Mieletön onnenpotku, noin suunnilleen, sattui lähes samantien kun sain eilen aamulla blogattua. Ja kuka vielä sanoo ettei sitkeys kannata? Minä näet avasin, jälleen kerran, sen sähköpostini ja kas! Jostain ihme syystä päädyin klikkaamaan hiiren oikealla korvalla viesilaatikon postilistasta Interhomen viestiä ja kas, jos kohta viesti avautui alareunaan niin samalla viereen avautui valikko jossa oli listattuna mm sana "avaa".
Ja tämä jos joku onkin sitten onnenkantamoinen, minä tajusin jopa klikata viestin uudelleen auki siitä avaa-kohdasta ja hipheihurraa! Viesti avautui sen ison alareunaan avautuneen lisäksi myös omaan pikkuikkunaansa jossa näkyi myös ne liitteet. JES! Nyt on kuulkaa voucher tulostettuna, niin ja ajo-ohjeet. Vielä pitää tulostaa matkustusasiakirjat, nekin kun tarvitsee olla mukana mutta ne on ihan omana viestinään joten ne ei tuosta vaan hukkaan joudu. Niin paitsi jos koneeni hajoaa... Sittenhän ne katoavat kuin tuhka tuuleen... Oooooh! Siis tulostanpa nekin, heti kun palaan työmaalta, tähän aikaan aamusta kun en vielä viitsi raksuttaa tulostinta olkkarissa.
Joudun muuten tunnustamaan, että jos kohta liitteet löytyikin aamulla pitkällisten sähköpostin pelmailujen jälkeen, niin siitäkin huolimatta minä "leikin" sekä uuden kännyni että läppärin kanssa illan kotona. Pakkohan se oli. No oli oli! Minun oli näet aivan PAKKO tutkia miten saan Nokian Ovi-palveluun luotua ajoreittejä Unkarissa ja miten ihmeessä saan ne sitten siirrettyä kännyyn. Parin tunnin vispaamisen jälkeen (!) minulla oli navigaattorissa sekä ajoreitti lentokentältä huvilan avaintenhakuosoitteeseen että ajoreitti avaintenhakuosoitteesta huvilalle. Oooh!
Ja ei, enhän minä luovuttanut vielä edes siihen. Ehei. Ovi-palvelussa, siis netissä, on omalla tililläni nyt karttahakuun tallennettuna useampikin paikka Unkarin kamaralla, ne pitäisi vaan siirtää sieltä puhelimeen. Kyseiset paikat kun päätyivät "what-to-do"-listalle, joukossa on mm pari vesipuistoa, palatsia ja luonnonpuistoa. Saapa nähdä kuinka puhki olemmekaan reissumme jälkeen!
Vaan kuulkaa! Loikkaanpa kotvaseksi Unkarin kamaralta kotimaahan ja totean että eilinen työpäivä oli muuten oikeinkin kiva mutta omaopen sijainen ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta opettamaan ekaluokkalaisia. Tämä näet oli aika uupunut ja kärsineen oloinen jo ennen puolta päivää, kas kun lähteehän siitä luokasta nyt ääntä. Ei mitään megalomaanista älämölöä, sitäkin toki välillä, mutta lähinnä sitä jatkuvaa pientä puheenpulputusta joka kerrottuna 20 on toki jo aikamoinen ääni.
Ope kun ilmoitti että lapset saavat keskutella vierustoverin kanssa kuviksen töiden aikana ja lähettipä tämä nämä ryhmittäin lukemaankin pitkin luokkaa aapistunnilla ja niin. Kyllähän porukasta ääntä irtosi vaikka nämä omassa nurkassaan porukoittain luki ilman että kukaan korotti ääntään erottuakseen joukosta. Kuvistunnilla ääni oli tosiaan ajoittain niin kovaa että minunkin tuli korotettua ääntäni ja vaadittua hiljaisempaa keskustelua mutta ei se nyt jatkuvaa kakofoniaa ollut.
