Vai mikä nyt sotkee näin täysin naisen unet? Tänä aamuna katselin, taas kerran, kelloa jo neljältä. Olin toki sihdannut sitä aiemminkin, mm hieman ennen kahta todeten vielä leffaa katselleelle ukolle että "ai, ei se ole vielä viittä". Neljältä kelloa kurkattuani pakotin itseni vielä nukkumaan mutta ei se oikein toiminut, jonkinlaisen horteen sain sentään päälle ja maattua kahtakymmentä vaille viiteen hetkittäin unessa, hetkittäin hereillä.

Eipä tässä muuten mitään vikaa ole mutta päivistä tuppaa tulemaan aivan törkeän pitkiä. Tai siltä ne tuntuvat, ilmanko hiippailin eilenkin ihan suosilla yhdeksältä sänkyyn ja pyrin sitkittelemään hereillä elokuvan parissa. Aika huono menestyt oli tosin yrityksellä, ennen kymmentä olin auttamattomasti unten mailla. Voe voe.

Vaan niin, eilinen oli töissä varsin mukava päivä. Siinä sai naisihminen taas mennä ja viuhtoa edes takaisin ja sehän passaa tälle naisihmiselle vallan hyvin. Siis viuhtominen. Pyörähdin pikaisesti rehtorinkin jutulla, lähinnä kysyäkseni tarvitseeko minun tuoda sairaslomalappu torstaista, minä kun todnäk joudun olemaan tuolloin pois töistä. Ei oikeastaan mutta toisaalta joo. Koska vastaus oli hyvin ristiriitainen päätin tuoda lapun myös omasta poissaolostani, ukkohan sen nyt joka tapauksessa tarvitsee työmaalleen.

Vaan miten sitten kävikään? Soitin terkkariin, tarkoitus kun oli uusia pari reseptiä samalla ja kysyä sitä lappusta, lastenneuvolan numero puhelimessani kun oli auttamattomasti vanha ja toimimaton. Soitin uudelleen. Ja vielä. Taas. Soitin. Soitin soitin ja soitin. Notkuin jonossa. Soitin. Kirosin. Soitin. Soitin vähän lisää. Ja nämä kaikki siis siinä erinäisten välituntejen aikana. Ja miten kävikään? Viimein hieman puoli kahdentoista jälkeen pääsin kuin pääsinkin läpi, sain reseptiasian hoidettua ja numeron lastenneuvolan puolelle, se sairaslomalappu kun pitää pyytää nimenomaan sieltä.

Ja taas minä soitin. Varattua. Soitin uudelleen. Ja taas. Vielä kerran. No jos kerran kiellon päälle. Varttia vaille kaksitoista loppui puhelinaika, samoin varattu-tuuttaus mutta eipä sieltä vastattu. Mikäs siinä, jätin viestin vastaajaan ja toivoin yhteydenottoa takaisinpäin, minä kun halusin tietää myös sen onko lasta tarpeen tuoda näytille. Taitaa puoli kylää sairastaa kun yhteyden saaminen terveyspalveluihin oli niin kiven alla.

Töistä poistuin hilpein mielin kahdelta ja toisin kuin aamulla oli sovittu teinin kanssa, minun ei tarvinnutkaan hakea tätä työmaaltaan. Olin näet vienyt teinin aamulla kyydilläni, tämän työpaikka kun sijaitsee liki kolmen kilometrin päässä minun työmaastani ja kas, kokonaismatka töihin kotoa on liki 5 kilometriä. Ilmanko teini mutisi jo aiemmin siitä että joutuu heittämään järjettömät lenkit kun töihin menee...

Kotona minua odotti muutaman lisänäpyn hankkinut nuorimies joka ei valitettavasti ole vieläkään onnistunut saamaan mitään tahtia rauhoittavia lisäoireita. Ukko oli jokseenkin voipunut, lapsi kun oli kuin terve, miinus tietysti sitä pakanamaan kirjavuutta. Kaiken lisäksi ukon edellisenä päivänä valittama olotila oli muuttunut yön aikana kunnon flunssaksi, tämä makasi peiton alla ja valitti kurkkunsa lisäksi päätään. Spede sen sijaan rälläsi menemään kuin ei olisi rokkoa koskaan nähnytkään.

Minä lämmitin jääkaapista sapuskaa junnulle ja spedelle, nappasin sitten itsellenikin evästä eteen ja kas, tuijotin Amyn siinä joutessani. Lastenneuvolasta ei ollut kuulunut edelleenkään pihaustakaan joten soitin ennen ateriointia vielä uudemman kerran sinne kertoakseni vastaajalle että haloo, puhelua odotellaan täällä hei! Sitä vastasoittoa ei tullut vielä neljänkään jälkeen ja puoli viideltä totesin että eiköhän terveydenhoitaja ole jo lähtenyt työmaaltaan pois ja yksinkertaisesti jättänyt soittamatta takaisinpäin.

Niin, kaupungin numeroitahan on vaihdettu joten mieleen ehti jo hiipiä epäilys siitäkin ettei vastaajat toimi. Se kun ei olisi mikään yllätys, uusien numeroiden toiminta kun on ollut vähän niin ja näin mitä olen kuullut. Niinpä soitin ensiapuun jossa ystävällinen hoitaja ihmetteli miten ihmeessä terveydenhoitaja ei ole soittanut takaisin ja totesi sitten että jos en tänäänkään saa tätöstä kiinni niin kannattaa soittaa suoraan alueelle uudestaan.

Tänään on siis luvassa himppasen lisää puhelinrumbaa, kiva hei. Töistä kun ei soitella ihan tuosta vaan jos tarkkoja ollaan eikä etenkään jonotella tuntitolkulla, ei edes varttikaupalla. Höh sanon mä! No, eiköhän asia tänään selviä, jos ei muulla niin ajan suoraan töistä käymään terkkarilla. Josta tulikin mieleen, kysäisin eilen siinä opekokouksen lopuksi koulun terkalta josko saisin koululla jäykkäkouristusrokotuksen, se kun ei ole enää voimassa. Tottahan terkka lupasi moisen piikin pamauttaa käsivarteen, lupasi napata minut jossain vaiheessa käytäviltä kiinni. Kiire asian ei ole, kunhan saa sen kuntoon ennen kuin kevätjuhlat koittaa.

Eilinen ilta menikin sitten kokolailla istuessa ja kutoessa. Koko päivän töissä vaivannut AD/HD-olo oli kuin poispyyhkäisty ruoan jälkeen enkä minä saanut sitten aikaiseksi mitään mitä olin töissä suunnitellut. Toisaalta välikö tuon, jos olen torstain kotona niin kyllästyn kuoliaaksi jos ei ole mitään hommia hoideltavana.

Ja nyt taidan siirtyä kesyttämään villiintynyttä kutristoani. Tässä olisi tehokasta työaikaakin vielä liki pari tuntia jäljellä joten ehkä touhuan jotain pientä, tai sitten en, kolistella kun ei viitsi vielä tähän aikaan. Saattaa olla että uppoudun lukemisen alla olevaan kirjaan ja se siitä. Oikein kivakivaa tiistaita kaikillen, se on moro!