Ei se tämä perjantai ala mitenkään kovin hyvissä merkeissä. Ehei. Nettiyhteys, se kiinteä, sehän otti ja pätkähti poikki illansuussa. Eipä hätiä, nettitikulla nettiin pääsi edelleen ja nopeuskin oli samaa luokkaa, ellei jopa parempi, kuin vanhassa yhteydessämme eli 3,5 mbps karahti tauluun tuosta vaan. Parin tunnin poikkasun jälkeen kiinteä yhteys palasi ja speedtest kertoi sen tosiaan olevan Elisan verkossa eli kas, Saunalahdenhan tuo. Hurraa!

Vaan oli se hidas. Tahmea. Sivujen lataaminen oli silkkaa tuskaa. Kesti kesti kesti. Kaiken sen tahmaamisen keskellä hiirikin otti ja kupsahti. Siis se tietokonehiiri, kauanhan sekin oli jo oireillut sitä lopullista kupsahtamistaan, kas kun johto on ollut hieman huonossa hapessa jo jonkin aikaa. Tökkäsin suosilla nettitikun takaisin kiinni koneeseen ja kas, taas mentiin tiedon valtatiellä normaalivauhdilla. Tai ainakin sellaisella jolla viitsi kurkata Saunalahden sivujen kautta tiedotteet ja asiakaspalvelun aukiolot.

Pidin tietysti peukkuja että tahmaaminen päättyy kuin seinään yön aikana. No ei todellakaan. Tänä aamuna minua odotti ihan yhtä tahmea, peräti 0,3 mbps tehoja näyttävä, nettiyhteys. Ei kun nettitikku kiinni ja menoks, ei kenenkään hermo kestä yletöntä odottelua ainakaan jos on nukkunut puolet yöstä huonosti (spede) ja herännyt tämän seurauksena reilu puoli tuntia myöhemmin kun on ajatellut. Etenkin kun koko lapsikatras on lykittävä koulutielle kasiin. Höh!

Ärsyttävintähän tässä on se, että sinne Saunalahdelle on pakko soittaa. Ja viimeksi se ei ollut mitenkään nopea homma vaan nieli kohtuuttoman paljon aikaa. Ja sitä aikaa minulla ei ainakaan nyt aamupäivästä ole, kohta puoliin olisi oltava jo vatkaamassa kakkupohja-aineksia ja touhaamassa MMF-massaa. Josta tulikin mieleen, te jotka leivotte kaksikerroksisia ihania kakku-unelmia niin miten te säilytätte ne esim jääkaapissa? Tai kuljetatte ne? Siis millä tavalla pakattuna? Tämä näet askarrutti minua kovin tänä aamuna klo 5 kun odottelin uudemman kerran unta speden herätettyä minut.

Tähän loppuun joudun tuuppaamaan toteamuksen että jes, hurraa ja jippii, siskon muuttoprojekti on täysin OHI! Siis täysin! Ei ole enää pienintäkään riskiä että tämä keksii yhtäkkiä jotain pientä lisähommaa. Eikä tämä taitaisi kehdatakaan, minä mainitsin tälle eilen asiasta siinä tämän varastokopin tyhjennyksen lomassa. Kuten arvasinkin, ei hän ollut edes hoksannut siinä muuton lomassa että niitä lisätoiveita tuli sillä tavalla ripoteltua. Höh. Mutta kun hän nyt on höslä.

Jota hän muuten on. Eilinen varastokopin tyhjennyskeikka sen taas todisti ihan kunnolla, siskolta on tainnut tippua joku ruuvi johonkin muuttolaatikoiden sekaan. Minä näet hain tämän klo 13 kuten sovittua, päräytimme vanhalle asunnolle jossa jaoimme pikana ne tiskikaappiastiat ja yhden laatikon kamat kahteen laatikkoon. Siskon touhu oli lähinnä sitä pyörimistä ja vispaamista, ymmärrettävää, tämä oli juuri tehnyt muutaman yön työrupeaman ja herännyt juuri hieman ennen kuin tämän hain.

Reippaina tyttöinä kiikutimme siskon läppärin ja erinäisiä muita irtokapineita autolle ja päätimme suunnata varastolle kunhan nappaamme vielä ne pari pahvilaatikkoa sieltä sisätiloista. Ja kas, siskohan se sitten hoksasi että hitto niin, missäs hänen avainnippunsa oli. *reps* Sinnehän se oli jäänyt, vanhan kämpän työpöydälle ja tietysti vanhan kämpän ovi oli lukossa. Ei hätää, minulla oli onneksi kotosalla avaimet siskon uuteen ja vanhaan asuntoon joten päätimme että nappaammekin ulkovarastosta kamaa kyytiin ja kurvailemme hakemaan niitä kapineita.

Ja kas, siskohan olikin unohtanut ne varaston avaimet kotiinsa. Joten ei, emme me sitten napanneetkaan sen enempää niitä laatikoita kun varastokamojakaan siinä vaiheessa kyytiin vaan kurvailimme hakemaan niitä avaimia meiltä. Minä kiikutin siskon uudelle huushollille noutamaan varaston avaimia ja vauhdilla siirryimme takaisin tämän vanhalle torpalle jossa tämä totesi lähes samantien pihaan päästyämme että hitto niin, nyt ne ruuvimeisselit unohtui matkasta ja miekkonen on tulossa justaansa irrottamaan niitä lamppuja. Poikakin pitää hakea koulusta muutaman minuutin päästä ja kiire on.

Ei muuta kun ne kaksi pahvilaatikkoa sisältä autoon ja siskon poikaa ja ruuvareita noutamaan. Jösses että repeilin naurusta siskon touhulle. Loppuviimeksi saimme kuin saimmekin sen varastokopinkin tyhjennettyä, kiikutettua kapineet uuden kodin vintille ja olimme ikäänkuin valmiita. Kotona kävelin suorinta tietä suihkuun, mikä idea siinäkin on että a. muutetaan hissittömään kerrostaloon ja b. kerrostalon varastotilat sijaitsee vintissä. Että oli hiki!

Iltasella sisko piipahti vielä maksamassa laskujaan meidän koneella, onneksi toimii edes nettitikun kautta kunnolla. Samalla kertaa sisko maksoi kivakivalle isosiskolleen sopimuksen mukaisen summan tämän muuttoapupalveluista. Hurraa! Josta tulikin mieleeni, minun pitäisi muistaa käydä työkkärissä vielä tässä kuussa. Ihan vain jos tahdon pitää työnhaun voimassa ja tahdonhan minä, vaikka päässä onkin risteillyt erinäisiä ajatuksia mm hyvin pienen pienyrityksen perustamisesta ja esim hoitolapsista. Tai oikeammin lapsesta. Näkee nyt mitä tässä tekee.

Vaan nyt siirryn täyttelemään tiskaria että pääsen sitä kakkupohjaakin touhaamaan. Lapsoset on pukkailtu aamupalojen kautta jo kiskomaan päälleen ulkovaatteita eli olemme selvästi voiton puolella tämän aamun suhteen. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai!