Joopa joo. Kellojen siirrossa ei ollut kyllä mitään positiivista tällä kertaa, ei sitten niin mitään. Koska kelloa siirrettiin taaksepäin niin tottahan sitä olisi odottanut että tenavat simahtaa tuosta vain illalla, olihan se viisarien kertoma 20:00 ollut vuorokautta aiemmin jo 21:00. Ja jaarsumma mitä. Spede mölisi mennen tullen yhdeksään asti sängyssään ja olisi jatkanut mölylinjallaan jos olisi saanut. Valitettavasti moinen ilo kiellettiin, lapsi näet koetti lähinnä huudella junnulle sinne yläpedin puolelle ja sehän nyt vallankaan ei ollut toivottua.

Jos kohta lasten suhteen homma ei vaikuttanut toivotulla tavalla niin ei se vaikuttanut allekirjoittaneeseenkaan. Seitsemän kanttiin illalla olin aivan valmis nukkumaan mutta koska tuohon aikaan äideillä ei ole sänkyoikeuksia niin istuin sitkeästi nojatuolissa kutomassa. Yhdeksän jälkeen minulla ei ollut enää kiirettä sänkyyn. Yhdentoista aikaan siirryin makkariin vaikka se sänky nyt ei edelleenkään ollut mitenkään tarpeellinen. Puoli yhdeltä sammutin viimein telkkarin. Huoh. Tänä aamuna en olisi sitten ollut alkuunkaan valmis heräämään kuuden aikaan jolloin spede päätti että nyt on aamu. Varmemmaksi vakuudeksi mielipiteestäni sitkittelinkin sängyssä seiskaan ja lapsipolo joutui sitkittelemään äitinsä seurana.

Hieman tässä vietetään tätä aamua ristiriitaisin tuntemuksin, ollako iloinen ja hyväntuulinen vaiko sittenkin persiisiin ammuttu karhu. Aamuteehetkestäni on näet tehty totaalinen fiasko joka on toki ymmärrettävää silloin JOS aamuteehetkelle ei jää aikaa mutta tänä aamuna meiltä mennään kouluun vasta kymppiin joten tämä lasten edestakainen hytkyminen, riehuminen, sängyssä pomppiminen, vinkuminen, kiukuttelu ja rähiseminen ei saa minulta pienintäkään ymmärrystä osakseen. Toisaalta, ymmärrys lasten sielunmaailman suhteen on muutenkin nyt himppasen kateissa, eilinenkään ei mennyt näet ihan putkeen.

Pääsääntöisesti eilinen oli ihan sillä tapaa suht ok, minä reippailin pottusavotassa, keittelin jauhelihasopat, imuroin, järjestelin kapineita siellä täällä ja siivoilin keittiöä. Siinä kaiken touhun lomassa pyörähdin ennen puolta päivää hakemassa serkkutyttöset meille, ukon sisko kun oli lähdössä iltapäivällä viettämään surujuhlia toimintansa lopettavaan entiseen työpaikkaansa. Anoppi oli puolestaan lupautunut noutamaan tyttöset meiltä illansuussa, yökylään kun en heitä viitsinyt juuri tähän väliin ottaa. Nuorempi tyttösistä kun ei ole ollut meillä aiemmin yökylässä ja ehkäpä testaamme sen yökyläilyn ennemmin niin ettei aamulla ole kouluja ja tarhoja.

Penskalauma leikki keskenään yläkerrassa, välillä käytiin syömässä ja höpöttelemässä, iltapäivällä serkuslauma keksi lähteä ulos. Ulkoa palattiin huudellen ovenraosta kuinka oltiin jääty jumiin johonkin hiekkaan leikkikentän lähellä ja vaatteet oli ihan hiekassa ja jostain kumman syystä minä päätin olla nousematta siitä nojatuolista Gilmoren tyttöjen seurasta ja päätinkin vain huudella lapsilaumalle että riisuvat hiekkaiset vaatteet kuistille. Virhe. ISO VIRHE!

Se oli kuulkaa hyvin likellä etten saanut slaagia kun viiden aikaan päätin lähteä hakemaan maitoa kaupalta. Hiekkaiset vaatteet... HIEKKAISET? Kumpaisenkin serkkutyttösen ulkohousut oli ravassa, takkien selkämyksissä oli kuraa vaikka muille jakaa ja saappaat oli umpikurassa. En osannut edes päättää mikä kurakohde oli se järkyttävin ja takuuvarmasti slaagin aiheuttavin, prinsessan talvikengät (!) näet sijoittui hyvin samoille sijoille niiden ulkovaatteiden kanssa. Mikä hiivatin itu oli edes ollut ottaa nimenomaan talvikenkiä jalkaansa, kaikilla muilla kun oli sentään kumisaappaat... Argh!