Paitsi silloin kun ope alkoi itse kirkua porukkaa hiljaisemmaksi, silloin siitä tuli kieltämättä aikamoinen kakofonia. Ei ekaluokkalaisilta voi odottaa samanlaista käytöstä kuin esim yläkoululaisilta, niin se kuulkaa on. Toki sitä voi vaatia mutta odottaa, ei. Silläkin minun suupieliäni nyki hetkittäin kun ope huusi tyyliin "te olette jo niin isoja että osaatte VARMASTI olla hiljaa kun ope käskee". Toki, mutta silloin open olisi kannattanut olla antamatta puhelupaa vierustoverin kanssa *hehee*.
Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä kun minulla alkoi päässä juhmimaan työpäivän aikana. Olin vähintäänkin helpottunut kun kello riensi yhteen ja meidän sakkimme pääsi kotiin, minä säntäsin lähimmän esimiehen seuraksi touhuamaan ensi viikon tutustumispäivän vempaimia. Meistä on kehkeytynyt aikamoinen aisapari työmaalla, on paljon hommia jotka tulee tehtyä kimppajaolla kuten nyt esim tarvikekuormien ja kirjatilausten siirtelyt, isompien monistushommien nakkomiset ja niputukset ja kahta ihmistä vaativat muutkin toimet.
Muutenkin lähimmän esimiehen tulee kysyttyä minua avuksi suunnilleen kaikkeen ja se on hyvä se. Välillä kun on luppohetkiä jotka täyttää enemmän kuin mielellään jollain oikein todellisella tekemisellä. Eilinen kuului juuri niihin päiviin jolloin ehdittiin vaikkas mitä päivän mittaan eikä niitä turhia istumissessioitakaan päässyt tulemaan. Jes!
Tänään aionkin sitten kipaista työpäivän jälkeen työkkäriin. Kas kun sieltä tuli kirje jossa minua pyydetään selvittämään kolmelta päivältä poissaoloni. Käsittämätöntä. Siis sikäli käsittämätöntä että kahdelta aiemmalta lasten sairastelun takia poissaololtani en moisia selvityksiä ole joutunut antamaan eikä niiltä edes maksettu, muistaakseni ainakaan, tukeakaan ja nyt joudun sitten kiikuttamaan sairaslomalaput työkkäriin näiltä kolmelta huhtikuiselta poissaololta. Mahataudit kertaa kaks ja se omituinen "ihoangiina".
No, tuleepa samalla kertaa otettua se uusi soppari työvalmennusta varten täytettäväksi, josko sen kiikuttaisi maanantaina reksin täytettäväksi. Minä laskin että minulla tulee 19 viikkoa työvalmennusta tehtyä nyt tämän kevään aikana joten Elon laskuopin mukaan syksylle jää tähteeksi 7 viikkoa. Se 7 viikkoa taas tulee täyteen syyskuun loppupuolella joten jos oikein onni potkaisee niin minä ehdin siihen mennessä päästä sinne TYPiin ja kenties he jopa ehtivät keksiä jonkun toisen termin tukimuodolle jolla pääsisin jatkamaan syyslukukauden loppuun koululla.
Peukut pystyyn siis siellä kotikatsomoissa! Tässä nyt on kuitenkin ollut näitä onnenkantamoisia viime aikoina, mm jo se että spedelle tuli juuri hoitopaikkapäätös jossa tälle luvataan uusi hoitopaikka lähitarhasta (jes!!!) 1.8. lähtien samoin kuin se että minä sain niin kivuttomasti sovittua alkusyksyn kuviot reksin kanssa. Eihän tässä voi olla kuin positiivisia tuulia, eihän? Ehkä ne positiiviset tuulet jopa intoutuu puhaltamaan niin kovin että hups vaan, syksyllä minulla onkin oppisoppari käsissäni? ... ehkä ei mennä kuitenkaan niin pitkälle vielä, vähemmän pettyy kun ei innostu liikoja toivomaan.
Vaan nyt. Taidanpa siirtyä kesyttämään tätä villiintynyttä kutristoani ja sen perään taidankin ottaa ja ryhtyä kirjaamaan uuden ihanan kännyni muistiin ensiviikolle ajoittuvia tapahtumia. Niitä kun on suht reippaasti ja olisi ehkä ihan hyväkin opetella käyttämään kännykkää kalenterina tässä kohtaa. Se on siis moro ja viettäkää oikein kivakivaperjantai!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.