Jos nyt ei ole univelat hetkeksi kuitattu niin en sitten tiedä koska. Kävipä näet niin että joku naisihminen nuokahteli nojatuolissa sukkapuikot kourassa ehtoolla yhdeksän jälkeen. Nuokahteli ja nuokahteli, tokeni toki hetkeksi hereillekin siivotakseen iltapalatouhujen jäljet keittiöstä ja siirtyäkseen sohvalle makuuasentoon tuijottelemaan ohjelmaa nro 2. Sekin tosin muuttui aika nopeasti nukkumatin filminäytökseksi ja niinpä akka kokosi luunsa yhdeltätoista ja paineli vuoteeseen.

Tässä on siis koisattu noin yhdeksän ja puoli tuntia. Vaikka siitä nyt muutama tovi onkin käytetty makuupaikkojen vaihdossa ja speden viereen kaapimisessa. Ihanaa! Tiedä vaikka saisin sen ultimateinspiraation tänään ja huomaisin kyhnyttäväni keittiön ikkunaa, sitä näet odotellaan edelleen. Ja tähän päiväänhän se puuha sopisi, minä sain näet toiveeni täytettyä eilen ja keittiöön ilmestyi viimeinkin hylly jota olen pitkään ukolle vinkkaillut.

1285992474_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kas kun keittokirjat on seilanneet pitkin torppaa jo pidemmän aikaa niiden säilytyslaatikon jouduttua muovikippoinvaasion valtaamaksi joten hyllyä on kaipailtu kerran jos toisenkin. Pari keittokirjoista on edelleen jossain pitkin kämppää seilauksella ja pari hyllyyn löytyneistä on joutunut lapsikatraan käsiin kerran jos eräänkin lasten ollessa ihan pieniä joten ihan priimakuntoisia kirjoja ne ei ole mutta tuolla nyt ei ole mitään merkitystä sanon mä. Kunhan sisältö pysyy luettavana niin hyvin menee.

Vaan eipä tuo eilinen silkkaa riemua ollut, ei. Ei hyllystä, kakun leipomisesta tai aikaisin unille joutumisesta huolimatta sillä päivällä, siinä ukon hyllyä kiinnitellessä tsekkasin puhelimeni ja totesin siihen tulleen pari puhelua ja joku oli jättänyt vastaajaan viestinkin. Poliisista päivää, totesi vastaaja. Poika 16v oli kuulusteltavana vaarallisen aineen varomattomasta käsittelystä, muistaakseni. Oli ihan itse kävellyt poliisiasemalle kaverinsa ja tämän papan kanssa ilmoittautumaan, kas kun paikallislehdessä oli ollut juttua poikalaumasta joka oli polttanut nuotioa hylätyn tehdasrakennuksen takana sytyttäen sen nuotion bensalla.

Voin kertoa etten ollut järin riemuissani. En sittenkään että poika oli toiminut osin juuri niin kuin olin monesti tälle sanonut eli tunnustanut itse töppäyksensä. Osin siksi, että olin kerran jos eräänkin ehtinyt jo sanoa sekä tälle että tämän kaverille että avotulen teko on kiellettyä ilman maanomistajan lupaa ja kyseisen tehtaan kohdalla ihan varmasti joku vielä jonain päivänä huomaa mitä pojat touhuaa ja tekee heistä ilmoituksen joten kyseinen touhu on ehdottomasti kiellettyä.

Niinpä niin, poikien touhuista menee ilmoitus myös sosiaalitoimeen josta otetaan tai ollaan ottamatta yhteyttä, ihan sen mukaan mitä sosiaalitoimessa päätetään. Ja että miten meillä on kotosalla pojan kanssa mennyt, ja miten kotona muuten sujuu elämä. Totesin poliisille että puolet ajasta poika on juuri niin idiootti laholatva kuin 16-vuotiaat pojat tuntuu olevan ja puolet ajasta tämä vaikuttaa ihan ihmiseltä. Että ehkä tästä vielä mies tulee ajan myötä mutta hetki siihen taitaa vielä mennä.

