Jotenkin ukon siskon eksän vakihuudahdus sopisi tähän oloon kuin nenä päähän. Tapaninpäivän olo oli vielä varsin hyvä, maanantaiaamupäiväkin meni hyvissä voinneissa ulkoillen mutta illalla alkoi nokka vuotaa. Eilen vuosi vuoroin nenä ja silmät ja viime yö meni heräillen milloin nenän valskaamiseen ja milloin siihen että se oli tukossa. Toteanpa nyt ja tässä että oksennustauti ja nuha, siinä on maailman kaksi idioottimaisinta tautia, ainakin tällaiselle joka harjoittaa sen nuhan aina pohjanmaan kautta valuttaen näkönsäkin pois. Argh!

Joulupäivänä ukon sisko tenavineen ja eksineen oli tosiaan meillä ja kuinkas siinä sitten kävikään? No prinsessa lähti tietysti heidän mukanaan heille. Pakkohan se oli kun nyt hänelläkin oli babyborn jota hoitaa! Tästä kuviostahan on tullut kokolailla vakio, jos näin voi sanoa. Junnu vietti laatuaikaa herkutellen ja tuijottaen leffaa meidän kanssamme speden mentyä nukkumaan. Junnun leffan jälkeen tuuppasin joululahjaksi saamani kuulokkeet päähäni ja aloin tuijottaa Nuoruuteni Savotat-elokuvaa. Hitsiläinen mutta se se on aina yhtä hyvä!

Sain tosiaan ukolta kuulokkeet television katseluun ja se on kuulkaa hyvä se, niitä kun en varmasti olisi itse raaskinut ostaa suunnilleen koskaan. Ukko on siis ollut tarkkana ja kuunnellut kerran jos toisenkin tämän syksyn aikana kun olen rähjännyt meluaville tenaville että edes suomenkielisten ohjelmien aikana voisi olla hiljaa. Oikea korva kun ei rekisteröi osaa äänikentästä ja tulos on puuroutuva äänimaailma aina jos äänessä on yhtä aikaa useampi kuin yksi äänilähde.

Mutta palaanpa vielä hetkeksi siihen jouluaattoon. Joulupukki ilmestyi ovelle hieman ennen neljää, spede ja junnu istui pukin sylissä laulamassa ja isommillakin lapsilla silmät loisti. Pukki jakoi osan lahjoista, osa oli jätetty tarkoituksella odottamaan pukin lähtöä toiseen huoneeseen. Ovelana ihmisenä olin tietysti valkannut ne poikien 14 ja 16v "parhaat" lahjat sinne odotteluosastolle ja pukin paketeista ei paljastunut näiden kohdalla kuin pitkät kalsarit ja suklaarasiat. Sinänsä tuo ei haitannut, pojat kun tiesi että makkarissa oli vielä lisää lahjoja, mutta naurua niistä riitti.

Pukin lähdettyä jaettiin loputkin lahjat ja kuulkaapas nyt. Junnu otti ihmeen rauhallisesti lahjojen jaon ja availun. Legosysteemit aiheutti hetkittäin hihkumista, samoin kuin mutanttininjakilpparipuku mutta pääsääntöisesti poika oli suht rauhallinen. Merkillistä! Prinsessa hihkui himpan enemmän, etenkin Nintendo DSn ja babyborn-nuken ilmestyminen paketista aiheutti hihkumista. Spede sen sijaan sekoili enemmän. Teletappiarmeija sai tämän hyppimään kuin kengurun konsanaan ja lopullisen sekopääkohtauksen aiheutti yhdestä paketista ilmestynyt Nintendo DS.

Kaikista vaikuttavinta katsottavaa oli silti pojan 16v ison paketin avaaminen. Tämä näet jähmettyi suolapatsaaksi. Nojasi nojatuoliin pidelleen rintaansa ja otsaansa. Meni kalpeaksi kuin lakana. Nieleskeli. Hetken ehdin jo arpoa kahden kamaluuden välillä; pyörtyykö tämä vai saako tämä raivarin? Muutaman minuutin päästä pojalla alkoi taas puhe toimia ja ensi sanat oli "meinas taju lähteä, en olis ikinä uskonut että te hommaatte mulle IKIOMAA läppäriä".

