Sieltä se kuulkaa sitten löytyi, se lompakko, auton etupenkin alta. Oli tainnut suunnata tikkareiden kanssa samaa kyytiä, tikkarit tosin tippui suoraan siihen juomakassiin mikä akan jalkatilassa oli. Siis kiitos ja nam, akka oli kertakaikkisen onnellinen yhytettyään oman pikkupikkulomiskansa jonka ehkä arvokkainta sisältöä on tasan yksi valokuva. Kortit nyt saa aina uusittua mutta kuvaa jossa ukko istuu auton takapenkillä -90luvun alussa, sitä ei saa mistään.
Tuhkis sen sijaan on ja pysyy kadonneena. Epäilyksen varjo on langennut speden ylle, tämä kun suuttui juuri sopivasti kummitussedän piipahduksen aikaan, näinköhän lapsi olisi nakannut tuhkiksen johonkin männikköön kostoiskuna? Spede kun sattuu olemaan aika pro näissä kostoiskuissa jos tuntee itseään loukatun ja sitähän tapahtuu suht usein. Siis että loukataan. Minä kiersin tosin tonttiakin kuin hullu kuumaa kaurapuuroa eilisen aamupäivän enkä saanut näköhavaintoja aikaan mutta toisaalta; naapuri leikkasi iltapäivällä nurmikkoaan ja yhdessä kohtaa aidan vieressä ajellessaan kuulin sisälle aikamoisen kolinan ja räminän. Näinköhän tuo olisi törmännyt meidän tuhkikseemme? Hmmmm...
Olenko muuten muistanut kertoa kuinka spedestä on kehkeytynyt varsinainen "en se minä ollut vaan tuo"-tyyppi? Tästä oivana esimerkkinä toimii viimeviikkoinen tapahtumasarja jossa äiti lähti käymään kaupalla ja isi oli laittanut lapselle äidin koneelle teletappi-videon youtuben kautta päälle. Äidin palattua kaupalta kiinnitti tämä ensimmäisenä huomioa siihen että lapsi katseli videoa jossa teletapit ammuskelee toisiaan erään räiskimiseen keskittyneen konsolipelin kulisseissa.
Äiti luonnollisestikin poisti moisen videon lapsen näkyviltä ja torui tätä. Torui siinä samalla miestäkin joka ihmetteli miten lapsi oli saanut vaihdettua moisen videon päälle, alkuperäinen malli kun oli ollut ihan toista. Lapsi luonnollisestikin suuttui, juoksi yläkertaan parkuen ja nakkasi matkalla kengät telineestä pitkin eteistä. Tietysti. Aikansa epäoikeudenmukaista kohtelua karjuttuaan lapsi palasi alakertaan jolloin äiti laittoi tämän keräämään kengät takaisin telineeseen jonka lapsi sitten suorittikin koska lapsessa on myös aimoannos apupojan vikaa.
Seuraavana päivänä kesken pissalle kiiruhtamisen pojalle tuli mieleen että tämä oli unohtanut kertoa äidille miksi moinen video koneella pyöri. "Iti laittoi teletappiammukkelun, ihan valmatti iti laittoi ten, ei pete laittanu". Aha. Ihan varmasti juu. Ja näitä vastaavia kuulkaa riittää. Torut tenavaa suunnilleen mistä vaan niin tämä ottaa a. siepit ja b. kertoo myöhemmin kuinka hänellä ei ollut osaa eikä arpaa moiseen vaan esim junnu on tehnyt koko jutun. Ja tämä siitäkin huolimatta että junnu ei välttämättä ole edes ollut paikalla moiseen tapahtuma-aikaan. Hmmmm. Harkitsenkin miten saan tämän tavan kitkettyä lapsesta pois, se kun on, vaikkakin koominen en väitä, myös hyvin ärsyttävä.
Tänä aamuna ringailin muuten pienelle söpölle pojalleni (17v) sillä tämä oli yöpymässä tyttöystävällään ja lähdössä töihin seitsemäksi. Tuuttasi varattua mokoma. Kävi kovin kuulkaa sääliksi kun katsoin ikkunasta ulos ja totesin vettä tulevan kuin aisaa. Onpa siinä hienoa ajella skoballa työmaalle ja heilua päivä märissä vaatteissa sateen ropistessa niskaan. Hetken kuluttua poika soittelikin takaisinpäin ja totesi että oli juuri soitellut iskän kanssa, iskä kun oli koettanut aiemmin tätä kiinni. Vapaapäivän pukkasi, iskä oli todennut ettei sinne kannata nyt lähteä, hänkin vain piipahti siellä viideltä ja palasi takaisin. Hyvä niin, sadevaatteita kun pojalla ei taida työmaan puolesta olla.
