Ei se kuulkaa ollutkaan se lääkärin soittoaika keskiviikkona. Eikä sen puoleen kyllä torstainakaan, tai ainakaan puhelua ei ole kuulunut, eli olisiko se sitten tänään? Tai ehkä ensi viikolla? Ainoa mistä olen ihan sataprosenttisen varma on se, että se että soittoajan päiväys alkoi numerolla nolla eli 0x.12.2010 joten ensi torstai olisi viimeinen mahdollinen soittopäivä. Höh. Pitäisikö sitä oikeasti hankkia muistia lisää? Jos ei muuta niin edes sen verran että muistaisi merkitä tapahtumat jatkossa kalenteriin heti ajan käpälään saatuaan.

Keskiviikkona olin kulkaa reipastikin reippaampi naisihminen. Kyllä! Ihan aluksi siinä tenavien jäljet siivoiltuani heilutin himpan imuria ja suunnittelin pikaista posti/kauppareissua. Kas kun niitä joululahjoja, niitähän on pätkähdellyt nyt sekä postilaatikkoon että postiin tasaiseen tahtiin ja jälleen oli pari pakettia noudettavissa. Siinä suunnitelmien lomassa mietin myös josko soittelisin ukon siskolle että lähtisikö tämä repsikoimaan mutta eihän tämä vastannut vaan puhelin plääsäsi koputusrimpsuaan.

Ilmeisesti tämäkin koputus kuului sitten näihin "näin on tarkoitettu"-systeemeihin sillä heti kun laskin puhelimen kätösestäni pärähti se soimaan. Ukko pyysi tilaamaan aikaa lääkärille, lonkka on alkanut taas oireilla enemmän ja yöunet on ensimmäiset jotka siitä kärsii. Lonkasta tulikin mieleen, ukko sai jo elokuulla taysista kirjeen jossa todettiin että tämä tullaan kutsumaan ortopedin vastaanotolle 30.11.2010 mennessä. Ei ole kutsua näkynyt ei...

Sain ajan iltapäivälle ja kas, ukon siskonkin siinä kiinni. Tottahan tämä repsikoimaan lähti, itselläänkin kun oli tarve päästä sekä apteekkiin, kelaan että kauppaan joten hiihoo, ei kun matkaan vaan. Ukon siskon kanssa on superkiva kieppua kylillä, yksi ihan ehdottomia lempparilajejani on tuo! Postista nappasin pari pakettia, kelassa kipaistiin siinä missä apteekissakin ja kaupasta tarttui mukaan muutakin kuin vain ne linnunsiemenet jota lähdin noutamaan. Hups.

Iltapäivällä ukko piipahti lekurissa ja sairaslomailee nyt pari viikkoa. Toivottavasti lonkka tokenee, eilen illalla ukko kramppaili sängyssä kerran jos toisenkin ennen kuin nukahdin. Keskiviikkoiltana ukko yllätti minut vielä kaiken muun keskellä iloisesti ja kas, tuo kiikutti minulle makuunista Vesku-leffan jonka katselin eilen aamupäivällä kutimia heilutellen. Olipa hyvä että dokkari ehdittiin tehdä, jotenkin jäi harmittamaan se ettei vastaavaa ehditty tehdä speden kohdalla.

Eilen sitten pyykkäsin urakalla meidän makkarin petivaatteita. Kiitos rinsku lakanoista, oli ilo vaihdella lakanat kerrossänkyynkin kun ei tarvinnut tehdä laskutoimituksia siitä koska mikäkin peti saa uudet lakanat! Aamupäivällä sain kylmää vettä niskaani, ukko tuumi herättyään että teini ei ollut saanut viikonlopulle vapaata toiveistaan huolimatta eli pikkujouluja ei voida vietellä kimpassa. Voi rähmä. Ehkäpä kyseinen ilmoitus sai sitten akan toimimaan hullunraivolla, pyykit sujahteli asemiinsa tuosta vaan siinä ketutuksen lomassa.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Yhtäkkiä selvisikin että teini pääsee tänään töistä jo ysiltä. Että josko menette sen jälkeen. No jos ei, mitä järkeä on lähteä syömään manseen kymmenen aikaan illalla? No, ei mitään vaan tämäkin tilanne muuttui hetkessä, kas kun poika 16v ilmoitti koulusta kotiuduttuaan ettei aiokaan mennä isälleen vaan josko hän menisi kaverille yöksi perjantaina. Ahaa??? Ja mihin aikaan? Voiko sinne mennä vasta kymmenen kanttiin?

Viiden kanttiin iltapäivästä ukko oli riepaissut ja hakenut meille teatteriliput ja minä olin sopinut ukon siskon kanssa että prinsessa ja junnu yöpyvät heillä. Poika 16v pääsee paljon helpommalla kun ei tällä ole kuin spede iltakuvioitavana. Teini kotiutuu töistä ennen kymmentä ja päästää pojan 16v lähtemään, poika 14v on menossa isälleen joten tämä järjestyi sitten yhtäkkiä paremmin kuin hyvin. Hurraa!

Tämä päivä alkoikin sitten ihmeellisissä merkeissä, heräsin vähintäänkin pimahtaneisiin uniin joita en tosin muista enää. Tenavat on koulutettu ja meidän pitäisi lähteä kaupoille kotvan kuluttua. Tottakai onnistuin ja kas, siivousinto koitui kohtalokseni. Minä näet päätin kaivella makkarissa sänkyjen alustat tyhjäksi kamoista ja imuroida, siirsin ensin meidän sänkyä ja sen perään kerrossänkyä. Hilppaisin eteiseen, kumarruin ja nostin pojan 16v uimahallikampereppua joka ei paina juuri mitään ja kas, pam! Selkä sitten otti ja veti itsensä lukkoon. Argh!

No, pitkään se onkin ollut täysin oireeton ja yleensä saan sen nopeahkosti takaisin kuosiinsa tietyillä liikkeillä, harmi vaan että se nopeahkosti tarkoittaa päivää-paria. Voi vttu! Lukkoselällä istuminen on kaikista vaikein laji ikinä, seisominen toimii ja kävelykin rauhallisella tyylillä mutta istuminen. Apua! Pitäkää peukkuja että hetki sitten lääkekaapista napattu sirdalud taikoo selän kuntoon venyttelyn ryydittämänä!

Vaan nyt, siirryn valmistautumaan kauppareissuun, tarkoitus kun on käydä samalla reissulla Seppälässä ostamassa irtoripset!!! Kyllä! Teini hankki itselleen moiset pari viikkoa sitten ja jösses että ne näyttää hyviltä! Eikä niiden laittaminenkaan näytä olevan, ainakaan teinillä, mitenkään ylivoimaisen vaikeaa joten jes, tänne kans! Toivottavasti ehdimme kaupoilta kotiin ennen kuin teini lähtee töihin, tämä saa laitella ne minulle.

Se on moro ja viettäkää mukava viikonloppu, minä tulen todennäköisesti nukkumaan huomisen päivän. Teatterinäytös kun päättynee vasta lähempänä iltakymmentä ja siitä siirrymme vielä syömään eli saapa nähdä kuinka myöhään menee kylillä kolutessa.