Poliisisetä oli muuten kovin mukavan oloinen ja kehui että ihan fiksusti poika osasi kertoilla ja jutella. Naureskeli vielä sitä kuinka meidän aikuistenkin pitäisi muistaa oma nuoruutemme, emmepä mekään tainneet ihan kilttejä olla ja ihan kunniallisia aikuisia meistäkin silti on kasvanut. Totta. Sepä onkin juuri se ajatus jota usein pyörittelen päässäni teinien touhuja seuratessani. Joka tapauksessa, sakkoja saattaa tulla seurauksena pojille mutta muita taloudellisia seuraamuksia tapahtumista ei ole, mitään vahinkoa kun ei ole onneksi päässyt tapahtumaan.

Vaikka toisaalta omat aatokseni olikin kotiarestirankkua vastaan niin sen minä pojalle nyt silti mätkäisin. Se, että tämä paineli itse selvittämään asiaa poliisin kanssa on lähinnä se syy miksi kotiaresti tuntuu pahalta antaa mutta se tosiasiakin on otettava huomioon että hän toimi useampaan kertaan kielletyllä tavalla. Sitä pisteitä nostavaa tunnustustakaan kun ei olisi tarvinnut tehdä ilman sitä väärää tekoa joten ei, en minä voi tätä palkita tunnustamisesta tässä kohtaa. Herranjestas, onhan tuo jo 16v ja tuossa iässä pitäisi olla kielletyt jutut selvillä ilman äidin kieltojakin!

Soittelin eksällekin ennen kuin poika kotiutui toiveena että tämä ottaisi pojat (!) viikonlopuksi luokseen, molemmilla kun on nyt ollut nähtävissä mopon käsistä karkailua mutta vähän kuten epäilinkin eli eksällä oli viikonlopuksi omia kuvioita ja tämä ottaisi pojat vasta seuraavana viikonloppuna jos vain mahdollista. Ymmärrän, mutta silti otti hieman päähän, pojat kun ei ole olleet kesäloman jälkeen kertaakaan isällään. No, kesällä nuo oli senkin edestä ja eksän syy tämän viikonlopun varattuna ololle on ihan oikeasti sikahyvä.

Pojan kotiuduttua paukautin tälle ensimmäisenä sen kotiarestin. Annettu kotiaresti taas johti järjettömään huutokiukkuraivokohtaukseen johon hetkessä liittyi ukkokin. Poika 16v ja ukkohan on olleet tukkanuottasilla viimeisen vuoden aikana usein. Raastavia ja repiviä riitoja jotka on monesti menneet minun silmissäni täysin yli. Hieman kuin kissa ja koira ja oikeastaan vasta viimeisen kuukauden aikana olen jotenkin alkanut tajuta näiden riitojen perimmäisiä syitä.

Se että minä saan slaageja näiden riidellessä pahentaa vain asioita, senkin olen havainnut. Tai oikeastaan se että osallistun heidän huutokuoroihinsa liittymällä kolmanneksi pyöräksi on se joka asioita pahentaa. Niinpä eilen annoin heidän huutaa toisilleen ja vasta siinä vaiheessa kun kumpikin alkoi suoltaa suoranaisia loukkauksia toisilleen painelin väliin rääkästen molemmat hiljaisiksi. Ja silti minä onnistuin pitkittämään tätäkin soppaa huolella sen jälkeen kun olin häätänyt pojan 16v yläkertaan.

Minä näet menin ja menetin malttini ukolle joka oli minusta kohtuuton vaatimuksissaan poikaa 16v kohtaan. Tämä näet ilmoitti siinä riidantuoksinassa että viikkorahoja ei makseta tästä eteenpäin jos kotiin tullaan tupakalta haisten. Minun oli pakko kysyä ukolta että määräsikö tämän vanhemmat mitä tämä saa viikkorahoillaan tehdä silloin kun tämä oli tenava? Jolloin muuten tupakoinnin ikäraja oli vielä 16v ja oliko ukko aloittanut polttamisen vasta sen 16v täytettyään vai oliko niitä rahoja mennyt alaikäisenä siihen tupakkaan.

