Teroitin illalla sängyssä päähäni heräämisaikaa; viimeistään kuudelta, viimeistään kuudelta, muista herätä viimeistään kuudelta ja kas, havahduin hereille kolme vaille kuutta. Nousta en silti jaksanut, hoin vain itselleni herää vartin päästä, herää vartin päästä ja pam, olin hereillä 10 yli kuus. Nämä aamut on aikamoista takkuamista, en minä näet silloinkaan jaksanut vielä nousta. Hoin vain vartin sääntöä ja hups vaan, havahduin jälleen hereille 20 yli kuusi. 

Tuolloin minä sitten luovutin, kokosin vaatteeni ja luuni ja hiippasin vauhdilla keittiön puolelle pukemaan. Matkalla manailin, tietysti, sitä että on talvi, kylmä ja pimeä ja että minulla oli siinä hampaiden lyödessä loukkua vielä pissahätäkin. Vessassa tein periaatepäätöksen ja kieppasin vielä uudemman kerran makkariin hakeakseni pitkät kalsarit. Olkoon sitten, vedetään ne jalkaan ja uskotaan että talvi on täällä. Huomautettakoon että normaalisti tämä naisihminen on kiskaissut moiset lisähousut jalkaansa jo syyskuulla ja pitänyt ne tiukasti jalassa syyskuulta aina siihen kun järvistä on jäät lähtenyt, saa nähdä kuoriudunko tänä vuonna pitkiksistä jo aiemmin. Tämä kuuluu niihin tupakoimattomuuden ehdottoman plusmerkkisiin muutoksiin.

Olen iltaisin harjoittanut haromista. Kas kun naisen päässä on selvästi ponnarin mentävä aukko ja koska siellä ei ole ollut sellaista vuosiin niin harominen lienee varsin ymmärrettävää. Junnulle äidin uudet hiukset on edelleen kauhistus, ilmeisesti malli on varsin kiva ja mukava kun sitä pitää käydä silittelemässä mutta pää jossa se on onkin sitten väärä. Eilenkin vastasin eräänkin kerran kysymykseen "tuleehan äiti ne sun kivat hiukset takas". Voi poikaparkaa.

Junnu onkin ainoa joka selvästi suree moista hiustenmenoa, muut ovat vallan tyytyväisiä. Kaikista hauskimman ja ajatuksia herättävimmän arvostelun sain kyllä toiselta varapojalta eilen. "Sulla on ihan lesbotukka, toi on tosi hyvä". Okei. Sellaista en olisi itselläni osannut odottaa olevan, ehkä tällä aukeaa paikka vielä L-Koodiin?

Suoritin eilen viimeiset isommat joululahjashoppailut ja se jos joku saa ihmisen hykertelemään tyytyväisenä. Tästä joulusta tulee ehkä paras aikoihin, ainakin itsellä on sellainen tunnelma. Tuleeko se tunnelma nyt sitten siitä että olen jo kuukauden ajan pelmannut huutonettiä ja käyttänyt todella aikaa siihen että olen miettinyt mikä oikeasti olisi mieluinen kellekin? Mene ja tiedä, mutta hymyilyttää!

Oman lisänsä tähän iloon tuo ihmisten hyväntahtoisuus, olen saanut vinkkejä mistä mitäkin kannattaa kysellä ja kaiken lisäksi pari lahjaa on tullut puhtaasti lahjoina ystäviltäni. Mielenkiinnolla odotan miten lapset tulee jouluun suhtautumaan, lahjoja kun on reippaammin kun olin ajatellut mutta se itselle tärkein pointti niissä toteutuu eli ne on lähes täysin käytettyjä. Muutama pieni hankinta on vielä edessä ja ne on valitettavasti niitä joiden kohdalla on pakko ostaa ihan uutta marketista sekä himppanen kutomistakin on vielä luvassa omalle katraalle. Ihanaa! Ja marraskuuta on vielä tovi jäljellä!

Tänään minulla on tapaaminen junnun luokanvalvojan kanssa, se oli se syy väkisin heräämisellenikin. Ilman tapaamista olisin varmasti pysytellyt peiton alla siihen liki seiskaan asti jolloin olisi ollut pakko nousta kasiin menijöitä tuuppimaan. Poika 14v on ainoa joka ei mene kasiin joten täällä on yllättävän meluisaa kellon näyttäessä vartin yli seiskaa. Toisinaan minua ihmetyttää miten junnu ja prinsessa saa niin julmetun mekkalan aikaan pelkästään puhumalla toisilleen.

Tästähän nyt kehkeytyi varsinainen sillisalaattipostaus jonka jatkoksi sopii mainiosti ihmettely myös siitä miten junnu herää puoli kahdeksalta kun siihen ei olisi tarvetta mutta annas olla kun pitää herätä ei tämä haluaisi millään nousta. Eilen tenavilla, pienemmillä siis, oli iltakoulua ja miten kävi? Junnu ponkaisi pystyyn 7:20, kipitti vessan kautta pukeutumaan ja oli täynnä touhua ja toimintaa. Tänä aamuna sängystä kuului vastaväite jos toinenkin ja lopulta nostin yläsängystä syliini unisen ja puolipökkyräisen pojan.

Ja nyt siirryn tutkimaan onko mitään tehtävissä. Parturin laittamat hiusvahat ja -lakat saavat kampauksen villiintymään öisin joten eilisen aamun pyryharakka-look on tänä aamuna ennemmin jo harakanpesä-look. Suihkuunkaan en ehdi joten ehkäpä testailen josko ihan suihkupullolla ja harjalla saisin suojauduttua munimispaikkaa etsiviltä tipusilta. Se on siis moro ja hyvää perjantaita ja niin, viikonloppua kans!