Kyllä se kuulkaa niin on! Eilinen oli töissä vallan hassunhauska ja kivankiva päivä ja koska olen tehnyt tunteja suht hyvin jo nyt sisälle niin päätinkin lähteä töistä jo yhden jälkeen ja ajella suoraan kodinkoneliikkeeseen kurkkimaan pesukonevalikoimia. Paikallisen kodinkoneliikkeen rouva tietää vallan hyvin perheemme kuten hän tietää myös sen mitä ominaisuuksia kodinkoneiltani kaipaan. Niinpä hän kiskoi meille tuolit pesukonerivistön eteen ja tuumi että jahas, sinähän tarvit laadukkaan ja kestävän koneen.

Hylättyinä oli heti useampi malli joiden hän kyllä totesi olevan ihan mallikkaita esim opiskelijapareille tai sinkuille tai vaikka perheelle jossa pestään pyykkiä pari kertaa viikossa mutta meidän kulutuksella ne olisi kertakäyttökamaan rinnastettavissa. Niinpä keskityimme tutkimaan Whirlpoolin parasta 8-kiloista mallia, Siemensin 7-kiloista ja kurkattiinpa siinä vielä Mielekin jonka rouva totesi olevan tosiaan pesukoneiden Rolls Royce vaikkakin ohjelmasysteemiltään "vanhaa koulukuntaa".

Mielen jouduin hylkäämään suorilta käsin, kuuden kilon rummulla kun mokoma maksoi jo likemmäs tonnin ja jokainen kilo lisää nosti hintaa satasella. Sen sijaan Whirlpoolin kasikiloinen vaikutti suht hyvältä koneelta ja hinnankin rouva sai rutistettua seitsemäänsataan pyydetyn kahdeksansadan sijaan. Siemens ei hävinnyt juurikaan Whirlpoolille koossa, kilon verran mutta hintaa oli jo valmiiksi vähemmän, se kun oli tiukassa tarjouksessa hintaan 599,-. 

Kuultuaan pesukonekatastrofistani johon yhdistyi täi-invaasion täsmäisku rouva haki kuljetusaikataulun esiin ja totesi että hän saisi varmasti tumpattua koneen tuonnin vielä illan viimeiseksi keikaksi jos niikseen oli. Minä koetin puolestani soittaa ukolle kysyäkseni että tahtooko tämä ehdottomasti lähteä huomenna (tänään) pesukoneliikkeitä kiertämään vai otanko koneen paikalliselta kauppiaalta. Ukko ei tietenkään vastannut.

Koska kodinkoneliikkeen rouva on vallan mukava persoona niin sovimme että tämä pitää sen illan viimeisen kuljetuksen varattuna minulle, minä puolestani piipahdan välillä kotosalla ja haen speden tarhasta. Juuri kun kurvasin kotipihaan soitti ukkokin. Tyypilliseen miesten tapaan tämä totesi että saahan niitä koneita nyt kolmellasataakin. Ja niin minkämerkkisiä ne oli. Ja olenko soittanut ja kysynyt paljonko sama kone muualla maksaa. 

Tyypilliseen tähän viikkoon väsähtäneen naisen tyyliin minä totesin että no en ole ja tiedän vallan hyvin että koneita saa muutamalla satasellakin mutta ajattelinkin pysytellä yhden ja saman koneen aisaparina kiitos seuraavan kymmenen vuotta ja se ei niillä kolmensadan koneilla taida onnistua. Hetken ukko oli jo sitä mieltä että no hae sitten kunnes perui tyyliin "no mut jos mennään hei huomenna" johon totesin vieläkin kypsempänä että "just, pääsen puol viis töistä ja loppuillan kiepun kodinkoneliikkeissä, selvä."