Poika 14v sai myös oman läppärin mutta tämä suhtautui siihen paljon rauhallisemmin kuin veljensä. Tämä ei tosin yllättänyt meistä kumpaakaan, poika 16v kun on muutaman vuonna hyppinyt lähes katosta läpi paketteja avattuaan kun taas poika 14 on istunut lahjojensa keskellä todeten ne vallan kivoiksi. Me nauroimme ukon kanssa jo valmiiksi ensi kesää, miten mahtaa käydä pojan 16 kanssa ennen sitä reissua. Nytkään tämä ei pystynyt nukkumaan ennen joulua oikein yhtään pariin yöhön ja vielä jouluaattoiltanakaan nukkuminen ei onnistunut, kas kun joulupäivänä oli isälläkin vielä joulukuvioita paketteineen päivineen luvassa.

Jouluaattoillan meillä sitten istuikin dataajaklubi keittiössä, kummankin pojan koneiden suojaukset laitettiin kuntoon ja nämä kelaili koneillaan netissä. Junnu laittoi ukon kokoamaan legokapineitaan ja spede leikki junnun kanssa tämän saamilla puuhapete-kapineilla. Minä istuin prinsessan kanssa pelaamassa papan tuomaa Style Boutique-peliä, se kun on englanninkielinen ja prinsessa kaipasi apua suomennoksissa.

Vaan olipa meillä kuulkaa kivakiva joulu! En voi kuin todeta! Ja kiva se oli joulupäiväkin enkä minä valittelisi tapaniakaan huonoksi. Tapanina minä lähdin aamupäivästä speden ja junnun kanssa ulos, pojathan oli siirtyneen isälleen edellisenä päivänä ja prinsessa oli tosiaan siellä serkuillaan. Teini oli myös siirtynyt isänsä suunnalle ja sitä kautta poikaystävänsä isälle josta olivat lähdössä maanantaina, siis eilen, miniristeilylle poikaystävän isän seurana.

Spede jouduttiin kyllä palauttamaan takaisin sisälle liki samantien, pyörteinen tuuli ja lumituisku kun sai tämän huutamaan kuin heikkopäisen joka välissä. Junnun kanssa touhusimme sitten lumitöitä likemmäs pari tuntia ja se jos joku oli sekä kivaa että turhauttavaa. Mitä järkeä on tehdä lumitöitä kun tuuli viskaisee juuri siivotut kohdat uudelleen lumea täyteen? No, tulipa silti tehtyä. Illalla olisi saanut tehdä uudelleen mutta en jaksanut, sen sijaan lupasin kummitytölle, eli toiselle niistä ukon siskon tenavista, että tämä voi siirtyä meille yöksi. Prinsessa ja vanhempi serkkutyttö kun ei olleetkaan oikein ottaneet tätä leikkeihin mukaan ja onko tuo ihme? Nuorempi serkkutyttö kun leikkii aina mökilläkin junnun kanssa prinsessan ja vanhemman serkkutytön kyhnätessä keskenään.

Tämä yöpyminen oli muuten ensimmäinen ikinä kummitytön osalta meillä ilman vanhempiaan ja vieläpä niin että kummityttö itse soitti ja kysyi saako tulla. Hän nukkuu junnun vieressä ja vaikka kello onkin jo aika paljon niin he touhuavat vain hetken junnun kanssa ja menevät ihan varmasti sitten kiltisti nukkumaan. Kymmeneen annoin kaksikon touhuta yläkerrassa ja totta tosiaan, junnulle joutui pari kertaa sanoa sänkyhiljaisuudesta mutta kummityttö oli umpiunessa alle kymmenen minuutin. Lupasin ottaa neitiä toistekin meille, niin mukavaa meillä ja lapsilla oli.

Maanantaina tehtiin uudelleen niitä lumitöitä aamupäivä ja nyt spedekin oli ulkona, tosin tämä kyllästyi aika nopeasti ulkotouhuihin ja puolet pihasta jäi tekemättä. Hyvä niin, olin jo edellisenä iltana sanonut ukolle että saa tämä hoitaa uusintakeikan. Kummityttö lähti kotosalle vasta illansuussa ukon kyydillä ja samalla kertaa prinsessakin kotiutui. Niin ja tämä nuhakin pamahti kunnolla niskaan siinä iltasella. Helketti soikoon!

Mutta nyt siirryn pukemaan kunnon retonkia niskaani, jos edes hieman pystyisi ulkoilla kun ei pakkastakaan ole tuon enempää. Huomenna pitäisi mennä ukon toisen siskon tyttären 1-vuotispäiville mutta saapa nähdä onko minusta menijäksi, luulisi että nuha hieman helpottaisi jo huomiseen mennessä? Se on moro ja viettäkää oikein kiva... KESKIVIIKKO!?