Niinpä aloitankin postaukseni toivottamalla oikein hyvää vappua kaikille lukijoille siellä ja täällä ja samalla kiittämällä minulle vappua toivottaneita persoonia, kiittää ja kumartaa tämä!
Eilinen oli kertakaikkisen hauskan hauska päivä. Voi sitä ilon ja riemun määrää mikä työmaalla vallitsi, ja niitä lapsia! Paikka oli täynnä prinsessoja, prinssejä, pojiksi pukeutuneita tyttöjä viiksineen ja tytöiksi pukeutuneita poikia korkokenkineen. Itse olin varautunut teemaan vain kruunun verran mutta onneksi kivakiva-työkaveri sattui tuomaan ylimääräisiä tyllimekkoja tullessaan ja niin minä vaan liihottelin vaaleanpunaisessa prinsessamekossa pitkin taloa. Oooh!
Aika pian muunnuin tosin lasikenkänsä kadottaneeksi teipatuksi prinsessaksi, kas kun niin. Yhden oppilaan pulpetti ihastui siihen tyllimekkoon suunnilleen yhtä paljon kuin oppilaat ja kräks vaan, mekossa valmiiksi ollut pienen pieni ratkeama kasvoi jättimäiseksi aukoksi. Maalarinteippi, jokaisen arvonsa tuntevan prinsessan pelastus! Työpäivä meni vinhaa vauhtia ja ennen kuin huomasinkaan jouduin riisumaan mekkoni ja kruununi ja suuntaamaan speden noutoon.
Spede oli kovin polleaa poikaa autossa istuessaan, istuihan tämän seurana siellä Homer Simpson, lypsylehmä ja SalamaMcQueen. Kotipihassa noudatettiinkin sitten erityistä varovaisuutta autosta poistuessa, etenkin Homer näytti siltä että tämä olisi poistunut paikan saadessaan enkä ihan lauhkeiksi kutsuisi lehmää tai salamaakaan. Kotona ukko olikin jo touhuamassa töihinlähtöä joten minä keittelin kupposen kahvia (!) ja istahdin nojatuoliin virkkuukoukku kädessä tuijottamaan häitä. Olipa ne ihanat!
Häiden jälkeen olin niin täynnä positiivista energiaa että minun oli kertakaikkisen PAKKO kaivella ikkunanpesuvälineet esiin. Koska olen töihinmenon jälkeen oppinut löysäämään kotihommissa niin tälläkin kertaa ajattelin pestä vain keittiön ikkunan mikäli alkaa väsyttää oikein tosissaan. Ja mitä vielä. Nyt on kaikki alakerran kolme ikkunaa tuuletusikkunoineen pestynä, keittiössä ja olkkarissa uudet verhot ja kaiken kruunaa keittiön ja olkkarin ikkunaan ilmestyneet ilmapallot.
Mutta aikaahan siihen upposi. Vaikka ikkunoita ei ollutkaan kuin kolme. Osasyy sille ajan uppoamiselle oli tosin kännykän, se kun tuppasi pirisemään tasaiseen tahtiin siinä hommien lomassa. Ukon sisko, ukon sisko, junnu, ukon sisko, ukon sisko. Välillä olin jo aikeissa nakata koko kapulan mäkeen, onneksi muistin että sehän nyt ei vallankaan kannata koska kapula siirtyy teinarille kunhan saan sen oman ihanan uuden kapulani kätöseeni.
Aloitin homman reipashenkisesti heti neljän kanttiin ja kas, pääsin keräämään silitysrautaa ja -lautaa pois seiskalta. Olkkarin verhot, yäk. Siis ei ulkonäkönsä puolesta vaan siksi että ne oli PAKKO silittää ennen ikkunaan ripustamista. Olkkarin ikkunan edustan tyhjennys kukkasista ja ilmapallojen puhaltelukin vei oman aikansa siinä pesujen lomassa joten ehkä se kolme tuntia ei nyt ihan järjetön aika ollutkaan.
Vaan kyllä nyt kuulkaa kelpaa! Yläkerran ikkunat jätin teinin hoidettaviksi, tämä kun pitää myös ikkunanpesuhommista mutta alakerta. Onpa tosiaan keväinen olo kun sai ikkunat puhtaiksi. Tänään ukko hoitaakin sitten kauppareissun kunhan ehtii ja sitten vappuilo voi laskeutua ihan rauhassa torppaan. Simaa en tänä vuonna, yllätys, muistanut tehdä joten kaupan simaa lie tarjolla, eipä silti ei meillä edes juo sitä kuin isommat. Munkkien paistosta olen haaveillut mielessäni tässä päivän pari.
