Sitäkö se hiusten leikkauskin tiesi, kriisiä? No ehkä ei sentään mutta naurattaahan tämä jo itseäkin. Me tosiaan innostuimme ja kas, lauantaina teinin kotiuduttua töistä ei mennyt aikaakaan kun istuimme paikallisessa. Tsiisus! No, harvoinpa paikallisessa tulee käytyä, tämä taisi olla neljäs kerta koko tämän 12 vuoden paikkakunnalla asumisen aikana. Vaan olipa kuulkaa kivaa! Jopa niin kivaa että siellä tuli oltua ihan tappiin asti. Huhhuh!

Eilen aamulla ei sitten ollutkaan kovin kivaa. Hieman mieltä kaihersi, jos rehellisiä ollaan. Sittenkin, että idea paikallisesta oli ukon ja teini toimi hyvänä innostajana. Sittenkin, että siihen lähtöön mennessä spede oli jo visusti yöunilla ja prinsessa ja junnu oli jääneet toiseksi yöksi serkuilleen. Sittenkin, että myös poika 16v oli siirtynyt isälleen. Sittenkin, että olin ehtinyt nautiskella pari todella hyvää kuumaa glögiä ennen lähtöä.

Päädyinkin siihen että irtoripset sen aiheuttaa. Minä kun laittelin ne uudemman kerran ihan omin pikkukätösin itselleni lauantaina, noin ikään kuin kokeillakseni että osaanko ihan itse. Voin kertoa, osaan. Ne on helpot laittaa ja jösses että ne saa silmät näyttämään ihan erilaisilta samantien. Jes! Eilen en niitä sitten liimaillutkaan itselleni vaikka olimme oikein reissun päällä. Iltapäivällä hilpastiin hakemaan prinsessa ja junnu serkuiltaan ja pyörähdettiin appiukolle. Appiukolta suunnattiin syömään porukalla ja illalla olikin olo sitten vallan mainio eikä mieltäkään enää niin kaihertanut.

No, onpa ainakin oltu ja menty. Mutta sanon minä että ei se ole valkoisen naisen hommaa juosta kahta iltaa peräkkäin karkeloimassa. Eikä ainakaan jos naisella on ikää lähemmäs neljäkymmentä ja lapsia puoli tusinaa. Selkä tosin pitää enemmän juoksentelusta, eilen aamusella se oli hyvinkin mukavassa kuosissa mutta silti. Väsyyhän siinä ja kallistakin se on vaikka kuinka reissusta palattiin naapurin kanssa kimppakyydillä. Jätänpä tämän aiheen märehtimisen, muuten alkaa taas kaihertaa. Ihmeellinen on naisen mieli, on se.

Eilen illalla aloittelin itsenäisyyspäivän vieton tuijottamalla Åke Lindmanin ohjaaman Tali-Ihantala-elokuvan. Että se olikin hyvä! Tänään laitan suosilla puhelimeeni hälytyksen päälle, minä kun olen joka aivaten ainoa vuosi missannut osan Tuntemattomasta Sotilaasta. Tänä vuonna istun satavarmasti nojatuolissa 13:00 kun elokuva alkaa ja tuijotan sen alkupamauksesta lopputeksteihin asti. Nih! Sitä ennen tosin pitää touhuta hommaa jos toistakin, kurkkaus ikkunasta varmisti ulkoilutuokionkin toteutumisen.

Tänä aamuna toteutin itseäni sitkeästi ja makasin sängyssä hievahtamatta aina yhdeksään asti. Hereillä olin moneen kertaan mutta pakotin itseni nukahtamaan uudelleen. Spede riekkui välillä koipieni päällä, välillä tämä mäiskäisi kädellään ohimoon ja hetkittäin murisin peittoa takaisin mutta ehkä se oli sitten hyväkin niin? Ukko näet kuului nousevan ja hakevan lapselle juotavaa, laittavan lastenohjelmia päälle ja toteavan välillä lapselle; äiti nukkuu, älä potki sitä nyt.

Minun pitäisi leipoakin jossain välissä tänään, ohjelmassa on suklaahyydykekakun tekoa. Siskonpojan nimpparit vietetään huomenna ja lupasin tehdä sinne tarjottavat eli huomiselle on vielä Ullantortun vääntämistä. Sukkapuikot saa kyytiä pitkin päivää, kohta on valmiina ukon nuorimman siskon kummitytölleen toivomat villasukat ja sen jälkeen puikoille livahtaa 39 koon naisten sukat. Sen perään alkaakin se todellinen urakointi eli alan tehdä varapojille, heidän isälleen ja siskoilleen sukkia. Hurraa sanon mä!

Ruokaa on onneksi tehtynä jääkaapissa eli voin tosiaan keskittyä lähinnä siihen leipomis-kutomis-elokuvan tuijotus-linjaan. Niin ja ulkoiluun, saapa nähdä mitä selkä tuumaa kolaamisesta. Se kun ottaa itseensä makailusta nyt kun ei ole vielä täysin entrautunut joten aamuisin torpassa tallailee akuankka. Aika nopeasti se onneksi aina aukeaa lukostaan osoittaen mieltään lähinnä istuma-asentoon taipuessa. Ei ole vanhaksi tulemista ei.

Vaan niin, ehkä minä tosiaan siirryn pukemaan päälleni, pelkkä kylpytakki ja villasukat kun on hieman liian kevyt asuste ulkohommiin. Toppahousutkin pitänee kaivaa esiin jostain... Se on moro ja viettäkää oikein hyvä itsenäisyyspäivä!