Totta tosiaan otsikointi on hankala laji! Päätinkin siis käyttää tällaista suht helppoa aivonystyröitä rasittamatonta versioa joka ei, tietenkään, kerro yhtään mitään eilisestä. Jos sitten tsädäm-osioon ei lasketa sitä totuutta että sain kuin sainkin aikaiseksi ja kiikutin speden, junnun ja prinsessan eilen kuvattavaksi. Toki niitä kuvia otettiin minustakin ja nyt olemme virallisesti 65 euroa köyhempiä. Tsai.

Poliisilaitokselle en siinä samalla ehtinyt kunnolla, mutta piipahdettua siellä sentään tuli ennen kuvia. Ja hyvä niin! Samalla kun tuli selvyys siihen täytyykö vaiko ei tenavien olla mukana passien tilaamistilaisuudessa. Tarvitsee. Kas kun heiltä otetaan sormenjäljet siinä tilaillessa. Jälleen kerran yksi asia joka tässä meidän kaupungissamme jaksaa ihmetyttää minua; poliisi.fi kun sanoi ykskantaan että alle 12-vuotiailta EI oteta sormenjälkiä.

Samalla selvisi sekin ettei passia voi maksaa kortilla, siihen täytyy olla ihan puhdasta käteistä. Tänään kokoan siis uudemman kerran sekä joukot, että rahat, ja painelen poliisilaitokselle köyhtyäkseni 212 euroa. No, onpa yksi mietittävä vähemmän, seuraavaksi kun on pakko ryhtyä miettimään matkalaukkua, matkatavaroita ja matkavakuutuksia. Sen jälkeen matkaosio onkin onneksi kokolailla mietittynä. Kai. Miinus se jäykkäkouristusrokotukseni joka muuten puuttuu vielä. Pitänee pyörähtää terkalla...

Lapset oli koko valokuvaus- ja poliisilaitos reissun ajan ihanan riitaisia. Siis junnu ja prinsessa. Spedehän ei moisiin kotkotuksiin tahtonut osallistua, tälle riitti kun sai kiipeillä valokuvaamossa tuoleilla ja poliisilaitoksella ajella keinuautolla. Minä uhkasin jättää kaksi isompaa sinne poliisisetien huomaan mutta ei se oikein auttanut, junnu kun tuijotti poliisisetää ihailevasti ja totesi hakevansa ihan kohta nimmarin tältä. Just.

Muistanpa erään nyt jo 16 vuoden ikään ehtineen pojan joka suorastaan tuuppasi itsensä poliisimaijan takapenkille kymmenkunta vuotta. Ne kun on niiiiiin ihania. Ja olihan ne, poliisisedät jotka nauroivat pojalle ja juttelivat tämän kanssa yllättävän kauan kadun laidassa johon olivat pysähtyneet siksi aikaa että toinen kipaisi kaupalta juotavaa itselleen. Ilmanko poika tulee vielä tänäkin päivänä kotosalle hymyillen poliisin kanssa juteltuaan.

Vaan niin kuulkaa. Eilinen työpäivä oli kertakaikkisen kivakiva ja valaiseva. Ihan ensin totean että minä palaan työmaalle tasan tarkkaan 8.8.2011. Sopimus tehdään ihan näinä päivinä ja se tulee kattamaan tästä työelämävalmennuksesta käyttämättä jäävän ajan. Siis puolisentoista kuukautta. Etsin myös kuumeisesti porsaanreikää mitä kautta minun olisi mahdollista tehdä työmaalla koko syksy kelan rahoilla.

Tämä porsaanreiän etsintä taas oli rehtorin idea jota toinen samankaltaisella tuella työmaalla oleva kollega myös suositteli. Hän kun tekee jo toista (!) puolen vuoden jaksoa peräjälkeen siellä ja edelleen niillä kelan tukimuodoilla. Tällaista mahdollisuuttahan EI pitäisi olla olemassa ja näin minulle totesi eilen työkkärikin kun soitin sinne kysyäkseni että eikö minun ole mahdollista päästä pidemmäksi aikaa tai ainakin vielä toiseksi puolen vuoden pätkäksi koululle. EI!

Kun se on se puoli vuotta samalla työnantajalla joten ei, sinulla EI ole mitään mahdollisuutta päästä sinne kuin korkeintaan palkkatuella jota tosin tämä meitin kaupunkimme ei nyt ole halukas käyttämään koska kaupungin itsensäkin pitäisi maksaa osa siitä palkasta. En tietenkään maininnut kollegasta joka sitä toista puolen vuoden pätkää alkoi tehdä maaliskuulla, en tietenkään. Sen sijaan etsin googlesta TYPin tiedot ja soitin sinne. Kollega kun hoitaa työllisyysasioitaan sitä kautta ja totesi suunnilleen näin; jos tahdot pysyä työttömänä niin hoida asiat vain ja ainoastaan työkkärin kanssa, jos tahdot ihan oikeasti päästä tekemään töitä ja löytää oman alasi niin siirry TYPin asiakkaaksi. Hiiohoi!

