Merkillinen meno. Sairausrintaman osalta. Sunnuntaina junnu palasi aamutuimaan serkkupojaltaan yökylästä ja ei aikaakaan kun tämä näytti minulle mahaansa ilmestynyttä näppylää. Hetken tutkailtuani totesin ettei se ollut suinkaan ainoa, samanlaisia näppylöitä oli myös selässä ja niskassa. No sekö se nyt sitten, vesirokko, ajattelin, vaikka yksikään näppylöistä ei ollut vielä selkeästi vesikellukka.

Prinsessan poskessakin oli yksi läntti jonka prinsessa itse totesi olevan hyttysenpiston. Eilen aamulla prinsessa valitti kutinaa siellä sun täällä ja kas, kurkistus paidan alle paljasti julmetun määrän samanlaisia näppylöitä, niitä oli selässä, mahassa, kaulassa ja kas, lähemmän tutkinnan jälkeen totesin niitä olevan myös päänahassa ja korvien takana. Kiva.

Myös junnun näppyläkanta oli osin lisääntynyt, osin taas jo kadonnut. Merkilliseksi asian teki sen että kummallakaan tenavalla ei ollut mitään muuta; ei yskää, nuhaa tai edes lämpöä. Pääkipu heitä oli tosin kiusannut kumpaistakin näppylöiden ilmestymistä edeltäneenä päivänä. Kummalllista. Prinsessan näppyjen seassa oli pari isoa isoa näppylää jotka näyttivät mätäpaukamilta. Siis ei vesikellukoita, edelleenkään, vaan mätäpaukamia.

Aikani tilannetta tutkailtuani päädyin siihen että kiikutan kumpaisenkin tänään terkkariin, josko lastenneuvolan tätönen osaisi sanoa mikä lapsia vaivaa. Vesirokkoa tuo tuskin on, sen sijaan anoppi muistutti minua muutaman viikon takaisesta kummitytön näppyläongelmasta joka lopulta osoittautui streptokokiksi joka muuten tunnetaan yleensä angiinan aiheuttajana. Angiinaahan tässä suvussa on tänä keväänä harjoitettukin, mm spede ja kummitytön äiti sekä sisko potivat sitä tosissaan pari kuukautta takaperin.

Illansuussa teini palasi mummulasta ja kehui ensimmäisenä kärsivänsä ilkeästä kurkkukivusta ja merkillisistä valkoisista pallukoista kielensä takaosassa. Just. Tänään soitellaan siis lekuriin ja saapa nähdä kiikutanko joukkoja vielä labraankin ihmeteltäväksi. Siis ei töihin. Voi plääh nyt. Toivottavasti asia selviää nopeasti, ja vielä hienompaa olisi jos lapset saisi huomenna jo normisti kouluun, kas kun prinsessan luokka olisi lähdössä museokierrokselle manseen ja junnulla taas olisi kaverisynttärit iltasella.

On muuten aika rasittavaa pitää terveitä lapsia kotosalla. Siis niin ettei nämä saa poistua päiväsaikaan omasta pihasta mihinkään. Eilen sitä testattiin oikein tosissaan, voi sitä kitinän määrää. Mutta kun ne näppylät, mistä sen tietää tarttuuko ne ennen kuin ne on tutkailtu. Kummityttöhän sai lopulta 10 päivän antibioottikuurin tautiinsa eli oletan että sama tulee olemaan täällä edessä. Nämä näppylät kun on aivan samannäköisiä kuin kummitytöllä oli ja käyttätyvätkin samoin; poksahtelevat auki ja jäljelle jää riivatun kutiava punainen läntti.

No, huomenna tämä menee töihin, oli mikä oli. Ukko on iltavuorossa joten jos tenavien pitää jatkaa kotosalla vielä loppuviikkokin niin nämä pärjäävät kyllä sen tunnin-pari keskenään mikä menee ukon lähdöstä siihen kun minä kotiudun. Toisaalta, voinpa nyt samalla sitten hakea junnun uudet silmälasitkin tälle joten ei tämä päivä haaskuun pääse menemään ei. Silti, minä olisin niin mielelläni painellut töihin. On vain niin että tämän mysteerin kohdalla on parempi että minä kiikutan lapset sinne lekuriin, koska ukon kohdalla olen suht varma että lopputulos olisi tilapäinen arvio siitä että kyseessä on vesirokko tai kenties märkärupi ja uusi lääkärikeikka muutaman päivän kuluttua.

Todettakoon tähän loppuun vielä että meillä nukuttiin yö todella huonosti. Spede poti merkillisiä kipuja joiden olinpaikaksi osoitti vuoroin päätään vuoroin jalkojaan. Lapsellahan on ollut suht reippaasti ajoittain kasvukipuja jaloissa joten ehkä ne vaivasi osan aikaa, pääkivun kohdalla taas jäin miettimään että näinköhän poikakin on kohta kirjava kuin pakanamaan kartta. Älytöntä. Minusta alkaa tuntua että tämä on aivan älytöntä!

Ja nyt, siirryn juomaan vielä kupposen teetä ennen kuin ryhdyn kotihengetär-toimiin. Kouluun lähtijöitä tässä talossa ei ole kuin kaksi kappaletta mutta kaipa heitäkin täytyy ryhtyä tuuppimaan kunhan sinne asti ehtii. Se on moro ja viettäkää kivakivatiistai. Minä pyrin samaan vaikka epäilenkin ettei tässä ole loppupeleissä mitään kivaa!