Nyt on jo keskiviikko ja juurihan vasta oltiin maanantaiaamussa. Merkillistä on tämä! Tätä menoa tämäkin viikko loppuu ennen kuin ehdin kissaa lausua. Ainakin melkein.

Totta tosiaan eilen aamulla oli kylmä. Siis järkyttävän kylmä. Myönnän silti että itse podin lähinnä kuumuutta tarhalle ehdittyäni, speden kiskominen pulkassa ei ole maailman keveintä hommaa etenkään osalla matkasta, sinne kun on nakottu hiekkaa sinne tänne kävelytielle. Spede sen sijaan olikin lähes jääkalikka pulkassaan vaikka vaatteita oli tuplamäärä ja kaiken kruunasi kasvojen yli vedetty huivi, jonka poika tosin oli kiskonut itse leukansa alle siihen mennessä kun tarhan pihaan kurvasimme. Talvimitta täyttyi siis jälleen yhden piirun lisää!

Eilen olimme luokan kanssa siellä uimahallissa ja työpäivä tuntui menevän, jos mahdollista, vielä nopeammin kuin yleensä. Tenaville oli ihan juhlaa moinen tapahtuma ja aika tarkkana siinä sai olla vaikka jokainen luokan tenava nyt polskikin lastenaltaassa kolmen aikuisen valvonnassa. Niin, uimaopettaja kuuluu myös uimahallikeikkojen vakivarustukseen joten suurin osa uintiajasta meni mukavan kurinalaisesti lasten tehdessä uimaopen antamia liuku-, kellunta- ja sukellusharjoituksia.

Iltapäivällä ehdin hätinä piipahtaa iltapäiväkerhossa, juuri sen verran että ehdin hetken istua ja jutella parin muun ohjaajan kanssa ja piipahtaa välipalalla. Nyt onkin vuorossa kaksi työpäivää joina olen kolmeen mutta jotka ei tunnu mitenkään pidemmiltä kuin nämä alkuviikon kahden päivät; oppitunneilla kun olen kumpanakin kolmen päivänä vartin yli kahteen. Hyvä niin, perjantai onkin sitten nysäpäivä jolloin pääsen kotiin jo vartin yli kaksitoista ja se tosiaan tuntuu jo superlyhyeltä.

Tällä viikolla kotiaamut on sujunut reipashenkisen mukavasti. Spede ei ole enää yhtään vastustellut tarhaan lähtöä, ainoa mitä tämä vastustaa on tarhassa nukkuminen. Onneksi nukkumispakkoa ei ole, siis sellaista että olisi ihan pakkopakko nukkua. Pakko on asettua makuulleen ja pysyä siellä tunnin ajan mutta osa siitä tunnista kuluu sadun ja sen jälkeen soivan unimusiikin parissa. Spede ei ole nukkunut silmällistäkään tällä viikolla ja on noussut joka päivä heti sen pakollisen ajan päätyttyä hieman yhden jälkeen. Näin ollen pojan nukkumaanmenot on olleet myös helppoa hommaa, ennen kasia äiti kiikuttaa omaan petiin ja kas, aika pian poika on ollut umpiunessa.

Eilen iltapäivällä annoin ihan suosilla ukon tulla hakemaan minut töistä, tämä kun oikein soitti ruokiksella että haluatko kyydin kotiin. Koska olin jostain saanut ihmekimmokkeen pizzaan iltapäivälle otin kyydin ilomielin vastaan, voisinhan ottaa auton ukolta ja huristella speden hakuun sillä puoli kolmen aikaan ja samalla piipahtaa speden kanssa kaupalla hakemassa pizza-aineet. Niinpä spede työnsi kaupassa reteänä poikana pikkukärryjä ja latoi sitten ostoksiamme kassahihnalle innokkaasti, tarhasta lähtökin oli tehty helpoimman mukaan tällä kertaa kauppareissun houkuttamana. Ne haut kun on olleet tällä viikolla hankalia, poika kun EI tahtoisi lähteä kotiin iltapäivällä.

Kotona aloin touhuamaan vauhdilla pizzapohjia ja todettakoon nyt että kun kaikki lähtee menemään päin honkia niin eilen ne lähti. Pohjataikinan tehtyäni totesin että vttu joo niin, kaulin on EDELLEEN siskolla lainassa. Siis kyllä, siellähän se on ollut jo joulunpyhistä asti. Tämä ei ollut siis ensimmäinen kerta kun mietin korvaavaa kaulinta käyttöön. Siinä sai vodkapullo kyytiä kun pizzapohjia väänsin, kipeällä hartia-niskaseudulla se kaulin olisi ollut paljon miellyttävämpi ratkaisu.

