Nukuin aivan liian pitkään eli hyvästi aamurauha. Speden herääminen äidin kanssa rintarinnan ei mitenkään helpota asiaa. Hittolainen. Viime yö nukuttiin ihan suht hyvin sen jälkeen kun olin yhden kanttiin kysynyt kiekujalta tulisiko tämä viereen. Tulihan tämä, ja vauhdilla tulikin. Taisi olla aika järkytys lapselle ettei äiti ollut kotona tämän mennessä nukkumaan illalla, minä näet hölkkäsin pitkin kyliä tuolloin. Tai no, hölkkäsin, kävelin reipashenkisesti.

Väite jonka mukaan tupakoinnin lopettaminen muuttaa aineenvaihduntaa pitää selvästikin paikkansa. Väite siitä että tulee syötyä enemmän taas ei pidä, en minä ole huomannut että olisin lisännyt ruokailukertojani saati -määriä ja silti, olen kehittänyt itselleni mojovan painostressin. Tiedän, tiedän, minä en ole mitenkään lihava, en edes pyöreä mutta silti. Minä en ole minä. Tosin alku tälle minuuden menetykselle luotiin jo talvella jolloin söin suklaata kuin heikkopäinen.

Ainahan minä olen suklaata rakastanut mutta viime talven pari levyä päivässä oli ehkä hieman liioittelua ja ehkä se juuri siksi alkoi näkyä pikku hiljaa vyötärölläkin. Ensin pullahti pieni maha ja nyt tupakoinnin lopettamisen jälkeen se pikkumaha on kasvanut ihan himpan enemmän ja saanut seurakseen jenkkakahvat. Ou mai! Ihmiselle joka edelleen vihaa urheilua tämä yhtälö on kertakaikkisen järkyttävä. Toivonpa tosiaan että asioihin perehtynyt siskoni on oikeassa väittäessään että aineenvaihdunnan muutos on tilapäinen ja korjaantuu normaaliksi alle vuodessa.

Silti. Vuosi on pitkä aika ja tämähän tarkoittaa sitä että minun EI parane syödä sitä rakastamaani suklaata saati muitakaan herkkuja yhtään seuraavan vuoden aikana. Ja kyllä, minun pitää tehdä niitä mahalihasliikkeitä ja jalkakyykkyjä ja vaikka mitä säännöllisesti, ei vain kerran kuussa itseinhon puuskassa. Voi helketti. Osasyylliseksi jenkkakahvoihin ja vatsanahan paksunemiseen lasken vielä vauvattomuudenkin, ukko oli oikeassa kun sanoi että eiköhän se vaimo ala pyöristyä kun lapset kasvaa niin ettei juoksuta enää edes takaisin. Hitsipilli sentään!

Vaan asiaan, joka on kyllä tänä aamuna lyhyenlainen. Netti, se kiinteä, se ei toimi edelleenkään. Ei vaikka se tiistainen viesti kertoi uuden asennusajan olevan 6.10.2010. Illalla, tultuani lenkiltä, otin ja soitin Saunalahdelle ja kas, en joutunut jonottamaan pisteeseen numero 1 vaan tuolta vastattiin samantien. Koska pisteessä 1 ei kuitenkaan ollut parempaa tietoa asiasta yhdistettiin minut pisteeseen 2 jonne sitten olikin jonoa mutta riemukseni jonotus ei kestänyt kuin alle viisi minuuttia.

Pisteessä 2 oli varsin mukava nuori mies joka tutkaili tilannetta ja totesi että johan onkin. Kyllähän tässä nyt on ollut viivytystä jo ihan turhankin kanssa, auki tämän jo pitäisi olla ja kas kun tänne ei ole edes merkattu asentajan toimesta mikä tätä viivyttää. Myönnän, että olin ihan hieman kiukkuinen ja nuoren miehen ehdotus siitä että soittaisin aamulla yhdeksän jälkeen uudelleen, tuolloin kun asentajat on paikalla ja pystyvät asiaa selvittämään, sai kiukun varmasti kuulumaan äänestänikin kysyessäni että kukahan nämäkin puhelut maksaa jonotusaikoineen.

15 euron hyvityksen tämä lupasi samantien ensimmäiseen laskuun, lopullista hyvityssummaa katsotaan sitten kun se yhteys saadaan auki. Laskuhan lähtee rullaamaan vasta kun kiinteä yhteys aukeaa ja kuulkaa, on se nyt merkillistä että sitä ei auki saada. Viikonlopun ja uuden linjan etsimisen osalta vielä ymmärrän viivytyksen mutta haloo, johan tämä viikko alkaa olla lopussa eli mitä helkettiä? Soittelen siis ja saattaapa olla että manailen ja runsaasti soitellessani.

Toteanpa vielä tähän loppuun että meillä riehuu joku merkillinen virus joka aiheuttaa julmettua kutinaa. Alunperinhän tuo hyökkäsi teinin kimppuun puolisen vuotta sitten ja nyt se on ottanut pihteihinsä myös pojan 14v ja minut. Nokkosrokoksi tuon lääkäri laski silloin kun se oli yksin teinillä mutta nyt kun se on myös minulla ja pojalla 14v niin enpä oikein usko sen olevan nokkosrokkoa. Taidanpa tilailla ihotautilääkäriä meille ja hilppasen pojan ja teinin kanssa siellä käymään jos asialle saataisiin ihan oikeasti selitys.

Ja nyt, siirryn keittiötouhujen pariin. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!