Jo tätä on odotettukin. Unitaudin kourissa edelleen, jos näin voi sanoa. Mies heräsi tänä aamuna kuudelta, havahduin kellon ääneen ja totesin sängystä nousijalle että tulisi tuuppasemaan kun on lähdössä JOS minä nyt satun vielä nukahtamaan ja juupa juu. Umpiunessahan minä olin kun mies tuli herättelemään. En tahtonut millään saada silmiä auki saati sitten tajuta mitä se siinä tuuppii. Uskomattomat unenlahjat!

Tänä aamuna meillä mennään kasiin ja se ei ole kiva se. Ja toisaalta taas on. Vähemmän kivaa siitä tekee se että luvassa on rutinaa (prinsessa), yletöntä melua (junnu) ja jatkuvaa hyssyttelyä (minä). Spede näet nukkuu vielä ja mielelläni pitäisin tilanteen samanlaisena ainakin tunnin-parin ajan. Tuntikin riittäisi, jos tarkkoja ollaan. Kivaa kasiin menossa on se että kasilta täällä on jo täysi rauha maassa ja minä voin alkaa valmistautua kauppareissuun.

Mitäänhän me emme kaupasta välttämättä tarvitse mutta totesin maidon olevan vähissä. Samalla kertaa haen nicoretteja lisää, tutkailen paria lankaväriä ja hypistelen ikkunaostoksia. Isohko sukkatilaus alkaa olla loppusuoralla, vielä puuttuu kolme paria ja näin ollen paria eri väriä tarvitsisi saada kerät. Harmillista että paria lempiväriäni ei ole enää seitsemässä veljeksessä saatavissa, edes nettisivujen kautta niitä ei näe valikoimassa. Höh!

Tänään onkin poikkeusperjantai, tarkoittaen sitä että ukko meni epänormaaliin aikaan töihin. Epänormaalista menoajasta johtuen myös se töistäpääsyaika on epänormaali eli kolme. Vielä epänormaalimmaksi homman tekee se että pomo oli luvannut näille sapuskat koulutuspäivän päälle mansesterissa. Ihan juomineen jopa. Näin ollen ukko meni kaverin kyydillä töihin ja kotiutuu sitten joskus jollain.

Vielä pari vuotta sitten ei olisi tullut kyseeseenkään että tämä olisi työporukkansa kanssa mennyt edes pikkujouluihin. Minä en ihan tarkalleen tiedä mitä tapahtui mutta ehkä asiaan vaikutti reilun vuoden takainen työkaveriin törmääminen jäähallilla. Sen jälkeen mies on ollut valmis osallistumaan rientoihin siinä missä muutkin ja hyvä niin, minusta työkaveriporukalla silloin tällöin törmäily on hyvästä.

Poika 16v on tänään puolestaan menossa kaverilleen yöksi, näin ollen minä olen illan kovin kovin hiljaisessa torpassa. Mitä nyt lapset riekkuu ja rällää mutta siinä se sitten onkin. Luulenpa että siivoilen ja kyhnyttelen vähän sieltä täältä ja kenties katson leffan tai kaksi. NYPDtäkin on tähteenä edelleen se yksi levy joka tosin taitaa sisältää vain yhden jakson.

Ja nyt siirryn pukemaan. Normaalista arkiaamusta poiketen kietouduin näet pelkkään kylpytakkiin ja sehän ei kauaa arkiaamuna passaa ei. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai!