Poika 17v kotiutui eilen työmaalta intoa täynnä. Toki iskä oli ärähtänyt tälle pariin otteeseen, sehän nyt on tyypillistä iskää töitä painaessa, mutta pääosin oli ollut vallan mukavaa. Suurimman vaikutuksen poikaan taisi tehdä se että iskä oli kysynyt tältä kesken päivän onko tällä tarve saada palkkaa ennakkoon ja kun poika oli vastannut tarvitsevansa lähinnä bensarahaa ja ehkä uuden takin ja kengät oli iskä antanut tälle ennakkona parin päivän palkan.

Mutta kuuma tuon oli ollut. Hiki oli lentänyt oikein tosissaan. Iltapäivästä oli kuulemma alkanut vetokin kadota ja onko ihme, poikaparka ei saanut nukuttua kuin nelisen tuntia edellisyönä. Suihkuun tuo singahti kotiuduttuaan ja lähti sitten tyttöystävälleen ja tämän kanssa kenkäostoksille, iltaysiltä poika kotiutui ja loikki suunnilleen suoraan sänkyyn simahtaen samantien. Tänä aamuna minä havahduin hereille siihen kun poika tuli rappuja alas hieman ennen puoli kuutta ja jutteli puhelimeensa eli herääminenkin toimi loistavasti, jei! Nyt voi pitää peukkuja että heräämiset jatkuu samaan malliin, se kun on tämän pojan työelämän ainoa jännitettävä puoli!

Eilinen oli muuten vinhavauhtinen ja mahdottoman lämmin päivä! Minä pesin pyykkiä, ukko käytti auton pesussa ja aamupäivästä minäkin siirryin pihahommien pariin kun ukko alkoi vahata autoa. Ruohonleikkuri käynnistyi kuin käynnistyikin ekalla yrityksellä ja niinpä minä huristelin nurmikkoa alas bikinit päällä. Aurinko on ihana juttu! Puolet pihasta lykittyäni siirryin sisälle ruoanlaittopuuhiin, ukkokin oli saanut auton kuosiin ja tein kuulkaa ehkä parasta ruokaa aikoihin; "macaroni and cheese jauhelihalla ryyditettynä".

Sen verran hyvää siitä tuli että minun oli ihan pakko syödä sitä itsekin lautasellinen vaikka olenkin viime aikoina karttanut makaronia, minulle makaronista tulee jotenkin aina "turpea" olo loppupäiväksi. Suunnilleen ohje löytyi netistä, hieman sitä itse muokkailin kokkaillessani ja spede, puhumattakaan prinsessasta, oli haltioissaan moisesta sössöstä. Onneksi tein sitä valtavan kattilallisen, ukon siskon ei ole pakko ryhtyä ensitöikseen ruoanlaittoon tänään.

Siinä ruoanlaiton lomassa soittelin teinille, tämä kun sai ensimmäisen tilinauhansa ja kysyin saanko avata kuoren. Melkein siinä rumat sanat sinkoili kun tajusin tältä pidätetyn 60 prosenttia palkasta vaikka tämä vei verokortin heti toisena työpäivänään kesäkuun alkupuolella. Palkanlaskijalla oli tietysti soittoaika ja se oli, tottakai, ehtinyt juuri päättyä joten asia jäi hetkellisesti auki, sikäli hetkellisesti että teinin anoppikokelas ilmoitti siskonsa olevan myös palkanlaskussa töissä vaikka ei juuri kesätyöntekijöiden palkkoja laskenutkaan.

Anoppikokelas soitti siskolleen ja virhe saadaan kenties oikaistua heinäkuun puolessa välissä tai sitten ei, riippuen ihan siitä löytyykö verokortti teinin esimieheltä vai onko tämä onnistunut kadottamaan sen johonkin. Jos se on kadonnut on edessä uuden verokortin tilaaminen ja silloin oikaisu venyy aina heinäkuun viimeiseen päivään ja sitä ennen teinillä on jo pari laskuakin maksettavina joihin nyt saatu tili ei riitä millään. Voi huoh!