Koska olin tosiaan väsynyt ja korpeentunut siihen että olin pesukoneeton nainen en jaksanut ryhtyä sen enempiä asiasta puhumaan vaan lopetin puhelun sanoen lähteväni speden noutoon. Pysytellään vanhassa siihen asti kun se hiivatin rumpu sieltä tosiaan singahtaa johonkin ilmansuuntaan, sillä aika turha edes kuvitella että sitä uutta konetta tuodaan mansesta samana päivänä kun sen tilaat. Ukko koetti toppuutella että ei tämä nyt niin hengentärkeä asia ole, teki kuulkaa mieli todeta että no ei ole ei, kun meillä alkaa mies ihan kohta pyykkään käsin.

Jokseenkin äreänä ajelin tarhalle ja noudin speden ja kas. Siitä se joulu sitten alkoikin. Puhelin näet soi ja minulle soitettiin TAKKista. Tervetuloa haastatteluun ensi keskiviikkona, todistukset mukaan ja kai tiedän missä heidän toimipisteensä on. Hyvä etten kuulkaa leijunut kotiin ja sitä leijuntaa jatkui vaikka kuinka, ukko näet oli laittanut puhelun aikana viestin jossa kehotti hakemaan sen koneen niin ei tarvitse sitäkään enää miettiä. 

Pakkohan sille ukolle oli soittaa ja kehua kuinka haastattelupaikka irtosi, samalla mainitsin tälle toivovani ettei viimeistä kuljetusaikaa ole ehditty antaa jollekin muulle. Pientä lisäahdistusta aiheutti iltapäivälle se että olin edellisenä ehtoona ollut kiltti ja kohtelias enkä ollut kehdannut kieltäytyä serkkulikan kysyttyä josko hän tulisi iltapäivästä meille muutamaksi tunniksi, tämä kun oli viemässä tytärtään leikkimään yhden lähistöllä asuvan ystävänsä tyttären kanssa. 

Niinpä minä ajelin vauhdilla kodinkoneliikettä kohti ja totesin puolessa matkassa että hittolainen, minähän unohdin mitata sen vessan oviaukon, se kun on tyypilliseen vanhan talon tyyliin normaalia pienempi. Ei kun takaisin kotiin, mittanauha käteen ja mittaamaan. Kiirettä pukkasi, kellokin näytti jo kolmea. Otettuani mitat painelin mittanauha kourassa uudemman kerran autoon ja huristelin viimein kodinkoneliikkeeseen asti jossa rouva könysi pesukonerivin taakse pitämään mittanauhaa sekä sen Whirlpoolin että Siemensin takaseinässä ja katso, kinkkinen "kumman otan" tilanne oli hetkessä ohi.

Whirlpoolia en olisi saanut millään ilveellä vessan ovesta sisään joten Siemensistä tehtiin kaupat ja tuontiaikakin tarkentui viiden korville. Hurraa! Kotimatkalla ajelin vauhdilla kaupan kautta ja kotiin päästyäni ryhdyin ruoanlaittoon samalla kun soittelin kolleegalle työmaalle hehkuttaen onneani siitä että hittolainen, minä tosiaan pääsin TAKKiin haastikseen ja hittolainen sentään, minulle tulee uusi pesukonekin.

Lasten ruokaillessa minä rehasin vanhaa konetta vessasta ulos. Kiroilin ja manailin sillä lavuaarikin oli aivan turhan iso ja söi tilaa oviaukolta niin että konetta sai oikeasti väännellä suunnasta toiseen että sen sai hivutettua eteiseen. Lisämanailuja harjoitin siinä kohtaa kun hoksasin että pikalukko vesiletkussa ei lähdekään irti oikein millään, niinpä leikkasin sen sivuleikkureilla irti ja pieni pala kerrallaan leikoin letkunpätkää liittimen ympäriltä pois.