Muilta osin vappu tarjoaakin meille sitten jonkinlaisen kadon kotoväestä. Junnu ja prinsessa kun on lähdössä viettämään vappua lastenkekkereihin ukon siskon ja tämän tyttöjen kanssa. Lastenkekkereihin sisältyy myös yöpyminen joten hiljaista saattaa olla. Poika 16v puolestaan on lähdössä tyttöystävälleen yöksi ja poika 14v ilmoitti jo illalla viettävänsä suurimman osan päivästä frisbeegolf-radalla.
Josta tulikin mieleeni, siis ei frisbeegolf-radasta vaan pojasta 14v, paljonko teillä teini-ikäisiä poikia omaavilla perheillä on teini-ikäisen pojan tarvitsema unimäärä? Poika 14vhän on aina ollut hyvä nukkumaan ja tarvinnut sitä unta runsaanlaisesti, 10 tuntia taitaa olla ehdoton minimi. Toisaalta taas poika on onnistunut perimään äitinsä tarpeen heilua hulluna jo aamutuimaan joten tämä tahtoo herätä ehdottomasti aamuisin puoli seiskan kanttiin vaikka kuinka olisi menossa vasta kymmeneen kouluun.
Tämä unen määrä taas tuli mieleeni siitä että poikahan oli nukahtanut muutama viikko sitten kolmesti terveystiedon tunnille. Asiasta keskusteltiin opettajan kanssa, poika kun on muuten varsin rauhallinen ja kiva oppilas mutta nukkuminen tunnilla sai kyllä opettajankin miettimään mitä ihmettä tämä tekee. Torstaina poika oli sitten nukahtanut matikan tunnilla ja sen jälkeen lapsi olikin kiikutettu terkalle ihmeteltäväksi.
Eilen terkka soitteli ja kyseli tarkkaan mm pojan jaksamisesta kotona, mahdollisista kotielämämuutoksista, valvomisista ja siitä onko äiti huolissaan. No äiti ei ole, äiti sattuu tietämään että pojalle ei riitä tämän tätä nykyä nukkumat 7-8 tunnin unet vaan ennemmin tai myöhemmin ne kostautuu nukahteluna. Terkka puolestaan ymmärsi varsin hyvin kun sanoin tälle että eihän poika malta mennä nukkumaan iltakasilta vaikka kuinka se olisikin se aika kun tämän pitäisi mennä nukkumaan saadakseen sen 10 tuntia unta.
Ainoa minkä terkalle osasin sanoa huolenaiheekseni on pojan rauta-arvot. Poika kun ei juurikaan syö lihaa vaikka sentään jonkin verran sitäkin tätä nykyä jo syö ja ruisleipääkin tuo syö ekstraharvoin. Kasviksiin tämä ei koskekaan vaikka ne tarjoilisi hopealautasella ja lupaisi onnistuneesta kasvisten syöntikerrasta euroja. Että josko ne tsekkaisi. Ensi viikolla poika menee näin ollen verikokeisiin mutta enpä minä oikein usko että rauta-arvossakaan silti mitään on. Poikahan kun raudoitettiin huolella silloin raskausaikana joten ehkä tällä on vieläkin varantoja jäljellä *hehee*.
Niin, minullahan oli aikanaan koko pojan odotusajan sitkeä anemia. Ei noussut arvot ei vaikka kuinka koetin juoda "rautamehua" ja syödä ruisleipää, iltaisin istuin vielä usein telkkarin ääressä imeskellen pakastepinaattikuutioita. Pojan syntyessä tällä olikin sitten, muistaakseni, veren hyytymistekijät sekaisin johtuen järjettömästä rauta-arvosta. Se taisi huidella jossain likempänä neljääsataa jos en väärin muista ja niin vaan pojan kanssa jäytiin pariin kertaan TAYSissa jälkikontrollissa toiveena että se laskee sieltä itsekseen normaaliksi. Ja laskihan se eli taisi äiti vain hieman yliraudoittaa poikaa.
Vaan nyt. Luulenpa että siirryn pyykkikoneoperoinnin puolelle. Muilta osin täällä onkin vallan kivan siistiä mutta pyykkiä, sitä riittää taas. Se on moro ja viettäkää kivakivavappu!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.