Oikeastaan koko keskiviikko meni kankkulan kaivoon. Livahti. Katosi. Pah. Ja se on ihan TÄYSIN postipaavon vika, on se! Tosin ennen sitä postipaavoa menikin ihan vauhdikkaan vinkeästi ja mukavasti, laittelin näet pyykkejä kuivumaan, kiikutin puhtaita kopallisen alakertaan odottamaan viikkailua (jonka piti tapahtua kotvasen kuluttua) ja suunnittelin pizzan tekemistä ja siivoamista jonka olin aloitellut jo ennen speden heräämistä. Siis sen siivoamisen.

Olin siinä speden heräämistä odotellessa ehtinyt toki monta muutakin juttua, mm piirtämään pohjakuvan alakerrasta mittakaavaan. Minä kun haaveilen aika-ajoin keittiöremontista ja niinpä vaan minä keksin että voisihan sellaisen luonnostella joutessaan valmiiksi, tosin kapineiden sijoituspaikat jätin vielä siinä vaiheessa auki koska "sehän on juur passelia sadepäivän hommaa". Siirsin siis pohjakuvan odottamaan vuoroaan kun spede heräsi ja ryhdyin niihin kotihommiin.

Hommani keskeytti ensin puhelu kuluttajaneuvonnasta. Minä kun sain sieltä tiistaina naisihmisen kiinni ja tämä  puolestaan lupasi pyytää minun asiani kanssa työskennellyttä tahoa soittamaan minulle heti kun ehtii. Muistinhan kertoa jo aiemmassa postauksessa että tämä nainen joka asiaani on tutkaillut soitti minulle jo perjantaina ja kuulosti todella miellyttävältä ja mukavalta puhelimessa. Ensivaikutelma ei pettänyt sillä samaa mukavuutta oli tarjolla nytkin.

Kerrottuani tälle Interhomen ottaneen minuun yhteyttä sähköpostitse ja tarjonneensa "pitkällisen harkinnan jälkeen" hyvitystä 50% yhden vuorokauden vuokrasta "vaikka Unkarin toimisto sitä ei katsokaan aiheelliseksi", totesi mukava naisihminen että ilmeisesti he eivät halua sotkea kuluttaja-asiamiestä asiaan, sillä hänelle sieltä ei ole tullut mitään vastauksia tiedusteluihin. Samalla kertaa nainen kysyi mitä minä itse halua tässä tilanteessa, mahdollisuus kun on että jos vien asian kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi en saa euron euroa ja toisaalta taas saattaa olla että saan sen mitä olen vaatinutkin eli yhden vuorokauden vuokran kokonaisuudessaan.

Siitä olimme kumpikin samaa mieltä että tärkeintä olisi että Interhome tarkistaisi vuokrausehtonsa, siis ne jotka asiakas saa käteen vuokratessaan mitä tahansa loma-asuntoa ja länttäisi johonkin pumaskaansa tiedon siitä että tällainen vuokranantajan yhtäkkinen loma-asunnolla yöpyminen on joissain maissa mahdollista vaikkakaan ei todennäköistä. Yhtälailla samaa mieltä olimme siitä että Interhomen käytös tämän asian tiimoilta on ollut asiakasta alentavaa ja jopa vähättelevää.

Hetken mietittyäni totesin että taidan vetää asian kuluttajariitalautakuntaan. En minä siinä mitään häviä jos en voitakaan, eihän se 50% eli 50 euroa ole rahaa joka minulla jo olisi. Aivan yhtä kallisarvoista se aika on minulle kuin Interhomellekin ja minua todella korpesi se tapa miten he vähättelivät yöunten menetystä tyyliin "voi voi ettekö nyt saaneet nukuttua ja olipas se ikävää". Pieniä lapsia matkassa, on vallan toivottavaa että muut tahot kuin ne lapset ei häiriköi vanhempien unia vallankaan viimeisenä yönä kun lennot ja ajelut ja vaikka mitäkä on edessä.

Nainen neuvoi hyvin tarkkaan miten asia tapahtuu, mitä kaikkea liitän valitukseen, mistä sen plakaatin saan käsiini, kuinka kauan käsittelyssä suunnilleen menee (kuukausia mutta jos huonosti käy niin yli vuosikin saattaa mennä ilman että kuulet mitään) ja miten vastaan Interhomen viimeisimpään sähköpostiin. Totesipa tuo senkin että voihan se olla että yhtäkkiä he haluavatkin korvata koko vuorokausihinnan mutta tuskin. Lopuksi nainen painotti että käsittely on asiakkaalle maksuton ja toivotti hyvää onnea jatkoon ja hauskaa kesänjatkoa.