Kaupalta palattuani kuuntelin kuinka serkkutyttöset puhelivat yläkerrassa potevansa nälkää joten kipaisin käymään ylhäällä pyytääkseni koko lauman erittäin myöhäiselle välipalalle. Ruoka-ajat näet oli heittäneet päivän mittaan ihan häränpyllyä, meillä söi omat tenavat ruokaa normaaliaikaan 11 kanttiin mutta serkkutyttösten tulo sotki kuvioa sen verran että toinen serkkutyttösistä istahti ruokapöytään yhden kanttiin saaden sekä junnun että speden seurakseen. Kolmen jälkeen huutelin toista serkkutyttöstä ja prinsessaa syömään ja kas, paikalle lehahti koko lapsilauma.

Komensin penskalauman siivoamaan ensin leikit pois yläkerrasta ja siirtämään huonekalut oikeille paikoilleen ja puoli kuuden kanttiin meillä tuhottiin paketillinen ruisleipää välipalalla. Just. Kuuden aikaan anoppi saapui hakemaan tyttösiä ja kehotin tätä tuuppaamaan kaikki tyttösten ulkovaatteet suoraan pyykkäriin kunhan kotiin ehtivät. Prinsessan kaapista kaivoin neitosille hupparit matkalle päälle, onneksi anoppi oli liikkeellä autolla. Ja kuten sanottua, ilta menikin sitten miten sattui ja tänä aamuna hommat on menneet vielä enemmän miten sattuu.

Tälläkin hetkellä yläkerrassa on käynnissä kolmas maailmansota, oli näet ihan kintaalla etten saanut raivaria kun aamuteehetkeni ensimmäinen kunnon negiskeskeytys pääsi täyteen vauhtiinsa. Tuohan keskeytys johtui siitä että pojan 16v herätyskello oli soinut jo KOLMESTI yläkerrassa ja tätä asiaa tuli minulle kertomaan kiukkuisesti parkuva prinsessa. Rymistettyäni yläkertaan manaillen mielessäni sitä herätyskelloa, poikaa ja prinsessaa jotka kaikki olivat osallisia mokomaan keskeytykseen, olinkin sitten saada sen totaalisen raivarin.

Niin, minähän EN käynyt illalla tarkastamassa tenavien siivousten jälkiä. Juu en. Tällä hetkellä meillä siivotaan yläkerrassa, minä kun ilmoitin että kyseinen toimi suoritetaan heti koulun jälkeen tänään ja meille tuskin pääsee lähimpään vuoteen kavereita. Siihen siivoamiseen taas kuuluu aivan oleellisena osana se että prinsessa huutaa ja rähisee junnulle ja junnu huutaa takaisin. Huoh.

Onneksi aivan näillä näppäimin olen saanut juotua teekupposen nro kolme ja huom, tämän ilman keskeytyksiä! Johan tässä onkin juostu komentamassa siellä täällä ja tuolla, pyyhkimässä peppua, etsimässä tuttia, vaihtamassa kanavaa ja vaikkas mitä. Ja koska tämä kupponen nro kolme on saatu nautiskella suunnilleen rauhassa niin saattaapa olla että keskitynkin nyt niihin positiivisiin juttuihin kuten siihen että sain kakkutilauksen jonka siis leipaisen huomenna ja kiikutan kaverilleni niiden ponejen, nukkekodin jne kanssa yhtäaikaa keskiviikkona.

Ja johtuen tästä onnekkaasta kakkutilauksen saamisesta hehkutin tietysti iloa eilen iltasella naamiksessa jolloin yksi "kavereistani" kysyi saako hän vinkata minua parille kaverilleen jotka ovat kaipailleet jotakuta joka leipoisi kakkuja kekkereihin. Saapa nähdä sikiseekö tästä lisätilauksia! Kaiken lisäksi ukko oli aamulla tyhjentänyt ja täyttänyt tiskarin ennen töihin lähtöään ja hei, huomenna kotiutuu kaksi etelänreissaajaakin! Hurraa!

Kiitän ja kumarran russutuksen kuuntelijakaartia ja siirryn nyt aamupalattamaan lapsosia. Se on moro ja viettäkää mukava maanantai!