No ei tässä nyt mihinkään merille olla lähdetty, mutta kuulkaa, kyllä sellainen merilläseilaamishinku olisi päällä ja syytän siitä ihan täysin Ruotsinlaivalla 24h-sarjaa. Kehtaavatkin! Ehkä minun pitää laittaa sarja tauolle katsottavistani vaikka toisaalta, miksi ihmeessä? Ensi viikolla se taitaa jäädä ihan ominavuin tauolle vai mistä ihmeestä mahtaa johtua se että Ruotsinlaivan esitysaikaan alkaa uusi sarja, Unelmabaari Phuketissa.

Mahdanko sitten uskaltaa tuotakaan katsella, minähän olen jokseenkin Håkan-fani ja niin, ehkä minulle iskee sitten kohta järjetön himo päästä Thaimaaseen? Sitä himoa onneksi hillitsee jollain tapaa Ongelmia Thaimaassa-ohjelma, sen verran hurjia tilanteita turistipoliisit välillä sarjassa kohtaa. Niinpä niin, lomalla tulee näköjään seurattua aika reippaasti näitä reissaamiseen liittyviä ohjelmia. Tai yleensäkin ohjelmia, minähän olen pysynyt lähes järjestäin hereillä likemmäs yhteentoista joka ainoa ehtoo, välillä jopa puolille öin!

Jos kohta vielä viikko sitten iloitsin siitä että poika 17v oli, sitä yhtä myöhästymistä lukuunottamatta, herännyt hienosti töihinsä niin samasta asiasta en voi iloita enää. Ehei. Poika taitaisi myöhästyä ihan joka aamu kotona yöpyessään ellen minä olisi aamuvirkku. Osasyy heräämättömyydelle on varmasti viikonlopun valvomisissa, poikahan taisi kekkuloida hereillä liki koko viikonlopun nukkumatta oikein yhtään. Se taas johtui pojan aina yhtä yrittävästä luonteesta, tämä näet oli sopinut jo aiemmin viikolla mopokaupoista ja lähti niitä toteuttamaan perjantaina töiden jälkeen.

Eikä siinä, hienoahan se on että poika ihan itse hoitaa asioita, mutta siis oikeasti. Tämä lähti toteuttamaan mopokauppoja Riihimäelle. Just. Ja tietysti skoballa kaksi päällä kaverin kanssa. Eikä aikaakaan kun alkoi vettä tulla kuin esterin sanonko mistä. Ja jos tämäkään nyt ei riittänyt niin tottahan me olimme juuri tuolloin lähdössä sinne syömään ukon kanssa, ts minä pakkeloin itseäni ja vedin kretonkia niskaan kun ukko oli juuri ilmoittanut töistä että "paas ites iskuun, tulen kasilta ja lastenhoitaja puoli yhdeksältä".

Ja tottakai juuri siihen kretonkien kiskomiseen ja pakkelointiin soitti sitten poikakin todeten että "*painokelvotonta tekstiä* laittoi juuri tekstarin että onkin *lisää painokelvotonta tekstiä* myynyt sen mopon ihan justaansa jollekin toiselle ja he on *taas painokelvotonta...* justaansa Hämeenlinnassa ja ihan litimärkiä". Ja niin varmaksi kun he olivat kaupat sopineet. Poika kun oli painottanut kauppakumppanille että lähtee ajamaan mansen naapurista joten pitäähän kaupat varmasti.

Myönnän, minusta ajatus siitä että mopoa lähdetään hakemaan toisella mopolla reilun sadan kilsan päästä oli, no, huono. Sitä se oli myös ukosta mutta uskooko poika moisia? Ehei, ukko on aikaa sitten todennut että pojan on parempi antaa säätää ihan itse, kyllä Siperia opettaa. Ja varmasti opettikin, en väitä. Enpä usko että tuo toiste lähtee moisia kauppoja tekemään mihinkään matkojen päähän. Vaan sanonpa myyjäpuolestakin että aikasmoinen ****pää!

Kuten varmaan hääpäiväpostaukseni kertookin, minä en jäänyt asiaa vatvomaan kuin hetkeksi, eihän se olisi mitään auttanut. Poika 17v ajeli kotiin käyden matkalla kurkkaamassa jotain toista mopedia ja vaihdettuaan kuivaa ylle lähti sinne kaverilleen yöpymään. Ilmeisesti yö oli mennyt pitkälti myynti-ilmoituksia tutkien ja kas, nyt pojalla on sitten uusi mopedi pyrstön alla ja skoba on myyty tälle toiselle kaverille.

Minä en ole moisiin kauppoihin mitenkään kovin iloinen, kas kun se uusi mopedi. Se on ISO. Ja poika taas ei, eihän tuo ole kuin niukin naukin 165 senttinen. Pikkuvikojakin siinä oli jo valmiiksi eli laitettavaa on luvassa, toisaalta, mopojen parissa paljon touhunnut naapurinmies kannatti silti ostamista sillä hinta oli naurettava ja kone juuri laitettu. Harmi että poika ei aloittanut laittelua samantien, tänä aamuna kaasu hirtti kiinni kesken työmatkan joten poika myöhästyy töistä ja tämän lisäksi saa luvan ryhtyä hommiin heti töistä kotiuduttuaan.

Huomasitteko muuten että helteiden luvattiin palaavan? Ihanaa! Eilenkin oli aikas lämmin vaikka suuri osa ajasta menikin tuulen ja pilvien lomassa, onneksi minulla oli auto alla joten käytin tenavat illansuussa uimassa. Olisin ehdottomasti halunnut lähteä näiden kanssa hieman pidemmälle uimareissuun mutta suoraan sanottuna, en jaksanut yksin lähteä moiseen ja ukon sisko, mokomakin taliaivo, oli puolestaan yhdellä toisella kaverillaan eikä näin ollen ehtinyt mukaani.

Tänään ukolla on jälleen hieroja, lonkkaa siis hoidetaan fysioterapian keinoin ja ensi kuussa pitäisi olla sitten uusi kontrolli TAYSissa. Sen verran kun lääkäri oli kortisoonikokeilusta tajunnut että ei ihan toimi vaan ehkä sittenkin se leikkaus on ainoa keino. Nähtäväksi jää. Autonkin tuo mokoma vie mutta toisaalta, tälle päivälle on luvattu vesisadetta että ehkä minä jään henkiin. Ja nyt kuulkaa, siirryn touhuamaan aamupaloja spedelle. Se on siis moro ja oikein kivaa tiistaita!