Mainittakoon että poika 16v oli viestittänyt minulle aamulla oksentaneensa kahdesti ja jäävänsä päiväksi kotiin joten siinä pohjien täyttöä aloitellessani tämä kipitti speden kanssa yläkerrasta pulisemaan. Minä lämmitin siinä samaan aikaan ruokaa spedelle ja höpötin pojalle ohjeita tälle päivälle, poika kun oli käynyt päivällä lääkärissä ja saanut kaksi päivää saikkua moisen mahataudin johdosta. Näin ollen poika tekee tänään suursiivouksen yläkertaan, pystyihän se teinikin tekemään alakerrassa kunnon siivoa maanantaina vaikka olikin viestittänyt minulle töihin mahansa menneen yhtäkkiä täysin sekaisin.

Siinä pälinän lomassa se homma jatkoi sitten sitä päin honkia menoaan. Meillä kun juusto tulee AINA pizzapohjaan heti tomaattikastikkeen jälkeen ja kas, minähän nakoin sinne sitten vahingossa ensin kinkku-jauheliha-sipulisekoituksen. Voi helva soikoon. Ja milläänhän sitä et enää siitä taikinasta irrottele, kyllä juttu on niin! Ei siinä auttanut kuin mättää muutkin täytteet sen päälle, fetaa ja säilykepaprikaa kuuluu meidän peruspizzamme täytteisiin. Juusto päällimmäiseksi ja päin honkia kolistelu jatkui samalla hetkellä kun avasin uunin luukun.

En sitten muistanut että ukko oli tehnyt sitä lasagnea lomaviikollaan ja todennut tuolloin että kastikkeita taisi olla hieman liikaa kun osa valui pohjalle. Arvatkaapa vaan mikä savu uunista kohosi ilmaan heti luukun avattuani? Maitopohjainen kastike uunin pohjalla saa todellisen savuverhon aikaan hetkessä. APUA! Minä komensin poikaa äkkiä kiikuttamaan pirttipenkkiä eteiseen että tämä saisi palohälyttimen irti ennen kuin se alkaa kirkua ja koetin putsailla niitä pahimpia savupesiä talouspaperilla. Voi helva soikoon!

Eihän se pizzakaan sitten enää maistunut niin hyvältä kuin olisi pitänyt. Ei sen savun takia vaan ihan ketutuksen ja sen että juusto ei ollutkaan venyvää ja vanuvaa koska olikin ollut päällä. Voi huoh. Hyvin se silti maittoi pojalle 14v joka oli kotiutunut koulusta ja tuli sitä itsekin syötyä useampi pala vaikka ei muka hyvää ollutkaan. No, todennäköisesti muistan nyt että uuni pitää pestä ennen kuin sitä käyttää seuraavan kerran. Pläääääääh!

Illalla touhasin vielä, yllätys, pyykkejen parissa ja hieroin hartioihini aimo läjän kylmägeeliä, nappasin voltarenin ja kas, menin suht kivuttomana sänkyyn ysin jälkeen. Puolen yön jälkeen havahduin siihen että spede kiipesi ylitseni meidän väliimme köhien keuhkojaan pihalle ja samaa köhimistä oli jatkettu koko yö. Minä en tosin niin niitä köhimisiä huomannut, minä todellakin nukuin. Ukko sen sijaan oli havahdellut hereille, tai näin tämä ainakin minua aamulla informoi kun heräsin ennen tämän töihin lähtöä. Varsinaista menoa.

Tänään taidankin sitten rasvata itseni yhtä huolella kuin illalla ennen töihin lähtöä, taidanpa napata viimeisen voltareninkin kaapin kätköistä. Sen jälkeen onkin lähes pakko alkaa suunnitella apteekkipiipahdusta, tulehduskipulääkkeet kun alkaa olla loppu lääkekaapista. Ehkä ukko ottaa moisen touhun hoitaakseen? Ja nyt siirryn juomaan viimeisen aamuteekupposeni ennen kuin alan suunnitella tenavien herättämisiä, meillä kun mennään porukalla kasiin. Se on moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!