Niin ja hei! Kiitos Cebicin postauksen minäkin sain kimmokkeen; ilmoittauduin buzzaajaksi ja nyt odotan kieli pitkällä josko pääsisin jotain tuotteita buzzaamaan. Sähköpostia on siis kurkittu taajaan, jopa niin taajaan että kohta saan varmaan bannit koko sähköpostiosoitteeseen. Muutenkin tuntuu että sähköpostin parissa vierähtää hetki jos toinenkin, minä olen ollut tiiviissä yhteydenpidossa Interhomen kanssa.
Niin, en ole tainnutkaan postata viimeisen Unkarin illan tunnelmista sen enempiä tänne joten tämäkin tapahtuma lienee jäänyt jakamatta teidän kanssa. Kävipä näet niin että viimeisenä iltana, pienempien jo mentyä nukkumaan, istuimme huvilan terassilla tupakalla nauttien lämmöstä ja Unkarin yön villistä äänimaailmasta. Yhtäkkiä huvilan tontin tienpuoleisesta laidasta alkoi kuulua naisääni joka selvästi läheni. Pihathan oli aidattuja ja meilläkin oli portti aina öisin lukossa joten ensin ajattelin että joku paikallinen asukas on lähtenyt vielä iltamyöhällä kävelylle ja pitää aikamoista ölömölöä viereisellä tiellä.
Hetken kuluttua terassin valojen luomaan valokiilaan ilmestyi julmetun kokoinen valkoinen koira. Naisääni läheni ja läheni ja kotvan kuluttua valokiilaan ilmestyi jo naisihminenkin joka komensi koiraa kohti huvilan kellarikerrosta. Kellariin oli oma sisäänkäyntinsä, pariovet joihin meillä ei ollut avaimia ja olimmekin olettaneet siellä olevan ulkovarasto jossa kenties säilytettiin päältäajettavaa ruohonleikkuria ja muita vastaavia kapineita.
Minä ryhdyin huitomaan terassin kaiteen yli naiselle sanoen kerran jos eräänkin englanniksi että rouva on nyt ihan väärässä osoitteessa, me kun asumme huvilalla toistaiseksi. Rouva ei ymmärtänyt sanaakaan, keräsi vain puutarhakalusteista pehmusteet pois ja paineli koiran perässä kellariin. Aha. Just. Mikäs siinä, minä lähdin kotvan päästä perässä kellarille ja koputin parioviin. Rouva tuli avaamaan ja tämän selän takana olikin asunto keittiöineen päivineen. Radio pauhasi ja keittiössä porisi hellalla jotain.
Minä selittämään ja rouva viittomaan. Samantien selvisi että rouva ei puhu sanaakaan enkkua, lienee kaikille yhtä selvää etten minä puhu sanaakaan unkaria. Aikamme me siinä viittilöimme kumpainenkin ja rouvan viittilöinnin perusteella päättelin tämän olevan huvilanomistaja joka oli tullut yöpymään kellariin ja toivoi minunkin menevän nukkumaan sinne huvilan ylempiin kerroksiin. No just näin.
Lienee sanomattakin selvää että tajusimme alle viiden sekunnin että rouvahan voi halutessaan liikkua ihan missä tiloissa tätä huvittaa. Emme toki pitäneet kovin suurena mahdollisuutena sitä että tämä olisi halukas liikkumaan makuutiloissamme, tai edes muissa käytössämme olevissa tiloissa, ja suht epätodennäköisenä pidimme sitäkin mahdollisuutta että tämä kävisi keräämässä esim passimme ja rahat jotka meillä oli passien kanssa samassa matkalaukun sivutaskussa. Silti, olo oli epämiellyttävä ja niinpä nukkuminen oli mitä oli viimeisenä yönä.
Reissusta kotiuduttuamme otin yhteyttä Interhomeen sekä sähköpostitse että soittaen. Nainen Interhomella piti omistajan käytöstä omituisena. Ei omistajan pitäisi saapua huvilalle ennen kuin asukkaat sieltä on lähteneet, ei ainakaan yöpymään vaikka sitten tarkastuskierroksen tiloissa tekisikin. Nainen päätti tiedustella asiasta Unkarin toimistolta. Meni viikko ja minä otin uudelleen yhteyttä ilmoittaakseni että olemme lähdössä reissuun ja näin ollen sähköposti on ainoa tapa saada minut kiinni toistaiseksi.
Riiassa ollessamme sainkin sitten sähköpostin jossa oli kopio Unkarin toimiston vastauksesta. Johtuen aurinkotuolista, joka rikkoutui prinsessan istuttua siihen himppasen liian vauhdikkaasti, omistaja oli katsonut oikeudekseen tulla tarkastamaan huvilatilat ennen lähtöämme. Palaanhan asiaan aurinkotuolin osalta. Palasin, tietysti, aurinkotuoli kun oli korvattu avaintenpalautuksen yhteydessä kuten kaiketi asiaan kuuluukin joten mitä? Ei kai se silti oikeuta ketään yöpymään tiloissa meidän hallinta-aikanamme.
Seuraava vastaus Interhomelta olikin sitten jokseenkin hanurista. Pahoittelut siitä että yöunemme oli jääneet vähäisiksi mutta omistaja oli tahtonut tarkastaa tilat ja koska hän ei tiennyt kuinka aikaisin olemme aikeissa poistua hän katsoi varmimmaksi tulla paikalle hyvissä ajoin eli edellisenä iltana. Minkäänlaiseen hyvitykseen Interhome ei kuitenkaan katsonut meidän olevan oikeutettuja eikä heidän velvoitettuja, sillä kyseessähän oli omistajan tarkastus.
Ja johan pomppas, totesin minä ja vastasin mitä kohteliaimmin sanakääntein olevani hyvin iloinen siitä että nainen vastasi niinkin nopeasti uusimpaan viestiini ja että ottaisin yhteyttä kuluttaja-asiamieheen ihan vain varmistaakseni että heidänkin näkemyksensä asiasta on sama kuin Interhomen. Niinpä minä täytin netin kautta kuluttajaviraston lomakkeen viime keskiviikkona ja kas, perjantaina kuluttajavirastosta soitettiin ja kerrottiin asian olevan heillä käsittelyssä, he olivat olleet yhteydessä Interhomeen ja pyytäneet näiltä selvitystä tapahtuneesta mutta aikaa siinä saattaisi mennä joten ei kannata huolestua jos ihan hetkeen ei kuulu mitään.
Liekö tämä kuluttajavirasto sitten SE juttu sillä perjantaina sähköpostiin ilmestyi uusi viesti myös Interhomelta. Asiaa tarkemmin harkittuaan he olivat päättäneet hyvittää meille puolet viimeisen vuorokauden vuokrasta vaikka Unkarin toimisto sitä ei katsonutkaan aiheelliseksi. Jos tämä kävisi meille tulisi minun ilmoittaa tilinumeroni maksua varten. Tänään minun onkin tarkoitus soittaa kuluttajaneuvontaan ja kysyä heiltä mikä heidän näkemyksensä on, otanko vastaan tarjotun hyvityksen vai odotanko mihin ratkaisuun kuluttajavirasto päätyy.
Ja tästäkin huolimatta minä voisin ihan koska tahansa tehdä samalla kaavalla reissun eli tilata itse lennot, auton ja huvilan, vaikka sitten Interhomen kautta. Se syy miksi minä tästä lähdin Interhomen kanssa edes "riitelemään" on se että vaadin ehdottomasti että mikäli omistajalla on tosiaan oikeus tulla yöpymään omaan kiinteistöönsä tämän ollessa vuokrattuna pitäisi siitä olla maininta vuokrasopimuksessa jonka asiakas tekee Interhomen kanssa. Sitä mainintaa kun olen kaivanut kissojen ja koirien kanssa kaikista papereista jotka minulla Interhomelta on ja mistään sitä ei ole löytynyt.
Ja nyt. Lienee aika ryhtyä kotitouhujen pariin. Sadekeliä on luvattu koko päiväksi joten luulenpa että tänään meillä siivotaan. Ja siivotaan. Ja siivotaan. Se on moro ja viettäkää kivakivatiistai!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.