Serkkulikka ilmestyi paikalle vasta samoihin sanoihin kun se uusi pyykkikone. Vanhan kuski oli ehtinyt jo siirtää autoon ja muutama sana siinä vaihdettiin siitä kuinka pitkän päivätyön kone olikaan tehnyt, kehotin tätä olemaan hellä vanhalle koneelle sillä kovan työnhän se oli tehnyt tässä perheessä. Kuski hymähteli jutuilleni ja kiikutti uuden koneen sisälle eteiseen. Kuultuaan että aion itse asentaa koneen paikoilleen tämä kehotti katsomaan että varmasti otan kuljetusraudat koneen takaa irti, muuten voisi tapahtua ikäviä. Hyvä lisävinkki!

Serkkulikan kanssa joimme kahvia ja purimme konetta paketista. Irrotin päällikannen koneesta, se kun oli kodinkoneliikkeen rouvan mukaan yksi keino saada kone vielä pienemmäksi malliksi oviaukkoa ajatellen. Vaan kuulkaa nyt. Vaikka se uusi kone painaakin himpan enemmän kuin vanha niin hittolainen sentään, se lupsahti vessan ovesta paljon näppärämmin sisään ja vielä näppärämmin sen kanssa pääsi lavuaarin ohi.

Serkkulikan kanssa pälpätimme kaikkea mahdollista ja samalla minä ruuvailin klemmaria kiinni vesiletkuun liittämääni pikalukkoon, poistin kuljetusrautoja, kiinnitin poistoletkua ja vesiletkua ja päällikannen kiinnitykseen ehdittyäni totesi serkkulikkakin tyttären noutoajan saapuneen. Elävästi on mielessä hetki jolloin vanha kone vessaan kuskattiin ja ennen kaikkea kaikki se manailu jota ukko harrasti sen jalkojen parissa, sitä kun ei millään kuulemma saanut pelkillä jaloilla vaateriin vaan alle tuupattiin pala auton kumimattoakin.

Lievää jännitystä oli näin ollen ilmassa kun aloin jalkoja säätää saatuani koneen paikoilleen asti ja siis nyt en kyllä ymmärrä mikä siinä on muka ollut niin mahdottoman vaikeaa? Oikeasti, jalat oli helpoin osa hoitaa ja minä hoitelin sen homman sentään vatupassia apuna käyttäen niin että otin mittoja vähän joka suuntaan. Seiskalta kone oli viimein käyttövalmiudessa ja tadaa, jännityksen täyteinen ensimmäinen pesu oli edessä.

Masennusta oli ilmassa kun totesin että koneeseen jo tuuppaamani pyykit pitääkin ottaa pois ja koneen käydä ensimmäinen pesu ihan itsekseen vain pesuainetta kitusissaan. Voi plääh. Reilu tunti ja kas, minulla oli spede nukkumassa, pienemmät ruokittu ja minä latailin niitä pyykkejä uudemman kerran koneeseen. Mikään letkuliitoksista ei vuotanut, kone oli hiljainen kuin kuiskaus jopa linkouksen aikana ja voi mitä riemua siinä tunsinkaan kun kympin aikaan kaivoin pestyt pyykit koneen uumenista.

Että kyllä. Eilinen oli kuulkaa ihan joulu! Tänään ei niin joulufiilistä olekaan, minä kun olen koettanut tuumailla kaiken touhun keskellä koulutodistusteni sijaintipaikkaa sillä ne on totta tosiaan jossain varmassa jemmassa. Varma jemma sijaitsee todnäk yläkerran vintissä eli voi plääh. Täytynee kaivella niitä huomenna työpäivän päälle esiin sieltä että on edes jonkinlainen mahdollisuus löytää ne ennen keskiviikkoa. 

Ja nyt kuulkaa. Minä ryhdyn valmistautumaan työmaalle. Edelleen leijun jossain atmosfäärissä etenkin sen haastiksen suhteen, jännittääkin oikeastaan jo himpan joten lienee paikallaan kysellä opiskelevilta kolleegoilta himppanen neuvoa tänään. Se on moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä pyrin takuuvarmasti samaan!