Olisipa kaikki asiakaspalvelussa työskentelevät ihmiset yhtä mukavia ja fiksuja kuin tämä nainen oli! Vaan niin, puhelun jälkeen hain postin ja siitä se alamäki sitten alkoi. APUA! Minähän hankin jo iät ja ajat sitten kahdet Nintendo DSn kuoret koska spede, tuo rikkojien aatelinen, oli rikkonut minun DSni ja prinsessankin DSn kuoret on kärsineet kolhuja joiden vuoksi ylänäyttö toimii vain oikeassa kulmassa. Tiistaina, sen sateen keskellä, hoksasin että koska sitä hiivatin triwingiä, siis ruuvaria jota koneiden avaamisessa tarvitaan tasan kolmen ruuvin verran, ei saa mistään niin nythän minä viimein otan ja tilaan sen netistä.

Ja senhän se postipaavo sitten toi. Ja minä kaivoin netistä kuorien vaihtokaavion. Ja siirsin koneen pöydälle. Ja otin ruuvarin. Hain pari muuta ruuvaria. Ryhdyin hommiin. Ja hommasin. Hommasin. Hommasin. Hommasin vielä vähän lisää. Ja kirosin. Kävin tupakalla. Hommasin. Ihmettelin. Ja hommasin taas. Ja kirosin himpan. Hätistelin spedeä kauemmas. Ja manailin. Ja hommasin. Ja murisin. Ja hätistelin spedeä.

Kolmen tunnin työn jälkeen uudet kuoret oli paikoillaan. Ja akka satavarma siitä että pelikone ei toimi, laattakaapeli kun näytti huonovointiselta sen availun yhteydessä. Ja oikeassahan akka oli. Virrat kapineeseen kyllä tuli mutta ei, kumpikaan näyttö ei herännyt elämään. Onneksi kyseinen pelikone on se akan oma ja enemmän kärsinyt versio, jos kyseessä olisi ollut prinsessan pelikone niin akka olisi varmasti kironnut vielä enemmän.

Mutta toteanpa nyt että yhden pelikoneen avattuani tiedän tarkalleen miten avata toinen ja paljon vähemmällä vaivalla ja miettimisellä. Sehän on oikeastaan vallan simppeli kun hoksaa ne muutamat hankalammat kohdat, tai siis sen, miten ne saa parhaiten hoidettua. Arvatkaapa vaan ketä kutkuttaa nyt Nintendo Wiin avaaminen? Siihen kun tarvitaan myös sitä triwingiä ja se kun puolestaan on syönyt erinäisen määrän kortteja joita ei saa sieltä ulos. EN KOSKE! Hoen tätä kuin mantraa konsanaan koko tämän päivän!

Kellokin näytti jo kahta ja ukon sisko oli juuri soitellut josko kuskaisin hänet ja lapset, myös meidän, toiselle puolelle kaupunkia pihatalkoilemaan illaksi. Mikäs siinä, minä kiikutin lauman ja palasin kotiin kahvinkeittelyyn. Enkä todellakaan saanut aikaiseksi aloitettua uudelleen siivoamista, ehei, siinä vaiheessa kun ukko heräsi minä innostuin tutkimaan Ikean keittiösuunnitteluohjelmaa. Ja kappas, siinä se loppupäivä sitten menikin. Luoden uutta keittiöä. Ja vielä hieman toisenlaista. Vai olisiko sittenkin tuo parempi.

Ukkokin alkoi jo innostua asiasta, tämän päässä selvästi raksutti ja raksutti ja raksutti talousosasto. Että mistä rahat. Kun olisihan se hieno. Ja paljon järkevämpi vaihtoehto kuin tämä miten meillä nyt on mm keittiö. Ja niin, meidän keittiömmehän on tosiaan 12 vuotta vanha ja siltä se kyllä jo näyttääkin sillä moni kaapin- ja laatikonreunus nauraa iloisesti. Niin, tässä suunnitelmassani keittiö siirtyy makkarin kohdalle. Ja makkari taas tänne keittiöön. Joka toki olisi ollut alunperinkin järkevin mutta kun eihän sitä silloin taloa rempatessa tajuttu.

Tämä meidän keittiömmehän on ruhtinaalliset 10 neliöä mikä meillä nyt on. Makkari taas on liki 14 neliöä joten se jo kertonee siitä miksi keittiössä päät kolisee yhteen kun taas toisaalta makkariin mahtuu lisäksemme molemmat pojat, erinäinen määrä junnun legoja ja järjetön määrä vaatteiden säilytystiloja. Nyt kun teini on tekemässä muuttoa lähiaikoina (?) ja junnu siirtyy yläkertaan niin makuuhuoneen pienetyminen ei haittaisi yhtään. Saapa nähdä. Ukko todellakin alkoi innostua asiasta.

