Joulu. Ihanaa! Eilen suoritin omalta osaltani loput jouluhankinnat; 60 tuntia palavia hautakynttilöitä, tenaville pehmeät paketit, ukolle pari pientä ja erittäin tarpeellista lahjaa ja linnuille talipalloja ja siemeniä. Mukaan tarttui myös lisää kynttilöitä, pesuaineita ja joulukukka. Kauhistelin kassan lyömää loppusummaa mielessäni mutta autossa sen onneksi tajusin; jo pelkät pesuaineet, joulukukka ja lintujen eväät nieli kolmekymppiä. Hittolainen sentään!

Muilta osin eilinen menikin lähinnä notkuen. Jäälyhtyjä oli aamulla jäätyneenä kaksin kappalein ja laitoin uudet kaksi jäätymään manaillen ämpärimäärää. Lisääkään niitä ei viitsinyt ostella pelkkien jäälyhtyjen takia. Onneksi tajusin viestittää naapuriin ja kas, päivällä nakitin pojan 16v tekemään lumityöt ja hakemaan samalla varapoikien äidiltä kertaa pari ämpäriä lisää. Spede hääräsi pojan apuna ulkona ja ämpärien noutoreissu kävi näppärästi rattikelkalla.

Olin juuri sopivasti saanut ruoan valmiiksi kun parivaljakko palasi ämpäreiden kanssa paikalle ja niinpä minä jätin heidät syömään ja lähdin itse sinne kaupoille. Kauppareissun jälkeen siivoilin keittiön ja tuijotin kaunarit puikot kilisten, touhasin tenaville iltapalat ennen seiskaa ja olin kivakiva-äiti ja annoin junnun ja prinsessan valvoa yliaikaa Joulutarinan parissa. Spede simahtikin autuaasti sänkyynsä jo ennen kahdeksaa.

Tänään nousin aikaisin, kuten tarkkaavaisimmat lukijat huomaavat, jopa niin aikaisin että ihmettelin itsekin touhujani siinä vartin yli kuusi kiskoessani sukkia jalkaani. Minä näet olin pirteä kuin peipponen jo 4:28 jolloin havahduin siihen kun ukko höpötteli speden kanssa nunnun sijainnista meidän sängyssämme. Tämä höpöttely taas johtui siitä että spede kömpi juuri meidän väliimme ja nunnu taisi unohtua omaan sänkyyn.

En toki noussut tuolloin, pois se minusta, mutta kuten sanottua, olo oli todella virkeä ja sirkeä. Ou mai! Kello oli soimassa 6:30 ja kas, minä havahduin uudelleen hereille ennen kyseistä soittoaikaa. Ja kyllä, jälleen virkeänä ja sirkeänä kuin mikä. Johan on markkinat! Joko se talvipäivänseisaus on ollut vai mikä nyt on? Oikeasti epäilen että sain viikonloppuna nukuttua rästejä siinä määrin pois että elimistö alkaa olla unen osalta oma itsensä.

Muilta osinhan elimistön oma itsensä olo on kaukana kivasta jutusta. Jo viime viikolla olin havaitsevinani lievää varvassäryn ennakointia, sellaista pientä ja hiipivää muistuttelua olemassa olosta. Eilistä edellisenä iltana se sitten iski tosissaan kun sänkyyn pääsin. Pääsin onneksi vähällä, puoli tuntia tiukkaa hierontaa vasemman jalan varpaille ja jalkapohjalle ja kas, särky helpotti. Htti soikoon!

Eilen nappasin sitten jo suosilla sen aspiriininkin vaikka olen hieman kahden vaiheilla kuinka terveellistä niiden napsiminen omalla kohdallani tulee olemaan. Alhaisen verenpaineen kanssa kun ne käsittääkseni ovatkin lievästi riskaabeli yhdistelmä, jos nyt en väärin muista. Kaupoilla hypistelin paitsi Reinoja myös aivan ihania karvaisia lampaannahkatossuja. Harmi että joulupukki tuskin tuo sellaisia, minä kun en joulupukille ole kirjoittanut sen enempää kuin vinkkaillutkaan.

Illalla onneksi hoksasin että pojalta 16v "nyysimäni" tumputhan on oivat jalkoihin. Eksän naisystävä kutoi ne tälle viime talvena ja poika piti niitä muutaman kerran mutta hylkäsi sitten ne laatikkoon ja kas, minähän niitä käytän tätä nykyä vallan, ne kun on sikalämpimät. En vain ole valitettavasti törmännyt tumpuissa käytettyyn lankaan missään ja eilen koetin katsoa novitankin sivuilta josko sieltä löytyisi vastaavaa lankaa. No ei löydy.

Jos tunnistat kuvauksen perusteella niin kommentoi ihmeessä, tumput kun on ikäänkuin pörreät ja isot. Lanka itsessään on ohutta ja "kudottua" mutta se on täynnä villatuppaita. Oikeastaan tumput näyttää lampaanvillalta jos kauempaa katsoo ja siltä ne tuntuu kyllä kädessäkin lämpönsä puolesta. Sukat samaisesta langasta olisi varsin in ja pop, eilen varvas lopetti kipuilunsa viidessä minuutissa siitä kun hoksasin tumput jalkoihini kiskoa villasukkien päälle.

Loppuun vielä vesijohtohämmästelyä; lauantaiaamuna kaikki putket oli auki vaikkakin keittiön kuumavesi oli hilkulla ja räki aluksi niin hyistä vettä uumenistaan että lavuaarissa oli kerros hilettä hetken aikaa. Sunnuntaina vessan lavuaarin kuumavesi oli hilkulla ja käyttäytyi aivan samoin kuin keittiö edellisenä aamuna. Eilen hilkulla oli jälleen keittiön kuumavesi, jäähilettä roiskittiin. Tänä aamuna vuoro oli jälleen siirretty vessan lavuaarin kuumavedelle.

Voin kertoa että koko nämä pakkaset on menty samalla kaavalla. Vuoroaamuin. Ja ei, sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä kummasta päästetään viimeiseksi yöllä, ukko näet kiertää veivaamassa vettä hanoista tasan samalla kaavalla joka yö yhden-kahden aikaan. Yhtä vakio kuin on hanasta öisen vedenpäästämisen järjestys, on myös tämä vuoroaamutouhu. Nyt joku viisas voisi tämän selittää? Onko putket sopineet keskenään tämän? Huomautettakoon vielä että vessan ja keittiön hanoilla on noin 5 metriä välimatkaa. Ehkä sen matkaa jo putkikin huutaa toiselle?

Ja nyt. Siirryn pukeutumaan säädyllisemmin tämän adidaksen kylpytakin sisältä ja touhuamaan marenkisatsia nro 2. Tämän päivän kun pyhitän lähinnä siivoamiselle joten limpputaikinat siirtyy huomiseen. Se on moro ja mukavat tiistait!