Eilinen ei kuuluu päiviin jotka menee ihan putkeen. Ehei. Aamu nyt vielä sujui omalla tutulla rytmillään ja me, minä aisoissa kiinni ja spede kyydissä istuen, kiitolaukkailimme matkarattailla kohti tarhaa ja työmaata hieman normaalia myöhemmin, kas kun muistin aamusta että totta tosiaan, minullahan on ensimmäiset pari tuntia töissä ns "tyhjää". Matikan kokeiden kopsailu oli ainoa valmiiksi sovittuna oleva homma joten piruako sitä reuhtomaan puoli kahdeksaksi työmaalle.

Spede jäi tarhaan jokseenkin alakuloisena, itkua tämä ei silti sentään tuhertanut. Minä kiitolaukkailin reipashenkisesti töihin, keittelin aamuteet ja kopsasin kokeet ja kas, muistin siinä että kasiltahan alkaa opekokous jossa toivotaan avustajienkin olevan paikalla. Ensimmäinen tunti työmaalla meni siis pitkälti istuen ja teetä siemaillen samalla kun rehtori johti puhetta johon suurin osa opettajista otti osaa. Hieman ennen yhdeksää kokous saatiin päätökseen ja minä lähdin viipottamaan lähimmän esimieheni aisaparina avustajien huoneeseen.

Aikeemme oli lähteä laittelemaan kerhotarjoiluja kuosiin, uusiin kerhotiloihin muuttohan merkitsee myös "tupareita" ja niiden aika oli iltapäivällä. Vieraiksi oli kutsuttu vanhempia joten kahvia ja pullaa oli luvassa. Siis vanhemmille, ja miksi ei kerhotätösillekin, minä tosin tiesin olevani kyvytön osallistumaan moisiin karkeloihin, kiitos työpäivän jossa pääsen oman luokan tunneilta juuri ennen kerhon välipalaa jonka jälkeen poistun sitten jo talosta.

Siinä ennen kerhotarjoilujen kuositusta päätimme piipahtaa vielä uudemman kerran opettajanhuoneessa, siellä kun oli kakkua ja munkkia tarjolla ja toki sitä oli aiheellista ottaa evääksi. Ja miten sitten kävikään? Tänään minun on pakko muistaa mainita oman luokan opelle etten ole selvännäkijä ja että olen ennenkaikkea tämän luokan käytettävissä eli jos jotain hommaa luokassa on niin ope muistaa sanoa, nappaa vaikka hihasta kiinni jos muuta ei keksi.

Minä näet piipahdin oman luokan open luona sanomassa että lähden lähimmän esimieheni kanssa urakoimaan ja oman luokan ope totesi että selvä, mene vain. Hieman minua kyllä ehti siinä ihmetyttää jo aiemmin miksi ope istui pälisemässä opettajanhuoneessa jonkun naisihmisen kanssa vaikka tunti oli jo alkanut. Sillä samalla hetkellä kun nostin kakkulautaseni pöydältä ja olin aikeissa lähteä huoneesta hihkaisi reksi perääni että mites siellä luokassa. Mitä?

Hyvinhän siellä, istuvat ja odottavat opettajaa paikalle. Rehtori kääntyi ja huuteli vuorostaan omalle opelle että eikö siellä nyt mitään ole mitä minä voin tehdä sillä aikaa kun opella on palaveri. Ahaa! Ilmanko ope istuu ja puhuu ja viittilöi vaikka normaalisti siihen aikaan pitäisi olla liikkumassa jo vauhdilla omaa luokkaa kohti. "Niin no onhan siellä se koe, se pitäisi pitää." Just. Minä kiikutin kakkulautaseni avustajien huoneeseen ja kiitolaukkasin luokkaan jossa oppilaisiin oli vähitellen iskemässä jo uskon puute, kas kun tuntia oli kulunut jo jonkin aikaa.

Se urakointitunti menikin sitten aapisen koetta pitäen ja ihmeellistä kyllä, lähes kaikki ehti tehdä koko kokeen vaikka tunnin alusta oli mennyt hukkaan aika paljon aikaa. Mutta kyllä minua kuulkaa risoi. Miksi ei voinut sanoa jo silloin aiemmin kun kävin tämän luona, tai miksi ei voinut sanoa vaikka jo ennen opekokousta niin olisin tiennyt mennä suoraan välkältä luokkaan enkä olisi jäänyt odottamaan urakointiseuraa ja urakointia. Voi plääh!

