Herramunjee siellä käy tuuli! Tukkahan tuolla lähtee päästä. Ja eiköhän juuri tänään mennä rattailla, niillä räminäkolinapauke-malleilla. Voi lapsi-parkaa ja voi äiti-parkaa. Onneksi ukon korvien välissä on syttynyt joku valo tämän alkuviikon aikana, tämä kysyi josko hän hakisi speden töistä päästyään. Hyvä niin, minä pääsen nopeammin kotiin asti kun ei tarvitse kiertää enää tarhan kautta tullessa. Tänään kun on hieman bisnestä luvassa ja sehän tietää sitä että töiden jälkeen on ainakin hetkellisesti kiire.

Tänään pitää näet mennä tilaamaan se kukkalaite ukon sedän hautajaisiin, se kun piti hakea jo maanantaina mutta silloinhan ukko kävi hiihtämässä heti päiväunilta herättyään ja ilta meni kokin toimia seuraten. Eilen emme ennättäneet sen paremmin, kas kun ukko säntäsi jälleen ladulle samantien kun tokeni uniltaan. Ymmärrän toki ladulle säntäily-hingun, huomenna ukolla on TAYS ja lonkan puudutus edessä, saa nähdä kuinka nopeasti tämä on operaation jälkeen hiihtokunnossa vai onkokaan enää tänä keväänä.

Töissä päivä meni lupsakkaasti. Enpä muistakaan koska minua olisi viimeksi kehuttu optimismin perikuvaksi, minun tulee näet töissä aina hymyiltyä ja käännettyä kaikki asiat positiivisiksi. Sanoin toki työporukalle että näkisittepä minut sunnuntaisin kun tuuletan kitapurjeitani tenaville näiden tappelunnujakoiden lomassa. Rehtori, mokomakin, oli missä lie touhuissa koko päivän joten en saanut opiskeluasiaani yhtään eteenpäin. Höh! Tänään saa kyllä istua alas ja kuunnella mitä minulla on sanottavana ja ottaa luurin käteensä oppisopparirahaa anellakseen. Nih!

Vaan kuulkaa, tältä naiselta oli mennä herne nenään eilen kun palasin töistä. Muistinko jo aiemmin manata kaupungin auramiehiä? Jos en niin manaanpa nyt, he kun olivat maanantaina käyneet karhuamassa meidän tiemme ja kuka arvaa mikä oli tulos? Meidän portimme kohta, siis se sisääntuloalue, kutistui leveyssuunnassa juuri ja juuri auton mentäväksi. Eikä siinä kaikki, samalla siihen meidän portille kasautui kolmisenkymmentä senttiä korkea jäinen polanne jota ei todellakaan saanut lapiolla ja kolalla pois siitä.

Eilen olin töissä autolla ja kas, minähän EN päässyt pihaan siitä suunnasta mistä normaalisti tulen, kas kun tiekin on kaventunut niin ettei siitä todellakaan mahdu enää edes kahta autoa kerralla kulkemaan ja minun olisi pitänyt saada koukattua vauhtia vastaantulijoiden alamittaiseksi käyneeltä kaistalta jossa seisoikin parkissa naapurin mummon lapsenlapsen mopoauto. Hurraa! Kävin siis ihan suosilla kääntämässä tien toisessa päässä ja painoin talla pohjassa uudemman kerran pihaa kohti ja kas, auto kyllä tuli kuin tulikin pihaan asti vaikka ehti hetken siinä tullessa miettiä pitäisikö sitä jäädä siihen pehmenneeseen polanteeseen ensin kiinni. PRKL!

Ajatukseni oli kotvan ajan että otan kolan ja lapion ja alan mättää sitä mössöytynyttä lunta pois siitä portin edestä mutta jätin suunnitelman pelkäksi suunnitelmaksi, kas kun sisällä oli homma jos toinenkin joka odotti tekijää. Ihan ensin minun oli kuitenkin saatava takkini pyykkikoneeseen, se kun oli mennyt aamulla mustaksi etumuksestaan kiitos minun lyhyyteni ja auton tuulilasin keskikohdan lähes tavoittamissa olon.

