Huolestuneena tuijottelin iltamyöhällä ilmaa ja totesin että just, vettä tulee kuin aisaa. Toteanpa tässä ja nyt että mikä onni että sade on hellittänyt yön aikana ja esitän vielä vienon toiveenkin; ei kiitos lisää ennen kahdeksaa! Jos ihan pakko on niin sen jälkeen sopii rojautella lisää vettä taivaasta mutta sen voisi kyllä lopettaa sitten jo hyvissä ajoin päivällä, ei ihan kamalan paljon innosta ajatus kävelemisestä rankkasateessa.
Kaiken lisäksi minua laiskotti niin törkeän paljon illalla etten jaksanut edes kaivella esiin speden tarhakapineita, ilmanko tänä aamuna sängystä kömmittyäni olin saada ensimmäisenä slaagin kun speden kumisaappaat ei olleet eteisen kenkätelineessä näkyvillä. Kumisaapasetsinnät aamutuimaan ei taida inspata kovinkaan montaa ihmistä, onneksi huomasin saappaiden könöttävän yläkerran rappujen alimmalla rapulla. Huh!
Tunnelmat on kuulkaa kovin kaksijakoiset. Toisaalta on ihan mahdottoman kiva päästä töihin ja toisaalta ei nappaa sitten yhtään. Se miksi homma ei nappaa johtuu täysin siitä että kesä alkaa olla loppupuolella, tai oikeastaan loppuu nyt kun työmaalle palaan ja siihen ei auta se vaikka olisi millaisia helteitä vielä tulossa. Se vapaasti meneminen ja kulkeminen, sehän se on joka kesän minulla määrittää. Ihan yhtä paljon kenkuttaisi varmasti vaikka en töihin menisikään nyt, koulu kun alkaa keskiviikkona ja se päätepiste lomalle olisi ollut joka tapauksessa siinä.
Mielenkiinnolla odotan mitä spede pitää uudesta tarhasta nyt kun pääsee tositoimiin. Onko alku jälleen hankalaa, mene ja tiedä, lapsellahan vaihtuu sekä tädit että kaverit ja se on se joka minua jänskättää tämän osalta. Tarhatahtihan tuolle sopii kuin nenä päähän ja takuuvarmaa on että vaikka alkukankeutta nyt ilmenisikin ei se johtuisi siitä että tämä ei tarhaan halua vaan juuri siitä että ympäristö ja kasvot on uusia.
Onneksi tarhamatka supistui ja reippaasti. Ei enää liki kolmen kilsan kolistelua huterien rattaiden kanssa, riittää kun nakkaa lapselle vaatteet niskaan ja kävelee tämän kanssa muutaman sata metriä. Tänään suoritetaan aikatesti, se kun on hyvä saada selville kauanko matkaan taittuu tällä uudella systeemillä. Ottaen huomioon että se matka jonka taitan töihin speden tarhakiepin kanssa lyhenee parilla-kolmellasadalla metrillä joten lienee siirtymä työmaalle käy vielä nopeammin kuin keväällä.
Olen tässä harkinnut ihan tosissani sitäkin vaihtoehtoa josko saisin aikaiseksi ja soittelisin pitkin maita ja mantuja selvittääkseni onko minun mahdollista singahtaa koulunpenkille heti tämän työrupeaman päälle. Yksi työkavereista kun siirtyy opiskelulinjalle vaikka jatkaakin koululla, minulle saattaisi hyvinkin passata sama kuvio. Oikeastaan se ainoa selvitettävä siinä on se että suostuuko työkkäri ja kela kustantamaan moisen lystin. Omasta pussista kun en sitä kykene maksamaan, se nyt lienee sanomattakin selvää.
Ajatukset on nyt jo sen verran vahvasti tuolla speden kiikutuksessa ja työmaassa ettei tästä kirjoittamisestakaan tule oikein mitään. Taidankin siirtyä ihan suosilla ruokkoamaan keittiöä, jonka ruokkoaminen jäi iltaisen superväsymyksen vuoksi väliin, ja tutkimaan mitä teinin kannattaa kokata pennuille aamupäivällä. Onneksi tämä menee töihin vasta kahteentoista joten prinsessa ja junnu ei vietä ihan koko aamupäivää kaksin. Tai niin, onhan täällä poika 15vkin mutta tuosta nyt ei taida juurikaan iloa olla ainakaan ruoanlaittopuolella.
Viettäkää kivakivamaanantai ja se on moro!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.