Onneksi suunta oli selvästi nouseva tuon jälkeen eli työpäivä sujui kuin siivillä ja sisälsi kaikkea pientä kivaa sälää. Oppilaatkin oli kamalan mahdottoman mukavalla päällä, paljon vähemmän kului aikaa kurinpitoon kuin normaalisti. Meidän luokkahan alkaa selvästi asettua, niin se on. Pikkupikkunegis siihen päivään kyllä silti putkahti.

Aamupäivästä ukko oli koettanut soittaa ja kun soitin tälle ruokiksella takaisin niin tämä totesi että viisaudenhammas oli ollut supertiukassa ja hammaslääkäri oli käyttänyt tunnin saadakseen sen irti suusta. Koska operaatio oli ollut aikas tiukka totesi hammaslääkäri että viikkoon ei ole töihin asiaa ja pam, löi saikkulapun ja burana- sekä antibioottireseptin kouraan. Että luvattu kuulemma oli pään turpoavan jalkapalloksi ja värinkin muuttuvan enemmän mustikkaiseksi. Voi ukko-parkaa!

Toisaalta tämä valtavan hankala viisaudenhammas-operointi osui juuri oivaan saumaan. Puolen päivän aikaan minulle olikin sitten koetettu soittaa tarhasta ja tarhapuheluiden päälle oli ilmestynyt ukolta tekstari; spede kuumeessa, haen kotiin. Just. Eipä siinä sitten mitään. Minä kiitolaukkailin kotiin kahden jälkeen todetakseni että lapsi on kuuma kuin kekäle ja että tätä väsyttää, joka tosin selittyy täysin sillä kuumeella.

Soittelin alueelle luottohoitajalle ja kas, tämä totesi ääneen sen mitä olin itse arvellut. Lapselle on iskenyt joku virus heti angiinan perään, penisilliini kun tappaa kaiken hevosta pienemmän eli olisi todella epätodennäköistä että kyseessä olisi joku toinen pöpö joka elimistössä mönkii. Tätä teoriaa puoltaa moni asia ja todennäköisintä on että lapsen virus on nimeltää A-virus. Että silläviissii sitten. No, eipä tarvitse hakea saikkuja kenenkään tätä varten, tuossahan nuo sitten mötköttävät ukon kanssa keskenään tämän viikon.

Iltaa kohti speden vointi parani ihan itsekseen mutta se oli vain tilapäistä, nukkumaanmenoaikaan tämä oli taas kuuma kuin kekäle. Voi rähmä sanon mä! Pamol hoiteli kuitenkin homman kotiin ja meillä nukuttiin lähes koko yö rauhallisesti, viideltä lapsi heräsi yskimään ja totesi että kurkkuun sattuu joten tänään saattaa olla sitten pronaxen-tarjoilua luvassa päiväsaikaan. Yöksi sitä en viitsi tarjota, se kun sotkee meillä lasten unet täysin yötä vasten annettuna.

Lisättäköön tähän loppuun vielä positiivisuuspläjäyskin; kummitytön aka ukon siskon nuorimman lapsosen kädet on lähteneet paranemaan vauhdilla kun kuurin sai päälle eli hurraa, lapsi toipunee entiselleen muutamassa päivässä. Ukon siskon EI onneksi tarvitse olla töistä pois tällä kertaa, eilinen oli menty erinäisillä järjestelyillä ja tänään remmiin astuu kummitytön isä joten todennäköisesti ukon siskon sijaisuutta tullaan jatkamaan koko kevään. Jes!

Positiivisuuspläjäys kaksi olkoon siskolikka, tämä menee työhaastatteluun nuorten huumevieroitus"johonkin" eli tämäkin sai positiivisen latauksen viime viikon kuraa niskaan-fiiliksen päälle. Jesjes! Ja positiivisuuspläjäys kolmonen olkoon teinari joka sai työssäoppimispaikan lähistöltä yhdellä puhelulla. Jesjesjes!

Ja nyt siirryn herättelemään poikaa 14v, tämä kun toivoi herätystä hyvissä ajoin. Ehkä nakon astiat koneeseen sitä ennen, meillä kun on täällä kärttyinen mieshenkilö, tai oli illalla, tuskin tuo taas enää on. Särky näet yltyi illalla aikamoiseksi ja juuri tuohon aikaan tämä ei voinut ottaa särkylääkettä kun edellisestä oli kulunut liian vähän aikaa joten lavuaariin on selvästikin kiukuspäissään kipattu likaisia astioita jotka normaalisti olisi kulkeutunut ihan koneeseen asti ukon toimesta.

Se on siis moro ja viettäkää kivakivatiistai!