Minä siis soittelin TYPiin ja vaikka mitään porsaanreikää nyt ei puhelimessa, tietenkään, lähdettykään miettimään niin toteanpa nyt että ensi syksynä minut kutsutaan elo-syyskuulla sinne asiakkaaksi. Hah! Johan on kumma jos ei lähde urasuunnittelut tosissaan käyntiin. Vaikka pakko se on myöntää, minä olen tässä pyöritellyt paria yritysideaakin mielessäni mutta niin. Minä pidän niin paljon tuosta työstä tuolla koululla että haluanko sittenkään?

Oli miten oli, syksyn ekat kuviot on siis jo tiedossa joten ehkä jään suosilla odottelemaan mitä tuolloin on luvassa, rehtorinkin mielestä kun on ensiarvoisen tärkeää että minä jatkan saman luokan kanssa jossa olen nytkin ollut. Kas kun heillä vaihtuu tosiaan se opettaja ja tuon ikäisille tenaville olisi kiva saada edes jotain jatkuvuutta hommaan heidän siirtyessään kakkoselle. Kaiken lisäksi opettaja joka heille tulee on niin kaukana tämän hetken opesta kuin olla voi joten ehkä minä pehmitän sitten sitä uuteen tottumistakin samalla...

Niin se uusi ope. Ou mai. Ensi syksystä voi totta tosiaan tulla mielenkiintoista. Minä kun olen ollut tämän opettajan kanssa napit vastakkain aikanaan pojan 14v tiimoilta. Tämän open olisi olettanut jäävän jo eläkkeelle. Tämä ope ei ihan aina ole nykyajassa. Toisaalta, mitä sitten. Enköhän minä sen jollain sumpli, tuleehan siihen sitten toinenkin ope koska tällä luokalla tulee olemaan kaksi luokanvalvojaa vuoroviikoin. Ja sitä toista minä en tiedäkään sitten ennalta eli hmmm...

Joka tapauksessa, eilinen oli kivakivapäivä noin töiden puolesta vaikka se kotitouhu sitten olikin vähemmän kivajuttu. Lapset kun jatkoi riitaisalla polullaan kotiuduttuammekin. Eikä siinä tosiaankaan vielä kaikki. Ukko jäi nyt sitten saikulle lonkastaan joten kiitos TAYS. Minä en tiedä kenet minä nuijisin tästä hyvästä mutta ehkä annan nyt asian olla. Ristin ennemmin käteni ja toivon todella ettei se lonkka nyt äidy samaan kuntoon kuin silloin pari vuotta sitten, jos niin käy niin minä en tiedä miten meidän matkamme kanssa käy. Toki se tehdään mutta onko ukosta siellä mihinkään?

Jos kohta elämä oli ollut silkkaa juoksua ja hääräämistä siihen puoli viiteen asti kun passikuvista kotiuduimme niin eipä se siitä miksikään muuttunut senkään jälkeen. Yhtäkkiä muistin että junnulla oli synttäreille lähtö edessä puoli kuudeksi. Ja ei kun viemään. Ja noutamaan seiskalta. Ehdin juuri ja juuri hätinä tekemään ruoan ja syömään itse junnun vietyäni. Noudettuani laitoinkin sitten vauhdilla spedelle iltapalaa ja ohjasin tämän sänkyä kohti. Miten ihmeessä ihmisellä voi olla välillä niin kiire?

Tänään ukko lähteekin sitten prinsessan kanssa yökyläilemään serkulleen, prinsessa pääsee touhuamaan pikkuserkkunsa kanssa ihan tosissaan. Minä jään kotosalle speden, junnun ja pojan 16v kanssa, poika 14v kun on lähdössä kaverilleen yöksi ja teini puolestaan menee mummulleen. Tätähän voisi sanoa vaikka poikien illaksi jos tällä ei olis vääriä vehkeitä jalkojen välissä. Ajattelin tosin hemmotella itseäni "poikien illan" kunniaksi jalkakylvyllä ja ehkä, siis EHKÄ, otan junnun ja speden viereeni nukkumaan. Junnulle se ainakin olisi USKOMATONTA luksusta.

Muilta osin meillä ei olekaan mitään suunniteltuna viikonlopuksi, kunhan olemme ja öllötämme. Sunnuntaina pitänee piipahtaa anopilla (höh) mutta siinä se sitten onkin. Saattaa toki olla että käyn äidin haudalla mutta se nyt ei ole vielä kirkossa kuulutettu se. Niin ja toki hemmottelen itseäni myös vaihtamalla kynsilakan väriä, näin kevään kunniaksi olen intoutunut taas hoitamaan kynsiäni oikein tosissani.

Ja nyt kuulkaa, luulenpa että siirryn vähitellen nautiskelemaan kahvikupposen nro 2 ja lukaisen samalla maailman tapahtumia läpi. Heräämisaika kun oli tänä aamuna vähintään hanurista joten tätä aikaa on tässä edelleen yllinkyllin vaikka sitten lukisi jonkun romaanin tähän väliin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai, minä pyrin tasan tarkkaan samaan!