Ja jännitysmomentit on vaihtuneet. Niinpä niin, oma meno ei jännitä tippaakaan ja kas, jännitystä herättääkin speden hoito. Aaltoliikettäkös tämä nyt sitten... Himpan jännittää sekin miten täältä äidin pikku-urpot tajuaa sinne kouluun lähteä ominpäin, tämä homma kun aloitetaan suoraan aamulla jolloin äiti on aikaisin lähtijä ja ne kaksi nuorinta kouluikäistä viimeiset. Hmmm. Prinsessa ja junnu menee kymppiin, poika 14v ysiin ja poika 16v kasiin, teinikin lähtee liikkeelle siinä jossain sopivassa raossa.
Sopimuksia ja suunnitelmia on tehty eli ehkäpä homma sujuu suitsait sukkelaan ilman sen kummempia kommervenkkejä, ainakin mitä alakoululaisiin tulee. Ulko-oven lukkoon paukautus saattaa olla se isoin haaste, se kun kiukuttelee näin talven kunniaksi. Oman haasteensa tuo taatusti eilen annetut ehdottomat määräykset siitä kuinka äidille EI soiteta ja isillekin soitetaan vain jos ON IHAN OIKEASTI HÄTÄ. Sitäkin mitä hädällä tarkoitetaan teroitettiin päihin, hätähän EI ole se että toinen ei anna ottaa kahta lusikallista kaakaojauhoa eikä se ole myöskään se että toinen sanoo idiootiksi.
Luulenpa että ensimmäisinä aamuina meidät tullaan yllättämään positiivisesti, se mitä tapahtuu näiden ensimmäisten aamujen jälkeen onkin sitten aivan toinen asia. Eniten silti jännittää se spede. Nauroimme ukon kanssa kippurassa eilen kuviteltuamme miltä spede näyttää kun tälle valkenee tarhassa että siellä mennään päiväunille. Luultavasti ja ehkä lapsi silti innostuu päiväunia nukkumaan, väsyyhän tuo aivan erilailla tarharytmin mukaan eläessään kuin kotosalla.
Eilen oli muuten varsin hauska päivä. Sain kuin sainkin suoritettua erinäisiä siivoustoimenpiteitä siinä päivällä, ukko puolestaan pyöritteli ympyrää imurilla. Pyykit tuli pestyä ja paikat järkkäiltyä joten nyt on suht lupsakka kotiutua tänään. Muistan silti JOS-momentin, saattaahan olla että ns sopimuksista ei ole jäänyt tavuakaan lasten päähän ja ensimmäistä kotiutujaa odottaakin katastrofi keittiössä. Mene ja tiedä.
Siinä ahkeran siivouksen lomassa höpöttelin ukolle kuinka ihan kauheasti tekisi mieli kebabia. Ja leffaakin. Että kun jääkaapissa on niitä lihiksiäkin lapsille niin ehkä se kebab olisi ikäänkuin in ja pop. Arvatenkin ideani sai kannatusta ja vielä enemmän sitä kannatusta sai kun ehdotti josko ihan kaksin vaikka Makuuniin ja kebabia hakemaan. Poika 14v hilppasi kavereineen kotosalle siksi aikaa että me kävimme kylillä ja kas, tällä kertaa leffatarjonta upposi minuun paljon paremmin.
Tiesittekö muuten että Makuunissa on supersunnuntai-kampanja menossa? Tai ainakin oli? Ainakin paikallisessa? Kolme leffaa saa olla tiistaihin asti vuokralla ja se on hyvä se, enhän minä ehtinytkään katsoa kunnolla kuin yhden niistä leffoista ja senkin vain koska sovimme katsovamme sen yhdessä olkkarissa. Marmaduke oli varsin passeli koko perheen leffa vaikkakin aikuisen näkökulmasta se sopi lähinnä aivojen tyhjennykseen. Silti, arvatkaapa kuka tuijotti silmä kovana Marmadukea itseään? Kyllä, ihana koiruus oli tuo! Tosin typistetyt korvat ei ole mun juttu ei.
Mukaan tarttui myös MacGruber joka minulta on katsomatta kokonaan ja MeinKampf jota ehdin katsoa puoleen väliin ennen pakollista kimppaleffaan vaihtoa. Minä kun jouduinkin perehtymään ensin pariin telkkariohjelmaan ennen kuin ehdin edes sinne MeinKampfiin, Gilmoren tytöt on ihan must sunnuntaisin ja hiivatti soikoon, sen perään tuli niin hyvä dokkari Historiaa; Auschwitzin eloonjäämisoppi että sehän oli ihan pakko tuijottaa prinsessan seurana. Jotenkin se MeinKampf sopi siihen perään kuin nenä päähän, harmi etten ehtinyt sitä suorilta katsoa.