Tiedän, kuulostaa siltä että minä tuen pojan tupakointia sillä että en halua tältä kiellettävän viikkorahaa tupakoinnin perusteella mutta juttu kun nyt on tasan tarkkaan niin että tämän viikkorahoilla ei saa kuin sen reilun askin tupakkaa ja minusta se, että sekin raha tältä vietäisiin ajaisi tämän todennäköisesti lainaamaan ja kenties jopa varastamaan sitä rahaa. Poika on kaiken lisäksi hoitanut koulunsa kunnialla heräten nyt ihan itse kouluun ja ollen siellä juuri kuten pitääkin ja se oli se vaatimus jonka tälle esitin kesällä kun viikkorahan nostin kymppiin.

Ei jääkiekkopelissäkään sääntöjä muuteta kesken ottelun, eihän? Se että yhtäkkiä sääntöjä muutetaan ei vain voi toimia. Silloin kun me poltimme itse sai poikakin polttaa saunannurkalla ihan luvan kanssa joten ei, minusta tämä ei todellakaan toimi näin. Ja niinhän siinä sitten kävi että illansuussa poika 16v kävi itse pyytämässä ukolta anteeksi huutamistaan, ukko pyysi tältä anteeksi ja nämä oli halanneet ja lyöneet kättä päälle ja kas, minä olen nyt se joka on ukon kanssa riidoissa.

Tämä kun ei suostunut kanssani keskustelemaan niistä sääntöjen muutoksista vaan huusi kurkku suorana kuinka hän pesee kätensä koko sopasta ja on saanut tarpeekseen jopa minusta. Luulenpa, ukon tuntien, että tällä oli juuri tuolla hetkellä tupakka mielessä ja koska hän oli juuri aamulla kehunut minulle kuinka ei tarvitse edes nikotiinipurkkaa niin ei voinut sitä suuhunsa napata keittiöstä. Ja kenen naisen ego ei muuten tuollaisesta huudosta loukkaannu, kysyn vaan? Että minusta saanut muka tarpeekseen, pah! Luulee vaan.

Iltasella touhasin meille iltapalaksi Ekun keittiöstä löytämääni tonnikalapiirakkaa pienin muunnoksin. Paprikan korvasin aurinkokuivatulla tomaatilla, chiliketsuppia ei kaapista löytynyt joten tilalle sujahti tavallista ketsuppia. Lisäsin ohjeeseen vielä fetakuutioita ja marinoituja valkosipuleita koska meillähän ollaan niihin ihan heikkona. Toisen pään piirakasta jätin tosin pelkälle tonnikalalle ja juustolle, pienemmät kun ei välitä sipulista. Ja kuulkaa, oli aivan sikahyvää, kannattaa tehdä!

Mutta tosiaan, täällä on lievä sotatila päällä. Tai niin, mikä sotatila se on, hiljaisuutta pukkaa. Sitäkin teemaa ajatellen sopii paremmin kuin hyvin se inspiroituminen erinäisiin kotitouhuihin, tilauskakkuakin tullaan hakemaan vasta yhden kanttiin päivällä joten tässähän on aikaa vaikka kuinka ja paljon sitä ennen. Taidanpa tosiaan siirtyä kotihommien pariin, eli se on moro ja viettäkää mukava lauantai!

PS. kiinteä netti ei toimikaan ja nettitikkukin tuntuu ajoittain vinoilevan joten huoh, saapa nähdä kauanko tämä tänä aamuna auennut yhteistyö nettitikun ja läppärin välillä toimii. Eilen illalla sitä ei näet ollut ollenkaan moneen tuntiin ja sekavin tuntein availin yhteyttä tänä aamuna. Toimii toistaiseksi...