Otin sitten ja päivitin tuliketun uusimpaan versioon loppuviikosta kun kone sitä niin innokkaasti kerran tarjoili. Eipä olisi kannattanut. Se oli suunnilleen samantien kun kone meni tuliketun osalta solmuun. Mm. blogien pohjakuvat ei näkynyt, naamikseen en pystynyt kommentoimaan ja kaiken kruunasi se että mm telkku.com oli rikki. Helketti soikoon! Eikä ole ensimmäinen kerta kun tuliketun päivitys tämän saa aikaan!

Viikonlopun seilasin netissä lähinnä Google Chromen siivittämänä ja ehdin jo miettiä sitäkin vaihtoehtoa että jättäydynkin vallan chromen varaan. Niin, mahdollisuus se olisi toki sekin mutta kun. Minä olen kovin kovin ihastunut mm lisäosiin joita tulikettuun on tarjolla. Olen myös kovin ihastunut teemoihin joita siihen saa. Enkä voi väittää ettenkö pitäisi suunnilleen pakollisena Adblockia. Itseasiassa koneeni on totta tosiaan minun näköiseni kunhan tulikettu toimii.

Eilen töiden jälkeen tunsin järjetöntä tarvetta ryhtyä tutkimaan mikä missä ja miten on vialla. Poistin tuliketun. Asensin uudelleen. Poistin lisäosia. Hävitin teemoja. Klikkailin liitännäisiä toimimaan ja pois käytöstä. Poistin tulikettua. Asensin jälleen. Kiroilin. Kävin suihkussa. Join kahvia. Kampasin nuppia. Iltapalatin tenavia. Kiroilin hieman lisää. Ja kas, puoli yhdeksältä illalla otin ja poistin uusimman tuliketun tietokannasta jonka perään asensin tilalle vanhemman version. Ja kas. Kone on taas minun näköiseni.

Mutta aikaa se vei, ja hermoja. Minä kun olin ehtinyt poistaa aika monta minulle tärkeää lisäosaa eli morning coffee, sääpalkki ja se adblock oli saanut kenkää puhumattakaan teemoista joita olin tottunut käyttämään. Vielä ennen sänkyyn hiippailua päivitin konettani, asensin teemaa ja tutkailin uudistunutta sääpalkkia. Tilalle asentamani kun oli ihan uusi versio joten tänä kesänä ei taida sääpalkissa näkyä huojuvia puita saati kaktuksia kuten sen vanhan sääkuviin kuului.

Vaan niin, teema tuottikin sitten hetken aikaa päänvaivaa. Jo sen edellisen tuliketun päivityksen seurauksena se ehdoton lemppariteemani joutui telakalle, se kun ei ollut yhteensopiva tuliketun sen version kanssa. Eikä se ole sitä siis tämän nytkään asentamani kanssa joten olin valintojen edessä. Ottaako se sama tylsä joka viimeksi koneella pyöri vai tutkiako sittenkin antia. Nyt voinkin sitten sanoa että tuen rintasyöpätutkimusta myös koneeni kautta, minä kun asensin PinkHopen teemaksi.

Räikeähän tämä on mutta menköön nyt toistaiseksi. Ehkä jossain vaiheessa tutkailen kunnolla teematarjontaa ja klikkailen sieltä käyttööni jonkun hieman rauhallisemman, on näet aika päräyttävää kun aamulla avaa koneen ja klikkaa kahvikupposta kaiken räväkän pinkin keskellä. Toisaalta, siinä kyllä silmät herää alle sekunnin ja ihan kunnolla. Tärkeintä kuitenkin on se että nyt kuvat toimii, telkku ei ole rikki ja naamiskin antaa minun olla oma itseni. Niin ja tämä oma bloginikin! Eilenhän jouduin päivittämään chromella ja chrome ei toimi blogien kanssa ihan yksi yhteen tuliketun kanssa, mm fontti on erinäköistä ja fonttikokoa pitäisi olla isontamassa osasta sivuja.

On kuin kotiin olisi tullut kun voi ihan oikeasti aloittaa aamun klikkaamalla kahvikupposta niin että silmien eteen avautuu koko aamutarjonta. Telkku, blogi, aamulehti, naamis ja pari keskustelupalstaa joilla piipahtelen. Ei kirjanmerkkejen kaivelua, ei uusien välilehtien availua ja säätiedotkin näkee sääpalkista yhdellä vilkaisulla. Piru periköön jatkuvat uudet päivitykset, ainakin tuliketun osalta, nih!

Vaan tämä ongelmoinnistani tuliketun parissa, onhan eilisessä nyt muutakin kerrottavaa. Kuten esim aamuinen ohjaajapalaveri jossa reksi jakoi työkuvioita tekijöille syksyksi. Minä jatkan, kuten jo alustavasti puhe olikin, avustettavani ja tämän luokan kanssa ja se on toisaalta vallan kivaa se. Elämme, en siis ainoastaan minä vaan muutama muukin, toivossa että saan sen jonkun minkälie tukimuodon koko syksyksi mutta jos niin ei käy niin olenpa ainakin sen puolitoista kuukautta joka jää tähteelle ja siinä kohtaa pidetään sitten tiukasti peukkuja että reksi saa kiristettyä minulle sen oppisopparirahoituksen.

Joka tapauksessa se oppisopparirahoitus on tiukasti toivelistalla, niin minun kuin reksinkin puolelta. Syksy on varmasti kevättä viisaampi, viime syksy koululla oli ollut noin suunnilleen kaoottinen ja samankaltaista kaoottisuutta siihen odotetaan nytkin, kas kun niitä syksyllä jatkavia ohjaajia on ihan liian vähän verrattuna uuteen luokkajakoon. Ehkä, siis EHKÄ, reksi tosiaan saa rahoista päättävän tahon päähän taottua järkeä...

Siinä palaveroinnin lomassa minulle selvisi myös junnun ja prinsessan uudet luokanvalvojat. Prinsessan luokanvalvojaksi tulee pojan 14v vanha luokanvalvoja ja se on kiva se! Eikä junnunkaan luokanvalvojan kohdalla huonosti käynyt, tämän opettajaksi tulee puolestaan prinsessan tämän hetkinen toinen luokanvalvoja. Se toinen taas, se siirtyy opettamaan juuri avustettavani luokkaa ja pakko myöntää, hieman hirvittää tämä. Me kun emme ihan ole samoilla linjoilla jutuissa. No, enköhän minä tuosta lutviudu.

Työpäivä itsessään sujui sukkelaan, ennen kuin ehdin kunnolla kissaa lausua olikin kello jo kahdessa. Nappasin speden hoidosta, keittelin kotosalla iltapäiväkahvit ja niin, painiskelin tosiaan tuliketun kanssa. Illalla sängyssä tuijottelin aikani Erin Brockovichia, se kun on yksi lempparielokuviani ikinä. Ei hajuakaan missä uni luurasi, vasta yhdentoista jälkeen sain kunnolla nukuttua ja kas, heräsin varttia vaille viisi. Saapa nähdä iskeekö puutumustila kesken päivän tänään.

Ja nyt kuulkaa, luulenpa että siirryn vähitellen kaivamaan itselleni vaatetta niskaan. Siis sellaista joka niskassa kehtaa lähteä sinne työmaalle heilumaan. Julmetun isokokoinen YIT-paita ja lököhousut kun ei jotenkin minusta mallaa tähän tilanteeseen... Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko, siihen minäkin tulen pyrkimään!