Pyykkikoneen käynnistyttyä totesin keittiössä vaeltavan päättömän määrän likaisia astioita, tiskikonehan oli ollut päällä illalla ja minä en sitä aamulla tyhjentänyt ennen töihin lähtöä eikä sitä tietenkään ollut kukaan muukaan sitten viitsinyt tyhjentää. Voi hevonperä! Tiskikoneen kimppuun siis. Sen perään ruokaa laittamaan. Ukko säntäsi ladulle. Kello oli hieman vaille kuusi kun tämä kotiutui ja samaan aikaan soitteli ukon siskokin että mites se kukkalaite.

Ukko lähti ruokakauppaan ja minä plääsäsin ukon siskon kanssa kunnes siirryin iltapalattamaan tenavia ja heittämään huulta teinin ja tämän kaverin kanssa. Samalla järkytimme prinsessaa, tämä näet kuunteli osan ajasta keskustelua ja alkoi ihmetellä miksi teinin kaveri puhuu yhdestä naapuruston tytöstä kuin olisi rakastunut tähän. Niin, teinin likkakaveri on teinin kaveri jo alakouluvuosilta ja tämä on pari vuotta sitten ilmoittanut tykkäävänsä tytöistä.

Johan tuo on seurustellutkin yhden naapurustomme tytön kanssa kohta vuoden eli mikään uusi juttu se ei ole mutta prinsessa ei ole ilmeisesti tätä aiemmin hoksannut. Voi prinsessaa. 10-vuotiaan ilme ja ääni on aika sanoinkuvaamaton jos ja kun tämä toteaa yhtäkkiä että "ne on lesboja". Onneksi teinin kaveri osaa suhtautua tenavien heittoihin, hänellä kun on samaa ikäluokkaa olevia pikkusisaruksia ja niitä heittoja on tullut aikanaan kotonakin.

Ehkä selitin asian prinsessalle järkevästi, tai sitten en, tai sitten prinsessaan vaikuttaa jo sekin kuinka meillä on puhuttu monesti siitä että rakkaus ei aina katso sukupuolta vaan on olemassa miehiä jotka tykkää miehistä ja naisia jotka tykkää naisista eikä kummassakaan ole mitään pahaa, prinsessa näet hyväksyi asian muitta mutkitta oman toteamuksensa jälkeen. Hyvä niin, tämä tyttö kun on meillä tätä nykyä usein joten on toivottavaakin ettei prinsessa ala käyttäytyä omituisesti tämän läsnäollessa.

Saatuani lapset kyljelleen katsoin vielä uuden maikkarin sarjan, Eventin. Hieman se oli sekavan oloinen alussa mutta kun sisään pääsi niin saattaapa olla että katselen jatkossakin. Tai sitten en, niitä ihan pakollisia iltasarjoja kun ei listassani ole oikeastaan enää yhtään. Poika 16v puhua pälpätti puhelimessa tyttöystävänsä kanssa ja kas, tämä sitten sinkkuitui uudelleen. Eipä ehkä ihme, tuossa iässä suhde jossa välimatkaa on 300 kilometriä on aika hankala, hankalahan se olisi aikuisellekin.

Kympiltä painelin petiin ja kuulkaa, tänä aamuna harmitti herätä. Minä kun olin juuri kahvilla Ruotsin kuninkaan kanssa kun ukko tuli herättämään. Voi kääk! Mistä ihmeestä kunkku on uniini hiippaillut? Vaan nyt taidan siirtyä kaivamaan spedelle puhdasta vaatetta, kesyttämään kutrejani ja ehkä jopa tutkailemaan josko tiskikoneen saisi päälle. Eilisestä vahingosta viisastuneena jätän kyllä lapun pöydälle ja kehoitan poikaa 16v tyhjentämään koneen ennenkuin lähtee kouluun, poika kun menee vasta yhteentoista.

Se on sitten moro taas ja viettäkää kivakivakeskiviikko!