Ruoan jälkeen lähdin käyttämään ukon siskoa kaupoilla, ostimme jääkaapin täyteen emmeitä heidän syödä sen aikaa kun olemme reissussa. Kauppareissun jälkeen jatkoin pihan parissa raivaten rikkaruohoja mm hiekkalaatikon raadon ympäriltä, siitä kun ei ruohonleikkurilla oltu ajettu koko kesänä ja kasvusto oli sen mukaista. Liekö ne rikkaruohot sitten syynä siihen että koko mahanahka täyttyi nuppineulanpään kokoisista vesikellukoista ja hetken perästä kellukoita oli jo säärissä ja käsivarsissakin. Teini oli juuri selittänyt minulle saaneensa samanlaisia kellukoita työmaalla kun oli kahlannut umpiheinikossa mutta hänellä ne oli alkaneet kutista vimmatusti, minulle ei kutinaa onneksi tullut.

Viiden aikaan julistin pihahommat valmiiksi ja samoihin aikoihin poika 17vkin suoriutui suihkusta ja säntäsi tyttöystävälleen joten minä singahdin vuorostani suorittamaan sheivailuja suihkun alle. Peseydyttyäni kaivoin matkalaukkuja esiin ja pakkailin prinsessalle vaatetta hesareissua varten, samalla kertaa pakkasin meidän laukkumme valmiiksi ja ukon kanssa testailimme matkalaukun painoa ja arvioimme repun tilavuutta.

Soittelin vielä pikana iskän naisystävälle, tämä kun oli ollut myös päivän työmaalla ja läpissyt ummet ja lammet pojan kanssa, ja tiedustelin kuinka poika oli hommansa hoitanut. Hienosti oli mennyt, poika on vallan ahkera ja kova juttelemaan joten työpäivä oli ollut erittäin antoisa myös naisystävälle. Samalla kertaa vaihdettiin kuulumisia noin yleisesti ja puhelun jälkeen istahdinkin töllöttimen ääreen suorittamaan vielä yhtä matkavalmisteluosuutta eli kynsien hoitoa.

Nyt on kuulkaa niin pinkkiä, niin pinkkiä että! Ja sitä on varpaissakin! Valitettavasti en tunne tätä pinkkiä oikein omaksi sävykseni mutta ehkä kärsin hiljaa tämän reissun ajan, minä kun annoin ukon valita kynsilakkakokoelmastani värin jota kynsiin länttäsin. Ei kai ihminen voi kaiken aikaa olla lila- tai vihreäkyntinenkään jos tarkkoja ollaan että sikäli, vaihtelua se on tämäkin. Yhdentoista kanttiin painelin nukkumaan ja kuulkaapa nyt.

Minua ei omasta mielestäni jännitä pätkääkään reissuunlähtö ja silti nukuin ihan sikahuonosti yön. Ensin heräsin siihen että prinsessa istui sänkymme reunalla koska häntä pelotti pimeässä. Olisin ottanut lapsen viereeni mutta tämä päättikin suunnata junnun viereen yläsänkyyn. Seuraavaksi heräsin siihen että junnu rapisi kääntyillessään; tämä oli nukahtanut lelulehden päälle. Eikä aikaakaan kun havahduin hereille koska spede pälisi unissaan. Ja hetken kuluttua yläsängyssä nukkuneen prinsessan peitonhelma oli kasvoillani. Voi plääh!

Ja tosiaan, nyt aamutuimaan heräsin siihen kun poika 17v hiippaili rappuja alas ja puhui puhelimessa. Se nyt ei toisaalta haitannut mitään, minä elinkin hieman toivossa että herään ennen tämän töihinlähtöä ihan vain nähdäkseni tämän vielä ennen kuin me lähdemme reissuun. Joimme kahvit kaksin ja juttelimme tovin ja poika lähti kuuden kanttiin tuuppaamaan skoballa työmaata kohti. Matkalla hän aikoo tosin napata ABCltä juotavaa ja kolmioleivän eväikseen.

Nyt olisi sitten tätä aamuaikaa taas reippaanlaisesti. Tosin nopeastihan tämä aamu sujahtaa, ennen kymmentä lähden hakemaan ukon siskon ja tämän tenavien varustekassia ja siitä ei sitten kauaa menekään kun pitää jo tilata taksi ja suunnata lentokenttää kohti. Tällä kertaa läppäri lähtee mukaan niin että nettiinkin pitäisi päästä, ainakin hotellin tiedoissa lukee että hotellissa on langaton lähiverkko kaikissa huoneissa. Saapa nähdä.

Nyt siirryn kotvaksi aamulehden pariin ja ehkä sen jälkeen touhuan ihan tovin kotihommia. Oikein kivakivaakeskiviikkoa ja se on moro!