Ne on nämä terveiden kirjoissa vietetyt vapaat menneet vinhaa vauhtia, sano. Olemme olleet ulkona, ulkona ja vielä lisää ulkona ja miksikäs ei, ilmat on olleet aivan mahdottoman upeita! Perjantaina ukko laitteli trampan paikoilleen joten tenavat on milloin makoilleet, milloin hyppineet siellä. Minä puolestani haravoin himppasen sieltä täältä ja tein järisyttävän löydön ulkorappujen alta junnu sinne kasaamia romuja pois repiessäni.

Se löytö oli järisyttävä lähinnä siksi että se haisi järjettömän pahalle ja ällötti suht reippaasti naista. Pulun raato, yök. Ihan perimmäisessä nurkassa johon silmä ei yleensä osu niin millään. Todennäköisesti se oli lojunut siellä syksystä asti, silloinhan vastapestyyn olkkarin ikkunaan pamautti silhuettinsa isohko lintu, silhuetin perusteella päättelin jo syksyllä sen olevan pulujen tekosia. Koska pakkaset alkoi suunnilleen samoilla näppäimillä ja luntakin alkoi tulla niin lintu on hautautunut lumen alle ja nyt lumien sulettua se ällötys paljastui.

Jos kohta kyseinen löytö olikin jokseenkin ällöttävä niin kaikesta ylimääräisestä roinasta puhdistunut rapunalusta oli puolestaan ilo silmälle. Kyllä sitä kelpasi katsella ja tutkailla. Pulun raato päätyi tontin perukoille, lehtien kaatopaikalle. Eipä siitä raadosta muuten ollut jäljellä kuin sulat ja luut, olisikohan jotkut pikkuelukat hoidelleet sisäkalut murkinoikseen? Mene ja tiedä. Mutta niin, siinä siivoillessani ulotin siivouksen prinsessan leikkimökkiinkin.

Puutarhakalusteet pääsi omille paikoilleen, kesärenkaat päätyi odottamaan auton alle pääsyä leikkimökin kuistille ja prinsessa oli intoa täynnä kun pääsi kevätsiivoamaan torppansa. Lopuksi kiikutimme ukon kanssa vielä talvikapineetkin kellariin joten nyt piha on kokolailla kesää odottelemassa. Niin paitsi että siellä on vielä haravoimista vaikka kuinka ja paljon, se kun on laji jota tämä inhoaa ihan sikana.

Eilen suuntasinkin sitten puuvajan kimppuun. Elin toivossa että löydän sieltä kaiken romun ja roinan seasta aparit pikkupyörään ja kenties myös kateisiin menneen oman ihanan vasarani mutta pah. Puuvajasta tuli kyllä varsin siisti ja siivo, mitä nyt siellä odottaa muutama jätesäkki kaattikselle pääsyä. Täytyisi melkein hommata se peräkärry päiväksi tai pariksi paikalle, pihassa kun on myös kaattiskasaa tehtynä eli pyörän raatoja, rikkoutuneita ulkoleluja ja muovisia puutarhatuoleja.

Tein minä siinä löytöjäkin kun puuvajaa kaivelin ja ruoppasin; erinäinen läjä kompuraan kuuluvia työkapineita, timanttilaikka rälläkkään, krokettimailoja, kateisiin mennyt viila ja siimaa. Ja nämä siis vain joitain mainitakseni, puuvajahan on varsinainen aarreaitta joka kerta kun sinne menee pelmaamaan. Mutta niin, ne aparit. Ne on edelleen hukka-merkkisessä paikassa tallessa, höh. Olenkin harkinnut menisinkö tänään kellariin tutkimaan josko ne olisi jossain siellä mutta kun; meidän kellarissa on ihan taatusti elämää. Yäks. Eikä ihan vielä ole se aika vuodesta että kellarin ovia voisi pitää sepposen selällään naapurin katin tuholaisjahtia varten.

Paitsi tätä suunnatonta pihalla touhuamiseen määrää on pääsiäispyhiin liittynyt muutakin tohinaa. Eilen junnu lähti siskolleni yökylään, pojat, siis se tuhokaksikko joita itse en jaksa kovin montaa aikaa samassa tilassa, oli intoa piukeena kumpikin. Siskoparka, ja vielä oikeammin, siskon miesystävä parka. En yhtään ihmettele miksi junnu noudettiin vasta kuuden aikaan illalla enkä sitäkään miksi tämä palautetaan jo ennen kymmentä tänään.

Eilen meillä piipahti myös ukon serkkupoika, tai piipahti ja piipahti. Kyllä siinä muutama tunti meni taas hilpeästi kahvitellen ja turisten. Ukon serkkupoika on löytänyt, ehkä, elämänsä naisen, ja siitäkin sitä juttua riitti yllinkyllin. Saapa nähdä koska me pääsemme tutustumaan tähän ihmeeseen, serkkupoika olisi ollut muutama viikko sitten tuomassa naista näytille mutta me olimme valitettavasti jossain reissussa tuolloin.

Eilen illalla poika 16vkin piipahti kotosalla, tämähän on ollut torstaista asti isänsä päässä. Eilen kyydissä istui jälleen tukevasti tämän tyttöystävä, joka on jo kertaalleen käyty meille esittelemässä. Poika on ihan sulaa vahaa tytön käsissä, sitä on kuulkaa hauska katsella. Illan kruunasi, tai kruunasi ja kruunasi, toteamukseni siitä että nenä falskaa hetki hetkeltä pahemmin ja ei aikaakaan kun varapoikien äiti lähetti miehensä tuomaan minulle pullon minttuviinaa lääkkeeksi. Ei hassumpi lääke kuuman kaakaon seassa, kolmen kaakaon jälkeen nenä oli paljon rauhallisempi ja oli varsin hyvä mennä nukkumaan Vihreän mailin loputtua.

Tänään onkin sitten luvassa uusi vierailu ukon serkkupojan taholta. Tämä tulee tyttärensä kanssa päivää viettämään, prinsessa ja tytär kun on ylimpiä ystävyksiä. Itse taidan suunnata tekemään jotain pihalle, en vain oikein tiedä vielä mitä. Ehkä leikkaan ruusupuskat kuosiin, ne kun on ihan ylikasvaneet taas kerran. Pensasaidan leikkauskin kutkuttaisi mutta kun; orapihlaja-aitaa leikatessa olisi suht kiva kun ne oksat saisi suoraan heiteltyä vaikka lavalle tai ainakin peräkärryyn. Höh.

Grillikausikin olisi kiva aloittaa mutta tiedä sitten, ABChän olisi kyllä auki jos makkaraa mielii. Näkee nyt, onhan tässä koko päivä aikaa touhuta ja mesoa. Ai niin, todettakoon vielä että en minä siellä pihalla yksin ole kaiken aikaa touhannut. Samaan aikaan kun minä olen ruokonnut paikkoja sieltä täältä on ukko puunannut auton niin etten ehkä uskalla ajaa sillä ennen kuin ukko on ehtinyt itse sotkea sitä himppasen.

Ja nyt. Minäpä luulen että juon vielä kupposen teetä ja kaivan sitten vielä hetkeksi kirjan käteeni. Se on moro ja viettäkää erittäin kivakiva pääsiäispyhien päätösaika.