Ja kuinkas sitten kävikään? Akka onnistui hankkimaan itselleen minkälie kuumepiikin hedarilla ryydytettynä äitienpäiväksi, että kuulkaa risoi moinen. Toisaalta, menipä samalla oleilulla sekin, äitienpäivänä kun harvemmin tulee tehtyä mitään erikoisen ihmeellistä.

Vaan niin. Lauantaina ukko palasi serkkureissustaan hyvissä ajoin, ei tainnut kello olla edes puolilla päivin kun tämä jo rymisteli kotiin. Ukko pyörähti suihkussa ja sen jälkeen lähdimme käymään kaupoilla kahteen pekkaan. Teini ystävineen huolsi sen aikaa speden, niin ja prinsessan joka kiukkusi ja rähisi koska tällä oli kiire päästä mummun mökillä käymään.

Kauppareissun jälkeen ukko lepäili hetken, he kun olivat kitanneet serkkupojan kanssa kahteen pekkaan pannutolkulla kahvia läpi yön ja tuijottaneet elokuvan toisensa perään. Just. Prinsessakin oli saanut valvoa pikkuserkkunsa kanssa juuri niinkuin halusi ja kas, neidit oli valvoneet aamuviiteen hekin. Ehkä on parempi etten sano mitään tässä kohtaa, tai toteankin vain että isit on kyllä paljon kivempia näissä jutuissa kuin äidit...

Oli miten oli, ukon levähdettyä me pakkasimme speden ja prinsessan autoon ja suuntasimme anopin mökille junnua noutamaan. Samalla kertaa vietiin anopille äitienpäiväruusu ja juotiin äitienpäiväkahvit, etuajassa toki, mutta silti. Parin tunnin turinoinnin jälkeen kurvailimme takaisin kotosalle ja ukko keskittyi jääkiekkoon.

Sunnuntaina minua sitten lahjottiin vuoteeseen. Prinsessa oli tehnyt aivan ihanan kännykkäpussin koulussa, junnu puolestaan oli tehnyt reseptikirjan. Spede lahjoi minua askartelemallaan pahvikorilla jonka sisällä oli vihanneskrassin siemeniä. Teini tahtoi leipoa täytekakun ja poika 16v tuli kotiin valkovuokkokimpun kanssa. Poika 14v antoi lämpimän halauksen ja niin, minä päätin kaatua sinne vällyjen alle.

Äitienpäivälounaaksi olin onneksi tilannut grillimakkaraa ja salaattia ja kas, niitä minulle tarjoiltiinkin sitten iltapäivästä. Illansuussa viestitin vielä lähimmälle esimiehelle ja omalle opelle että tätä ei taida näkyä töissä sillä mittarilukema alkoi nousta jo päivästä aika vauhdilla. Plääh. Eilinen meni sitten lähinnä lötkötellen. Olo alkoi onneksi entraantua jo aamupäivästä joten mikälie pöpö oli sitten pyörähtänyt kylässä.

Ja tänään pääseekin sitten taas töihin! Ihanaa! Harmillista että nämä työaamut alkaa käydä kovin vähiin, ja toisaalta, ehkä ihan hyväkin niin. Nyt olen koettanut sitten miettiä saanko oikeaa tietoa käyttämistäni työelämävalmennuspäivistä työkkärin kautta vaiko en, minusta kun tuntuu ettei tämän kaupungin viralliset virastot oikein tiedä mistään mitään. Ja nyt luulen että siirryn sujuvasti toisen kahvikupposen kautta hiusten kesytysprojektiin. Toteanpa vielä että luvassa on takuuvarmasti kivakivapäivä, mitä muutakaan tämä voisi olla? Se on moro ja viettäkää tekin kivakivapäivä!