Tänä aamuna pyrin lyhyenlaiseen postaukseen. Mikä lopputulema tulee olemaan, se onkin sitten eri juttu mutta taivoite on asetettu.

Eilen aamulla lähdin töihin ihanan hiljaisuuden saattelemana, poika 16v oli lähtenyt jo aamuneljältä (!) kaverilleen kahville ja muut jäi vielä "nukkumaan". Spede makoili makkarissa ukon kainalossa lastenohjelmia tuijottamassa kun kävin etsimässä villapuseroa töihin mukaan. Etsimässä sikäli, että minulla oli aivan selvä näkemys siitä missä olin puseron edellisenä iltana nähnyt heti sen jälkeen kun olin taitellut toppahousut työreppuuni.

Etsimiseksi se jäikin, ei sitä hiivatin puseroa näkynyt missään. Niinpä koppasin vaatehuoneesta toisen ja sulloin sen kiireellä reppuun. Kiitolaukkaillessani työmaata kohti törmäsin ukon siskoon ja kummityttöön. No kappas, ukon sisko tekee muutaman päivän sijaisuutta keskustassa ja oli riepottamassa kummityttöä ajoissa tarhaan joten ilmanko osuimme samalle linjalle. Kummitytön tarha kun on koulun vieressä ja ukon siskon työmaalle taas on sen verran nyt matkaa että siihen kävelymatkaankin on varattava aikaa.

Teimme siinä askeltaessa selvät suunnitelmat hiihtoloman osalta eli kyllä, junalla manseen, lasten kanssa leffaan, pikaisesti syömään ja takaisin himppeen junalla. Spede saa olla ainakin tuon päivän tarhassa, olen alustavasti suunnitellut pitäväni tämän pitkillä viikonlopuilla tuolloin eli maanantain ja perjantain kotona. Tämä hiivatin kipeytyminen sotkee nyt hyvään vaiheeseen päässyttä tarha-aamuina rauhoittumista ja sinne jäämistä. Höh!

Koululla istuimme avustajajoukolla ekan tunnin "palaveria" pitämässä, maanantaiaamuihin kuuluva avustajien kokoontuminen on se. Seuraavan tunnin tein valmisteluja oman luokan matikantunneille, toisin sanoen pakersin lisää niitä matikkakelloja luokkaa varten. Kolmas tunti olikin viimein siellä omassa luokassa ja tuo tunti meni paitsi oppilaiden käydessä kirjastoautolla ja minun opetellessa jälleen uusia monistuskoneen ominaisuuksia lukupasseja monistaessani, myös opettajan seisoessa osan luokkaa kanssa käytävässä selvittämässä edellisen välitunnin tappelunnujakkaepisodia.

Selvittely kesti niin pitkään että kellot ehti soida ruokailun merkiksi ja niinpä minä kokosin muun luokan käsienpesuun ja jonoon ja johdatin nämä hanhenmarssia ruokalaan. Seuraavat pari tuntia menikin hujauksessa ja ennen kuin huomasinkaan olin jo keittelemässä itselleni iltapäiväteetä opettajanhuoneessa. Vielä viimeinen tunti iltapäiväkerhon puolella ja kas, se oli aika suunnata kotiin. Olenko se minä vai onko päivät löytäneet jonkun rallivaihteen?

Kotona minua odotti siivottu huusholli ja lämmin ruoka. Ukko oli ehtinyt käydä jo hakemassa speden tiimoilta lastenneuvolaterkan kirjoittaman todistuksenkin työpaikkaansa varten ja kas, terkka oli lätkäissyt suorilta kolme päivää tokenemisaikaa. Ihan hyvä, spede kun oli edelleen silmistään ihan lurppa ja ukko oli kokolailla varma siitä että pojalla oli ollut lämpöä vielä aamupäivällä. Aika lämpimältä tuo minunkin käteeni tuntui ja kummasti lapsi ampaisi välillä isin viereen lepäämään makkariin.

Minä lähdin käymään keskustassa soppalihaa ostamassa ja palattuani pilkoin lihat, raastoin porkkanat ja viritin soppalihat tulelle. Ukko tekee tänään tai huomenna lihasoppaa ruoaksi, ts kuorii perunat ja keittelee sopan valmiiksi. Lihoista puolet tuuppasin pakkaseen joten nyt on kahteen lihasoppaan pohjatyöt tehtyinä. Nam. Harmi että ukko ei taida olla suostuvainen sämpylöiden leivontaan. Ne kun olisi oiva lisä sopan kylkeen.

Illan vietin pääosin telkkarin ääressä, kudoin samalla valmiiksi tismalleen samanlaiset tumput kuin prinsessalle aiemmin kutomani. Prinsessan paras kaveri oli toivonut saavansa samanlaiset ja mikäs siinä, pianko minä lapselle tuollaiset kyhäsin. Nyt on "tumputettu" (eikä nyt ajatella kaksimielisiä!!!) prinsessan ja tämän kaverin lisäksi myös pojat 14 ja 16v eli hurraa, tumppumaakariksihan tämä innostui. Ne ongelmakohdat tumppujen teossa, nekin on selvitetty eli reikiä ei jää enää ollenkaan paikattaviksi. Hurraa!

Yö sujui muuten varsin mainiosti ja toisin kuin lupasin aluksi, tästä ei tullut erityisen lyhyt postaus. Ehkä minä en tosiaankaan osaa. Hittolainen. Ja nyt. Siirryn vähitellen tutkimaan että repussani on tosiaan kaikki mitä pitääkin, en halua eilisen toistuvan niiltä osin. Niin, se villapusakkaepisodi aamulta; koululla kaivelin reppua ajatellen että ehkäpä heitän kotimatkaksi toppahousut jalkaan kun jotenkin vilutti niin vietävästi koulupäivän päätteeksi. No enpä vetänyt. Repussa kun oli kaksi villapaitaa, se etsimäni oli piiloutunut säärystinteni alle. Toppahousuista siellä ei näkynyt sitten lankaakaan. Voi plääh.

Viettäkääpä oikein kivakiva tiistai, se on moro!