Mitä lähemmäksi joulua päästään sitä nopeammin päivät tuntuu menevän. Oikeasti, huomenna on jo MARRASKUU ja jälleen MAANANTAI vaikka juuri äsken oli perjantai eikä siitä koulujen alkamisestakaan ole kuin tovi. Toivottavasti alkuvuosikin kiitää samaa vauhtia kuin tämä loppuvuosi mutta edelleen kaipaisin sitä jarrua kesäkuukausille. Huoh.

Kellojakin sitten siirrettiin yösydännä. Tai niin. Meillä niitä siirrettiin vasta aamulla, minä näet hämmästelin ja kummastelin kovin miksi ihmeessä telkkarista tulee luistelua vaikka ollaan jo lastenohjelma-ajassa. Tosiaan, kello oli tuntia vähemmän kuin mitä kelloradio näytti. Näin ollen meillä on herätty kohtalaisen aikaisin joten nukkumatin tulokin lienee aika ajoissa tänään. Ja se on hyvä se, eilen sitä nukkumattia ei tahtonut ilmestyä ollenkaan paikalle kahdelle tenavalle.

Jos jossain asiassa kannattaisi uskoa perheen äitiä, on se juuri tämä nukkumispaikan valinta. Junnu ja prinsessa oli näet keskenään serkuillaan siinä illansuussa, ukon sisko keksi näet järjestää lapsille halloweenjuhlat. Juhlia olisi toki ollut hyvä suunnitella jo aiemmin, näistä juhlista kun muotoutui ex tempore-versiot. Toisin sanoen idea tuli aamulla, iltapäivällä ukon sisko oli marketissa ostamassa halloweenkrääsää ja viideltä oli vieraat saapuvat.

Luonnollisestikin ukon sisko koki lieviä pettymyksiä siinä päivän mittaan, kas kun eihän lapsille löytynyt paikallisista marketeista halloweenpukuja eikä sitä krääsääkään ollut ihan niissä määrin mitä ukon sisko oli ajatellut. Juhlien aloitusajankohtakin alkoi painua hetki hetkeltä myöhäisemmäksi ja viimein ukon sisko otti lusikan kauniiseen käteensä ja totesi että rekvisiitat on mitkä on ja kekkerit alkakoon viideltä, osan juhlakansasta kun pitää kuitenkin pyöräillä pimeässä vielä kotiinkin.

Kaksi bilehilettä kotiutui serkuiltaan iltakasin kanttiin kokeiltuaan sitä ennen onneaan puhelun muodossa. Puhelua laitettiin soittamaan serkkutyttö joka kysyi ensimmäisenä puhelun vastaanottaneelta täti-ihmiseltä (minä) että saadaanko tulla tänään yöksi teille. Kahdeksalta illalla. Yökylään. Jostain kumman syystä vastasin lyhyenlaisesti ei vaikkakin sain purnausta osakseni etenkin prinsessalta kun tämä kotiin suoriutui.

Yhdeksän jälkeen huutelin yläkerran suuntaan komentaen sekä junnua että prinsessaa valmistautumaan sinne yöunille. Kuka on sanonut että isien panosta kasvatuksessa kaivataan etenkin klo 21:30 kun kaksi väsynyttä ja kärttyistä lapsosta alkaa vinkua tahtovansa nukkua kaksin isosiskon huoneessa? Minun tyly vastaukseni vinkumiseen oli näet ei mutta ukko päätti olla kivakivaisi ja totesi että no hei, jos hän hoitaa? Hieman ennen puoltayötä se kivakivaisi kantoi junnun peittoineen ja tyynyineen alakertaan ja omaan petiinsä. Että sellainen nätisti unille meno meillä.

Vietinpä iltasella tovin jos toisenkin irkkaillen kaverin kanssa. Hitsi mutta olipa hauskaa pitkästä aikaa pälättää kunnolla netin kautta, asiaa kun tuntui riittävän puolin ja toisin. Lopputulema pälätykselle on se että treffaamme keskiviikkona jolloin siirrän nukkekodin, prinsessalinnan ja erinäisen määrän pikkuponeja kaverin autoon ja tämä taas siirtää baby born-nuken ja kenties violettia 7 veljestä lankaa minun autooni. Haaveissa on myös kiireetön pyörähtely marketissa kaverin seurana. Hurraa!

Ja nyt joudun valitettavasti toteamaan olleeni laiskalaiskalahna eilen liki koko päivän, ts perunat ei ole kuorittuna soppaa varten, joten siirryn pukeutumisen kautta pottusavottaan ja siitä sujuvasti imurin heilutteluun. Sukkapuikotkin kaipaavat hellää kosketustani... Se on siis moro ja viettäkää mukava sunnuntai!