Ai niin, Ikean kaappiratkaisut maksaisi uuteen keittiöön yhteensä kolmisen tonnia. Siihen päälle lattiapinnat, seinäpinnat, muutama lasivitriinikaappi ja baaritiski sekä kolme baarijakkaraa. Saa tosiaan miettiä mistä moisen rahan tekisi... Onneksi työlle ei tarvitse laskea hintaa, itsehän se remppa tehtäisiin mutta se taas saa miettimään että mistä aika. Parempi etten mieti tätä enempiä, innostun vaan taas uudemman kerran niin että alan kohta itkupotkuraivaroimaan! Ei ole nyt toistaiseksi varaa saati aikaa moiseen. Höh.

Vaan niin, jos kohta päivä meni siis harakoille niin niin se meni sitten illanlopetuskin. Ukon keskimmäinen sisko soitteli hieman yhdeksän jälkeen selittäen kuinka hänellä on se TV-taso ja siihen kuuluvat kaksi hyllyä että tarvitsisiko teini nyt kun tällä on se asunto haussa. Olin jo vastaamaisillani että toki vaikka tällä onkin jo yksi TV-taso mutta senhän voin sitten pitää odottamassa pojan 17v muuttoa joka saattaa ihan oikeasti olla ajankohtainen jo ensi kesänä.

Onneksi muistin että kannattaa odottaa josko jatkoa tulisi ja tulihan sitä. Niin että hän voisi sen myydä seitsemälläkympillä jos teini tahtoo. Tässä kohtaa minä totesin että juu ei, teinillä on jo TV-taso joten ei tämä sitä tarvitse. Että kiitos vaan ja hei. Huomautettakoon että vastaavan TV-tason ja hyllyt saa Ikeasta satasella ja nämä on olleet keskimmäisellä käytössäkin jo useamman vuoden. Huomautettakoon myös että teinillä ei ole rahaa minkä luulisi keskimmäisenkin tajunneen. Huomautanpa vielä lisäksi että mahtoiko keskimmäinen kuvitella että ME ostamme kapineet teinille. Ehei, me olemme varmasti osuutemme tämän "kapioista" koonneet emmekä todellakaan aio hankkia tälle enää mitään.

Tässä muuten näkee hyvin eron ihmisten välillä; meillä on tapana antaa kapineet jotka poistamme käytöstä ilmaiseksi tarvitsijalle mikäli nyt kyseessä ei satu olemaan joku superarvokas vempain. Meidän kauttamme on matkalle lähtenyt mm kaksi vuotta vanha tyttöjen polkupyörä, useampi kodinkone ja läjäpäin pienempää kapinetta. Huonekalujakin olemme onnistuneet jakamaan kylille ja silti niitä on jäänyt talteen sen verran ettei teinin tarvitse muuttaessaan ostaa oikeastaan mitään muuta kuin muutama perusastia. Tosin äidin kaapista taitaa niitäkin irrota mukaan.

Tokihan keskimmäinenkin antaa tavaraa pois mutta silloin kyseessä on lastenvaatteet. Mitään muuta hän ei ilmaiseksi sitten kenellekään anna, ei kenkiä, ei astioita eikä huonekaluja. En minä tiedä onko siinä oikeastaan kyse edes ahneudesta vai onko se vain hänen oppimansa tapa, jokainenhan näissä taaplaa tyylillään. Silti, minä pidän jokseenkin hölmönä sitä että mietit heittäväsi sohvan kaatopaikalle ja jos joku sattuu sitä kysymään kierrätykseen niin annas olla, siinä tapauksessa se kyllä maksaa parisataa. Tällainenkin tapaus kun sattui muutama vuosi takaperin ja hyvä niin, hyväkuntoinen ja komea sohva kulkeutui kaattikselle sillä kertaa ja hän joutui näkemään sen vaivan ihan itse kaattikselle sen saadakseen.

Taas on tullut pälätettyä ummet ja lammet. Luulenpa että siirryn viimeisen kahvikupposen kautta pyykkien viikkailuun. Ukko menee tänään vasta iltaan joten ehkä sitä jotain ruokaakin olisi syytä kehitellä. Tai sitten ei, mutta lapset sitä ainakin tarvitsee. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä pyrin samaan ts suljen Ikean keittiöohjelman (jota oli pakko kurkata pikaisesti heti herättyään) ja siirryn touhuamaan!