Onneksi tajusin tarkistaa iltasella penskojen lukkarit ja kas, tässä sitä nyt ollaan! Liki yhdeksän tunnin yöunien jälkeen aamuteellä kello 8. Ensimmäinen koululainenkin on jo poistunut ovesta eli tämä maanantaihan pärähti käyntiin varsin miellyttävissä merkeissä. Sopii kuvaa, miellyttävää tässä onkin ollut jo pari päivää.

Kävipä näet niin että yhtäkkiä lauantain aamupäivän kunniaksi ukko soitteli isälleen, ajatus kun oli että lähdemme käymään isäinpäivävierailulla jo lauantaina. Appiukko olikin juuri aikeissa ryhtyä lähtötoimiin, mökillä piipahtamisesta on tullut lähes jokaviikonloppuinen tapa hänelle. Kysyipä siinä samalla josko ukko lähtisi samalla kyydillä mukaan, ottaisi vaikka tenavaa lisukkeeksi. Kuinka ollakaan tenavat oli valmiiksi vähissä torpastamme, vain spede hengaili seurana sillä serkuille kadonneet lapsoset ei olleet vielä palautuneet kotiin.

Ukko otti ja intoutui ajatuksesta silti ja kas, vielä kummemmaksi meni kun tämä ehdotti josko minä vetäisin ykköstä päälle, meikkiä naamaan ja hiuksia kiinni ja lähtisin tämän siskon kanssa parille oluselle ja syömään. Mitä...? Minä huomasin istuvani yhden aikaan lauantaipäivänä paikallisessa baarissa pizza nenäni alla ja valkovenäläinen lasissa. Johan olikin! Ja johan muuten menikin, minä kotiuduin kaupan kautta vasta himpan ennen kuutta eikä aikaakaan kun ovi alkoi käydä tosissaan.

Ensin saapui prinsessa ja junnu eikä siinä kauaa mennyt ennen kuin ovi kävi uudemman kerran ja ukko ja spedekin palasi reissultaan. Porukalla tuijotimme Skipataan joulu-leffa junnu ja prinsessakin meni hyvin sopuisasti nukkumaan klo 22. Eilen aamulla herättiinkin sitten speden ja junnun kanssa vasta kasin jälkeen ja ukko lahjottiin sänkyyn kympiltä prinsessankin herättyä. Puolen päivän jälkeen reippailtiin papan ja ukon siskon seurana syömään ja iltapäivä menikin vallan mukavasti tuijotellen televisioa ja prinsessan ja junnun touhuja ihmetellen.

Nämä kun saivat kuningasidean ja lähtivät laskettelemaan serkkulikkojensa kanssa kolmen aikaan kun olimme tulleet syömästä. Niin. Lumihan ei ole ollut nyt yhtään räpiskää? Puolen tunnin kuluttua meille palasi koko lapsilauma aina pikkareitaan myöten märkinä. Hurraa! Kuuden aikaan illalla kaivoin prinsessan kaapista pieneksi jäänyttä taminetta kummallekin tyttöselle että nämä pääsivät lähtemään kotosalle.

Pojat 14 ja 16 kotiutuivat hieman ennen kahdeksaa ja riemulla ei ollut rajaa, etenkin poika 16v tuntui olevan innosta sekoamaisillaan varatun reissumme suhteen. Tiedä häntä sitten, ehkä minäkin sain himpan hyvää mieltä pojan todettua kuinka sedän naama oli venähtänyt ja tämä oli hiljentynyt täysin kuultuaan reissuvarauksestamme. Olihan tämä juuri syysloman aikoihin ehtinyt toteamaan pojalle kuinka äitikin voisi välillä laittaa niitä isältä lypsämiään rahoja lapsien lomailuun.

Ja nyt. Koska olen huomattavan paljon myöhemmin liikkeessä tämän aamun suhteen kuin normaalisti niin toteanpa siirtyväni aamupalatouhuihin. Ja tyhjäämään tiskaria. Täyttämään pyykkäriä. Kaivamaan kuivia ulkovaatteita pattereilta. Jepjep, se on moro ja viettäkää mukava maanantai!