä omien lisäksi, ei vain riitä varat eikä suoraan sanottuna hermot siihen sapuskamäärään joka kaupasta pitäisi kantaa enemmän kertaa kohti kotiin. Tästä asiasta on toki keskusteltu teinin kanssa kerran jos eräänkin, osittain myös siksi että teini on aikeissa muuttaa kotoa ja poikaystävä tulee todennäköisesti majailemaan tällä mahdollisimman paljon.

Eilen koin sitten huippuluokan yllätyksen kun tulin keittiöön siivoilemaan hellalla vielä olleita muusia ja jauhelihakastiketta pois. Muusia oli jäljellä pieni noko. Sen viimeisenkin tenavan ruokailun jälkeen kattilaan jääneen lähes puolen kattilallisen sijaan. Että tällainen tapaus. Se on sitten ikäänkuin pikkupakko tehdä tänään sitä muusia lisää. Sitä kun oli luvattu tenaville täksi iltapäiväksi jonka vietän siis siskon varastokopissa. Jättäen koko tenavalauman saikkuilevan teinin katsottavaksi siksi tunniksi-puoleksitoista.

Lienee ymmärrettävää että hieman risoi illalla kun teinin kanssa asian otin uudelleen esiin. Että kun asia on eri silloin jos on sovittu että poikaystäväkin yöpyy meillä mutta kun on sovittu myös se että arkisin kumpikin sekä nukkuu että evästelee omissa kodeissaan. Josta tulikin muuten mieleen, teinillä ei olekaan loppuviikkoa töitä kuten alunperin piti, ja hyvä niin, jotenkin tuntuisi hassulta että teini menisi illoiksi töihin kun on saikulla siitä päivähommasta.

No kuitenkin. Näin ollen teini ei tule saamaan rahaakaan ennen opintotukea joka taas menee siihen seuraavaan inssiin ihan kokonaisuudessaan ja kas, mitä teki teini eilen? Lykkäsi loput rahansa, ne parikymppiä, poikaystävän bensatankin täytteisiin. Jotenkin on ollut viime aikoina taas olo että kotoa muutto taitaa jäädä haaveeksi ja vaikka tuo toteutuisikin niin nälkä ajaa teinin kotiin ja nopeasti sittenkin.

Tämä tästä. Olen aikaa sitten luvannut itselleni että koetan olla puuttumatta teinin asioihin mätkättävällä tyylillä joten mitäpä minä tätä itseksenikään märehdin. Kaipa se Siperia opettaa, teiniäkin. Enpä sitä itsekään mikään rahankäytön ekspertti ollut kotoa lähtiessä mutta aika pian senkin oppi kun muutaman kerran nälkä kurni reippaammin ja porukoiden jääkaapille ei vain kehdannut mennä. Ja nyt, kasiin menijät on menneet ja edessä on enää junnun kouluun herättely lähempänä ysiä joten siirryn tyhjäämään tiskaria. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!