Myönnettäköön että historiadokkarin katsoin osittain toisella silmällä, samaan aikaan kun kylvetin speden ja suoritin sen ultimate-pesuhomman eli pesin tämän hiukset. Olisipa kiva tietää mikä hiivatin paniikki tällä on hiustenpesun ollessa kyseessä. Jo se että puhutaan hiustenpesusta saa lapsen parkumaan. Niin eilenkin, heti kun hain ammeen kuistilta lämpiämään alkoi itku ja hokemine; ei pettä hiuttia, ei pettä hiuttia, ei pettä hiuttia... Siis daa, pakkohan ne on. Eikä aikaakaan kun sain kipitellä lapsen perässä olkkarissa että sain napattua tämän sinne kylpyyn ja hiustenpesuun, spede kun ei siinä tilassa edes kuule mitä tälle puhut. Apua!
Toisaalta, kerta kerralta se hiustenpesukin sujuu sitten helpommin. Toki sitä vastustetaan ja kysellään joko on valmis mutta enää tenava ei koeta juosta shampoot hiuksissa pois kylppäristä. Pikkuhiljaa siis kohti helppoa pesukeikkaa. Kaipa se on niin että joillain lapsilla vain on niitä ihme pelkoja ja speden hiustenpesukammo kuuluu selvästi niihin. Toisaalta, olihan junnullakin se yletön sähköjohtopelkokausi ja niin, junnu itse kysyi minulta muutama aika sitten että "muistatko äiti kun mun oli pakko koko ajan pestä käsiä." Kummallisia ovat sano.
Loppuillasta tuijotin vielä Huijarirakentajat Jimiltä ja sen perään neloselta alkanutta Die Hardia, ja ihan hyvästä syystä vielä. Minulla näet keikkui puikoilla pojan 14v tumput ja tsiisus että ne onkin nopeat kutoa! Lauantai-iltana aloitin ja sain toisen kudottua kämmeneen asti ja kas, eilen jatkoin siinä television ääressä niiden tekoa ja kas, puoli kymmeneltä illalla pojalla oli uudet tumput pääteltyinä käsissään. Sen perään loikinkin sitten sänkyyn ja ihan kokonaan en sitä leffaa nähnyt, hieman ennen loppua alkoi silmä näet lupsumaan ja vahvasti.
Tumpuista vielä, pojan 14v tumpuissa onnistuin välttämään täysin ne peukalokiilareiät joita prinsessan tumpuista paikkasin mutta toisen tumpun peukalon hankaan tuli vielä ilkeä reikä silmukoita nostellessa. Pianko tuon peitti päättelyvaiheessa mutta hahaa, toiseen tumppuun sitä ei tullutkaan enää! JES! Akka on selvästi kehityskelpoinen yksilö! Ihmettelen silti Novitan ohjetta joka neuvoo nostamaan vain kaksi silmukkaa siihen peukaloon niiden langalle jätettyjen lisäksi, minä nostelin pojan tumppuun viisi lisäsilmukkaa. Peukalosta tuli ehkä silmukan tai kaksi turhan tilava mutta jos olisin mennyt vain niillä kahdella niin siihen olisi jäänyt reikää pitkin peukalonhankaa. Hmph.
Nyt olisi sitten vielä tehtävä tumput pojalle 16v ja sen perään taidankin hoitaa yhden ehkä-tilauksen. Kyseinen tilaus tuli näet tyyliin tekisitkö samansävyiset tumput ja sukat ja jouduin tuossa vaiheessa toteamaan että tumput ei taida onnistua niin millään. Koska tilaaja pyysi jättämään ajatuksen hautumaan ja että palaan asiaan JOS niitä tumppujakin alan touhuamaan niin ehkä nyt on oiva hetki infoilla tätä että saamansa pitää. Tästä minun työhommasta kun taitaa ensimmäiset rahat tulla vasta helmikuun lopulla jos vielä silloinkaan, hakemuksen kun saa laitella vasta parin viikon päästä ja kaipa siinä päätöksen tulemisessa menee aikansa.
Ja nyt. Siirryn vähitellen tuuppimaan hiuksiani ojennukseen ja ehkä laappaisen hieman väriä ripsiinkin. Vaatteetkin on syytä vaihtaa, lököhousuilla ja XL-koon t-paidalla en ajatellut työuraani aloittaa. Speden kamat on onneksi valmiina odottamassa eli poika ei tarvitse kuin sujauttaa vaatteisiin jahka tämän herättelen. Ehkä käyn vielä kaivelemassa lapselle sopivan tarharepun eteisen kaapista, niitäkin kun on kertynyt aika monta tähän taloon.
Se on siis moro ja viettäkää mukava maanantai!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.