Jatkuvat pikavauhtia tulevat aamut. Höh. Etenkin tällaisena aamuna kun on nukkunut huonosti yön eikä hajuakaan mistä moinen huonosti nukkuminen. Olisko minuun iskenyt vain ylivireys tila, kiitos reissusta palanneiden lasten? Harvoin sitä yhtä paljon innostuu lasten näkemisestä, jos rehellisiä ollaan, mutta eilen olisin voinut vaikka tanssia onnesta kun poika 14v laitteli äidille naamiksen kautta ennen puolta päivää pyyntöä "eks vois tulla hakeen kun en jaksa oottaa iskän kyytiä".

Harmillista kyllä mutta jouduin vastaamaan pojalle en, minulla oli juuri täytekakun MMF-massa käpälissäni ja tarkoitus ryhtyä koristeiden tekoon. Onneksi, tai epäonneksi, miten sen nyt tahtoo ottaa, teinin poikaystävä oli mennyt yösydännä lasten isälle teiniä vastaanottamaan ja arvatenkin tämä oli nukkunut pommiin työharjoittelustaan. Niinpä minä kivakivaäitinä otin ja soitin teinin hereille ja komensin näitä liikkumaan, poikaystävän oli näet syytä mennä lääkäriin jos aikoi pitää vielä sen työharjoittelupaikkansa. Poika 14v kotiutui ennen yhtä, teini lähti vielä poikaystävänsä seuraksi terkkariin ja voi että kun se näkeminen olikin kivakiva!

Tuliaisiakin oli tarttunut matkaan, minä sain autoon uuden avaimenperän pojalta 14v ja yhteisenä kimppatuliaisena ukolle ja minulle yhteiseksi tenavat toi pullon skumppaa. Junnu sai pikkuautoja, spede karkkeja, prinsessa meikkipussin jossa oli pinnejä ja kynsilakkaa. Pojan 16v lahja oli unohtunut isälle ja hyvä niin, kyseessä kun on kuulemma tissimuki. Meillä on niitä tissiriemuja muutenkin ollut riittämiin viime aikoina, spedellä on näet moinen kausi menossa. Tissit ja pussaaminen, varma keino pysäyttää spede niille sijoilleen.

Eilinen aamupäivä olikin sitten aika syvältä. Keittiötouhaaminen ilman että kapineita voi huuhdella juoksevalla vedellä on vähintäänkin prsiistä. Onneksi varasin aamulla vettä ja paljon, sitä oli paitsi 30 litran maitotonkallinen keittiössä myös 60 litran pyykkikorillinen vessassa. Tiskipöydällä vietti aikaansa kaksi kuumalla vedellä täytettyä pesuvatia joissa tiskailin leivontakapineita sitä mukaa kun sain valmista aikaan.

Aamulla päässä toimi jopa sen verran että tajusin kuoria perunat muusiin ja siivota keittiön ennen kuin se vesikatko tuli. Muusipotuista olikin helppo jatkaa tiskikoneen tyhjennykseen ja siitä jauhelihakastikkeen ja pastakastikkeen tekoon. Perään pyöräytin vielä täytekakkupohjan uuniin ja kas, minä kurvailin jo kauppaa kohti ysin jälkeen. Onneksi touhusin urakalla eilen, tänään ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään keittiöosastolla, riittää kun lämmittää jääkaapista eilen tehtyjä sapuskoja.

Iltapäivällä tajusin onneksi kurkata pojan 14v wilman, minulla kun oli sellainen kutina että pojan vanhempainvartti olisi ollut ihan niillä näppäimin. Ja kas, siellähän se seisoi. 16:30 joten olipa hyvä että kurkkasin wilmaa. Pojan kanssa ajelimme koululla käymään iltapäivällä ja jos kohta minä monen asian suhteen saankin tätä nykyä slaageja pojan 14v kohdalla niin koulu ei ole yksi niistä. Pojan koulu kun menee hienosti, ainakin mitä käytökseen ja läksyjen tekoon tulee.

Jos vuosi sitten vielä katselin wilmaa joka vilisi vaaleanpunaisia, ruskeita, sinisiä ja tummanharmaita plänttejä (myöhästyminen, oppitunnin häirintä, läksyt tekemättä/kirjat kotona ja luokasta poistaminen) niin toisin on nyt. Minä katselen kyllä ihan yhtä monilla merkinnöillä varustettua wilmaa mutta kas, tällä kertaa ne merkit onkin vaaleanharmaita eli plussia. "Ahkeraa työskentelyä, hyvää tsemppiä" jne jne riittää. Toisaalta, pojan murkkuikäoireet podetaankin sitten kotona, poika 14v on tosiaan muuttunut murkuksi ihan muutamassa kuukaudessa. Koskaan ei voi olla varma tuleeko vastaus puheena vai huutona kun tälle jotain sanoo. Hmmm. Toisaalta, pojan 16v kohdalla murkkuikä alkaa olla ohi eli tässähän ollaan sentään vain yhden murkun loukussa.

Illalla nautiskelinkin sitten kiireettömästä elosta murkkujeni kanssa. Pienemmät oli menneet maate ja poika 14v lötkötti sohvalla, poika 16v istui nojatuolin käsinojalla ja höpöttelimme niitä näitä ohjelman lomassa. Pojan 14v ihottuma on kadonnut lähes kokonaan jo sillä rasvailulla, vain pahimmissa kohdissa eli mahassa ja pakaroissa on vielä rupea jäljellä. Kutinatkin on kadonneet täysin ja se jos joku on kiva se! Puhelimme myös tupakoinnista ja lopettamisen vaikeudesta ja enpä tiedä niin, poika 14v ainakin väitti että ei ole enää poltellut tupakkaa. Mene ja tiedä sitten, täysin en tuon sanomisiin luota.

Tänään onkin sitten kivakivapäivä, akka starttaa kohti mansesteria puol kympin kanttiin ja törmäilee siellä kaverinsa kanssa. Matkaan lähtee mukaan nukkekoti, prinsessalinna, erinäinen läjä pikkuponeja ja nukkekodin huonekaluja sekä eilen touhattu kakku. Ihanaa! Kenties pyörähdämme siinä kiepit pitkin marketteja ja ehdimme hetken pälistä pölistä, kaverinkin aika kun tuppaa olemaan rajallinen kuten allekirjoittaneenkin.

Ja nyt. Meiltä menee about kaikki kouluun kasiin eli taidanpa siirtyä pukeutumisen kautta herättelytoimiin. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko!