Eilen aamupäivällä minun oli suorastaan pakko lähteä pienelle lenkille. Selkä huuteli siinä määrin sitä hoosiannaansa että istuskella ei viitsinyt eikä normaali kotihommien parissa rehaaminenkaan heti aamusta oikein innostanut. Ilmakin oli vallan mainio kävelyyn, mittarissa oli hätinä 20 ja taivas oli vielä pilvenhattaroiden peittämä. Kävelin reipasta tahtia työmaalle, se lähin esimies kun on ihan yksin työmaalla tämän viikon.

Ja kukkua kans! Eiköhän reksi ollut juuri eilen päättänyt liittyä esimiehen seuraan ja hääräsipä paikalla joku naiseläjäkin selvittämässä paljonko koulun remontin yhteydessä entisöityjen tuolien tekokustannuksen oli ollut. Ensimmäisenä selvitettiin tosin minun lomakuvioni ja matkailuni, ilmeisesti pikkulinnut oli kielineet rehtorille että tämä akka on starttaillut koneella pariinkin eri maahan. Reksihän on vallan mukava mies mutta kun tuo säätää ja sählää ajoin niin työkaverin ilmeet oli näkemisen arvoisia reksin viittoessa sinne ja tänne.

Irtauduttuamme reksistä, ja samalla kertaa naisihmisestä, tutkailimme elokuun työvuoroja ja minä sain pari puoli viiden vuoroa hoitaakseni. Hyvä niin, minä kun toivon että voin niinä päivinä mennä silti normaalisti kasiin, näin ollen kumpainenkin vuoro kasvattaisi viikkotuntimäärääni kahdella ja puolella tunnilla jotka voin sitten napsia taas sopivissa raoissa pois. Samalla selvisi lopullisesti sekin että minä en sittenkään jatka avustettavani kanssa vaan sijoitun todnäk jollekin uusista ekaluokista. Jes!

Ja toisaalta ei jes. Lapsilla kun vaihtuu jo luokanvalvojakin ja siinä olikin syy miksi minun piti alunperinkin jatkaa luokan kanssa, ei liikaa muutoksia kerralla. Sitä paitsi, oma luokka on ollut vallan mukava joten on se toisaalta hieman ikävä juttu. Toisaalta taas hyvä niin, minä kun en välttämättä pidä ihan eniten luokanvalvojasta joka luokalle nyt tulee. Ja ymmärrettäväähän tämä on, koska minun kohdallani jatko on vielä auki, ts soppari on nyt vain syyskuun loppupuolelle niin minun varaani ei koko lukukautta voi laskea. Silti, enemmän minua harmittaa siirto kuin ilahduttaa, jotenkin sitä ehti jo tuudittautua siihen uskoon että syksyllä jatketaan lähes samasta kuin mistä lähdettiin.

Tämä työasioista, mitä niitä lomalla enempiä vatvomaan. Työmaalta kotiin suoriuduttuani kävin pikaisesti kaupalla hakemassa kinkkukiusausaineet sillä ilma ehti lämmetä työmaakeikan aikana siinä määrin että päätin keskittyä iltapäivästä nurmikonleikkaukseen ja muihin pihahommiin. Kiusaus uuniin, ukko lähti onneksi työkaverin kyydillä työmaata kohti ja akka nurmikkoa ajamaan. Kyllä taas kelpaa, nurmikko kun kasvaa ihan hullua kyytiä nyt joten ajella saa ihan surutta kerran viikkoon.

Koska ukko tosiaan lähti kyydillä töihin minulle jäi auto käyttöön ja se se kuulkaa vasta hyvä juttu olikin. Saatuani pihan kuosiin komensin kolme pienintä autoon, poika 14v kun oli sillä aikaa ehtinyt lähteä isälleen, ja me suuntasimme lähirannalla piipahtamaan sillä aikaa kun kiusaus muhi vielä uunissa. Ne jotka väittävät lähirannan veden olevan kuin linnunmaitoa puhuvat kyllä potaskaa. Hitto se oli kylmää! En todellakaan pulahtanut itse uimaan, kunhan kahlailin speden perässä rantavedessä. Prinsessa ja junnu sen sijaan pulikoi sielunsa kyllyydestä sen hetken kun rannalla olimme.

Kotona ruokin tenavat ja siivoilin keittiön, puraisin pikaisesti itsekin himppasen evästä ja loppuilta menikin lähinnä ollessa. Poika 17v ilmoitti menevänsä isälleen yöksi ja teini puolestaan kysyi josko tämän poikaystävä voi tulla yökylään laivalta suoriuduttuaan. Niin kai sitten, minulla on vaan valitettavasti poikaystäväkiintiö aika jumissa. Liekö kyseessä omat kangistuneet käsitykseni ja oppi jonka olen aikanaan kotoa saanut, minä en vain pidä poikaystävästä oikein yhtään. Ärsyttävä laiskajaakko ja itsekäs mottipää, jos minulta kysytään mutta onneksi ei kysytä.

Poikaystävähän oli saanut kesätyön yhdessä suuressa ja paljon väkeä työllistävässä firmassa isäpuolensa kautta kesäkuuksi, jatkoakin olisi saattanut olla luvassa jos vain olisi hoitanut työnsä kunnolla mutta hoisiko tämä? No ei todellakaan. Jatkuvia myöhästymisiä. Jatkopestiä ei siis tullut ja se on minun silmissäni valitettavasti aika iso miinus. Vielä isompi miinus on kuitenkin käyttäytyminen teiniä ja tämän elämää kohtaan, poikaystävä ei voi sietää sitä että meillä joutuu ihan oikeasti tenavatkin osallistumaan tekemisiin vaikkakaan ei paljoa.

Eikä tämä siedä sitäkään että teinillä on poikapuolinen työkaveri jonka kanssa tämä on osan päivistä töissä. Teini salailee tältä ihan järjettömän paljon asioita, ihan vain siksi ettei poikaystävä suutu ja ala huutaa. Kuten nyt sen että teini maksaa meille nimellistä "vuokraa", ruokarahaksi minä sitä ehkä ennemmin sanoisin. Kun ei poikaystävän mielestä lasten kuulu joutua maksamaan mitään ja sen kyllä huomaa, poikaystävän äiti rähisee ja pärisee jatkuvasti siitä kuinka joutuu ostamaan bensaa ja sitä ja tätä pojalle.

Poikaystävän äiti rähisee välillä teinillekin bensoista ja kerran jos eräänkin teini on maksanut bensoja poikaystävälle. Lisäksi teini joutuu maksamaan aina kaikesta oman osuutensa, oli sitten kyseessä mikä tahansa kimppahomma mitä he tekevät. Siitä sainkin eilen oivan jutunaiheen eilen kun teinin paras kamu istui meillä iltakahvilla. Väärinhän se toki on että minä jätkätän teinille tämän poikaystävän käyttäytymisestä mutta kun en aina jaksa purra kieleenikään kun tämä selostaa poikaystävänsä touhuja.

Oli siis ihan pakko ihmetellä eilen ääneen kuinka poika17v on ostanut tyttöystävälleen sitä ja tätä ja tota eikä tyttöystävän todellakaan tarvitse maksaa mitään takaisin pojalle. Ehei, poika17v kuuluu jopa niihin nuoriin miehiin jonka mielestä poika maksaa jos käydään syömässä, paitsi tietysti silloin jos pojalla ei ole rahaa. Nyt kun tällä on niitä tuloja ollut niin tyttöystävän karkkiostotkin on poika maksanut. Samaan aikaan poika on silti sijoittanut palkkarahojaan fiksusti eli osti sen kännykän ja vaihtaa skoban parempaan ajopeliin seuraavasta tilistä.

Ihme ja kumma, eilen teini ei suuttunut tästä kun ystävänsä kanssa asiasta puhuimme. Teini lähinnä manaili sitä miksi hänen poikaystävänsä on niin ahne, laiska ja itsekäs. Tämä tapahtui muuten samaan aikaan kun teini liimaili itselleen tekokynsiä, nekin kun oli ollut pienimuotoisen riidan aihe kun teini ne oli ostanut omilla rahoillaan. Koska poikaystävä oli pitänyt ostosta päättömänä, jota se minunkin silmissäni on, niin teini oli todennut tälle pitävänsä niitä kuukauden yhtäkyytiä joten nyt hän sitten liimailee ne paikoilleen aina ennen kuin tapaa poikaystävänsä, ihan vain sillä ettei poikaystävä ala rähjätä siitä että teini on laittanut rahaansa turhaan.

Ei liene ihme että minä en oikein diggaile teinin poikaystävää? Poikaystävän täällä ollessa meidän kaikkien pitäisi elää kuin "kusi sukassa", poikaystävä kun ei pidä siitä että pienemmät tenavat rymistelee ja juoksee ja että näillä on vieläpä asiaa teinille välillä, eikä tämä pidä siitä että minä saatan pyytää teiniä katsomaan pienempien perään jos piipahdan kaupalla tai kiskalla eikä tämä pidä siitäkään että pojalla 17v saattaa välillä olla teinille asiaa. Teinin pitäisi elää tuolloin umpiossa omassa huoneessaan vain ja ainoastaan poikaystävän kanssa. Ush!

No, ehkä, ja toivottavasti, tämä ei ole teinin lopullinen valinta sillä jos se on niin... Helketti! En tykkää en! Pojan 17v tyttis sen sijaan voisi jäädä lopulliseksi valinnaksi. Tyttis kun on järjettömän kova painamaan hommia, sosiaalinen kuin mikä, tätä ei haittaa tippaakaan pienempien pyörimiset, oikeastaan päinvastoin. Prinsessan kanssa näillä on nyt jo joku ihme "salaseura", tyttis kun on prinsessan mukaan prinsessan paras kaveri ikinä. Oi voi. Ja miniäkokelaathan ne pitäisi olla enemmän punainen vaate kuin vävykokelaat?

Russutus seis ja toteanpa vaan että juu, poikaystävä sai toki yöpymisluvan, teinilläkin kun on tänään vapaapäivä. Ai niin, iltasella kiikutin siileille ruokaa, minähän en ole ruokkinut niitä tänä kesänä johtuen siitä että kesäkuu meni kokolailla reissatessa. Siitäkin huolimatta siilihavaintoja on pihassamme tehty muiden ihmisten toimesta joten maanantaina aloitin ruokinnan ja aamulla vastassa oli kuin olikin vajaa ruokakippo, keskiviikkoaamuna kippo oli nurin pihassa joten oletettavasti siili(t) on siellä käyneet. Eilen illalla vein ruokakippoja pihaan kaksi ja kiikutin ne jo seiskan kanttiin sinne ja oi ja voi!

Kasilta ensimmäinen siili kömpi einehtimään. Kymmenen aikaan kipoilla oli ruokavuoroista riitelemässä kolme siiliä. Joten sieltä ne palasi ja kissanruokaa menee taas! Että siilit on ihania! Tänä aamuna heräsin julmettuun lokkien kirkunaan ja ajattelin jo että siilien ruokapaikallako ne kirkuu mutta ei sentään, naapurin pihan yläpuolella kaarteli pari lokkia kirkumassa. Olisiko nuo nakanneet grillimakkaran jämät johonkin päin pihaansa? Siilien ruokapaikka kun on niin pahassa paikassa lokkeja ajatellen että sinne nuo ei oikein taida uskaltautua. Siilien ruokakipotkin oli tyhjinä joten eipä siellä olisi lokeille enää tarjoilua ollutkaan.

Koska tämä aamu alkaa jokseenkin helteisissä merkeissä niin luulenpa että ryhdyn nyt sulkemaan ikkunoita. Kämppä on saatu jäähtymään miellyttävään +21 pitämällä lävet ja osa verhoista kiinni auringonpaisteella ja ikkunoita auki aina kun pihalla on ollut viileämpää joten tätä viileyttä ei viitsisi sisätiloista hukata. Muutakin hommaa tässä olisi joten se on moro ja viettäkää kivakivatorstai! Minä tulen tasan varmasti pyrkimään samaan.